Ruokaa ja vähän muutakin

Valkosipulia leivän päällä

2012-03-03T10:36:00.000+02:00

Tämä on helppoa!

Tarvitaan;

Valkosipulia
Ruisleipää
Suolaa, pippuria
Ripaus oliiviöljyä ja vähän voita

ja uuni!

1. Levitä leivänpalat ritilälle.
2. Ryhdy viipaloimaan valkosipuleita. Metodi on vapaa, voit käyttää veistä, partakoneenterää, voimaa tai mandoliinia. Itse vetelin mandolla. Valkosipulista pitää saada todella ohuita siivuja, yhtä ohuita kuin Antti Kaikkosen valheet!

Taputtele valkkarisiivut ruisleipäviipaleille, ropsi mausteet niskaan ja pari ihan ohutta siivua voita sekä pari ruokalusikallista oliiviöljyä. Paista nopsaan grillivastuksen alla, kunnes sekä leipä, että valkkari ovat rapeita. (Tähän ei mene montaa minuuttia!)

Hei tää yks on palanut...

Pihviä, punajuurta ja pippurista kermakastiketta

2012-03-02T09:22:00.000+02:00

Eilen tuli taas kokattua sisäpaistista pihviä, valmiiksi renssattua hyvää lihaa 20€/kg! Tällä kertaa jotain vähän erilaista, lihaan tehtiin ristiviiltoja ja lisukkeeksi valikoitui pippurikermakastike sekä paahdetut punajuuret vuohenjuustolla!

Otetaan liha, eli sisäpaistin kärkiosa. Leikataan siitä sellaisia ~2cm paksuja pihvejä. Taputellaan kädellä vähän tasaisemmaksi ja tehdään pintaan 3mm ristikkokuvio terävällä veitsellä, ei tarvitse olla syviä viiltoja, sellainen 2-3mm riittää. Lopuksi nuiji pihvejä kevyesti nyrkillä.

Seuraavaksi hienonna 6 valkosipulinkynttä, nosta silppu pieneen kattilaan ja ota sieltä reilu hyppysellinen jokaisen pihvin päälle. Rouhi jokaiselle pihville mustapippuria, ripaus suolaa ja jotain kuivattua chiliä. Lopuksi pirskottele chipotletabaa ja hiero koko mausteseos pinnan viiltoihin. Toista toiselta puolelta. Kun pihvit on maustettu, ne voi nostaa yhteen läjään lautaselle vartomaan.

Lohko punajuuret, heivaa ne uunivuokaan ja törpöttele päälle suolaa, mustapippuria, oliiviöljyä, 2tl siirappia ja ripaus oreganoa. Käännä uuniin 180-200'C ja kokeile tunnin päästä kypsyysastetta. Juuri ennen kuin ne ovat kypsiä, murra sormin reilusti vuohenjuustoa niiden päälle. (Nyt tuli mieleeni, että valmiin lisäkkeen päälle voisi vielä nostella lusikalla hunajaa...)

Kastike syntyy siinä sivussa. Nyt viime aikoina olen luopunut jauhoilla suurustamisesta ja siirtynyt tyystin Maizen....JA PASKAT! siirtynyt keittämään kermaa kasaan! (Vaimon käskystä).

Muistatko sen kattilan, jonne käskin nostaa valkosipulisilpun? Toivottavasti sinne jäi vähän! Murskaa sormissasi ruokalusikallinen (tai kaksi) viherpippuria ja yksi ruokalusikallinen rosépippuria, heivaa nekin kattilaan. Kattilaan voi laittaa myös pienen nokareen voita. Sitten päivän kikkaan; omaa laiskuuttani en ole saanut aikaiseksi keittää lihalientä, olenkin satunnaisesti ostanut litran pahvipakkauksessa lihalientä ja kotona kaatanut sen jääpalapusseihin! Näistä pusseista on kätevä puristaa melko tarkka määrä puljonkia pataan! Kuvassa olenkin jo hyvissä ajoin heittänyt viisi nappulaa kattilan pohjalle sulamaan.

Ei muuta kuin lämpöä alle ja kun lihaliemi on kondensoitunut alle puoleen, lisätään 3 dl kermaa. Keitä tätä kasaan vartin verran ja lisää purkki smetanaa. Keitä vielä kunnes konsistenssi alkaa olla miellyttävä, käännä lämpö pois ja vatkaa sekaan kaksi sormenpään kokoista voinokaretta.

Paista pihvit pannulla, nosta punajuuret kylkeen, kastike niskaan ja ääntä kohden!

Poronlihapullat, pippurijuustokastike ja muusi

2012-02-17T09:58:00.000+02:00

Tuli kokkailtua pikkaisen humalassa, joten en mitannut mitään. En kyllä yleensäkään mittaile..

Poron jauhelihaa oli sellainen ~1 litran minigrippiin mahtuva määrä, ehkä 300g. Muita kamoja;

- 300g poro
- 400g naudan jauheliha
- 2 kananmunaa
- Ehkä 1 dl korppujauhoja
- Mustapippuria
- Sipuli
- 6 valkosipulinkynttä
- 1 tl nestesavua
- 75 g ranskankermaa (eli purkillinen)
- 1 rkl paprikajauhetta, itse käytin unkarilaista "tulista" jauhetta
- Kaksi fingerporillista lipstikkaa
- Suolaa ja ripaus sokeria

Silppua sipulit, yhdistä nestemäisten ainesten kanssa. Lisää korppujauhot ja anna turvota, konsistenssin pitäisi olla kuin paksua puuroa. Lisää lihat, sekoita ja paista koepala. Jos maku on kohdillaan, tee tasakokoisia pyöryköitä ja paista uunissa pellillä 200'C kunnes kypsiä, itsellä meni reilu vartti.

Kastike:

~75 g voita
~1 dl vehnäjauhoja
~3 dl lihalientä
2 rkl ranskankermaa
½ dl kermaa
Kokonainen Valion Mustapekka, mustapippurijuusto.
Suolaa maun mukaan.

Sulata voi kattilassa, lisää jauhot ja ruskista - älä polta! Sekoita kuumennettu lihaliemi ja perään kermat. Kuumenna ja hämmennä samalla, lopuksi lisää paloiteltu juusto. Tarkista maku sekä juoksevuus.

Perunamuusi:

Keitä perunat ja muusaa voin sekä kerman kanssa. Mausta suolalla.

Missä vihreät? Jätetään salaatit kaneille.

Pannukak..eikun lett..eikun pannulettuja?

2012-02-15T09:56:00.000+02:00

Jos ne eivät ole pannukakkuja, eivätkä lettuja, ne ovat pannulettuja. Onko ymmärretty?

45 g voita
1½ dl kookoskermaa
75 g (eli puolisen purkkia) creme fraichea
½ dl maitoa
1 dl sokeria
2 dl jauhoja
1 tl soodaa
ripaus suolaa
2 kananmunaa

Sekoita kuiva-aineet keskenään, sulata voi ja lisää samaan astiaan kookoskerma, ranskankerma ja maito. Yhdistä nämä ja sekoita.

Vaahdota munat ja lisää munavaahto taikinaan.

Paista pannuletut voissa.

Tässä taikinassa ei ole samanlaista sitkoa kuin perinteisissä letuissa tai pannareissa, paista niitä siksi hivenen matalammassa lämmössä kuin missä paistaisit tavallisia räiskäleitä. "Pannulettujen" koko ei myöskään saisi olla kämmentä isompi, muutoin tulee ongelmia kääntämisen kanssa.

Näiden kanssa voi vetää vaikka mitä, monet suosivat vaahterasiirappia. Omasta mielestäni vaahtis on hivenen valjua joten käytän brutaalisti tavallista siirappia, hyvää sekin.


Hei, lettuja	!

Näin meitä huijataan

2012-02-13T00:30:00.000+02:00

Heinzilta on tullut markkinoille (ties milloin) Hot Chili sauce. Soosi on silmämääräisesti arvioituna ketsuppia jossa on jotain rämmäleitä mukana.

Kansipahvit lupaavat tässä olevan jalapeñoa, tarkemmin ottaen jalapeñopippuria, mitä ei ole olemassakaan. Vihertävät rämmäleet ovatkin paprikaa, jalapeñoa tässä tuotteessa on 0,1%. Aika hyvin. Chiliäkin tässä on, peräti 0,5%. Litrassa soosia on siis gramma jalapeñoa?

Melko tulista myrkkyä, varokaa etteivät lapset ja vanhukset tukehdu tähän.

Uskomatonta shittiä.

Kermaan muhennettu chilipyttipannu

2012-02-11T11:12:00.000+02:00

Taas näitä pakastelokeron aarteita. Vaan kiirettä pukkaa bloginpitäjällä ja päivittäinen ruokailu on hoidettu keskioluen ja grandiosan voimin. En ole edes tuunannut pakastekiekkoja millään, uskokaa huv.

2 pussia Oolannin pyttipannua
2 dl ruokakermaa
6 (tai enempi) kynttä valkosipulia
curryä
mustapippuria
Tuoretta nagaa, habaneroa tai jotain miedompia baccatumeja

Paista pyttikset 3 erässä pannulla öljyssä ja voissa rapeahkoiksi. Viimeiseen erään heitä silputut chilit ja valkosipuli, kippaa pannulliset isohkoon kattilaan.

Siirrä kattila kuumalle levylle/liekille, kaada 2 rkl curryä niskaan ja mustapippuria sen verran kuin uskallat.
"Huljuta" kunnes kamat ovat kunnolla sekaisin ja alenna samalla lämpöä. Tämä vaihe vie vajaan minuutin.
Kaada ruokakerma niskaan ja kääntele valitsemallasi työkalulla. Suosittelen paistinlastaa.

Parin minuutin kuluttua kerma on imeytynyt ja safka näyttää keltaiselta koiranoksennukselta.

Nosta syrjään ja anna seistä pari minuuttia.

Kauho lautasille (reseptistä syö 2 ihmistä tai 1 siperialainen valjakkokoira talvisaikaan) ja nauti oluen kera.

Rumaa mutta hyvää!

Arjen luxusta

2012-01-15T12:57:00.000+02:00

Pullot ovat aina olleet hygieenisiä, olutpullon on voinut upottaa vaikka minkälaiseen rupaan koska korkki on tullut vähän reunan yli. Toista se on näin tölkkiaikakaudella.

Mikäli tölkit säilytetään pystyssä, muodostaa tölkin kansi vaakapinnan jolle kaikenlaiset homeet, pöpöt, virukset, räkä, pöly ja allergeenit pääsevät luonnollisesti laskeutumaan. Pahin tilanne syntyy kun tölkit puretaan pölisevästä pahvilootasta kaupan henkilökunnan toimesta isoihin laareihin ja rahvas pääsee esteettä sörkkimään likaisilla näpeillään alumiinisylintereitä.

Kuinka herrasmies voi olla varma, että nauttimansa olut on prolekontaminaatiovapaata? Joko nauttimalla sen laadukkaassa oluttuvassa tai ostamalla A le Coq premium-olutta jonka koristeellinen alumiinifoliohattu takaa, etteivät kakkaiset ja auringon kiloa näkemättömät duunarin sormet ole sitä hivelleet.

Sienirisotto

2012-01-08T12:47:00.000+02:00

Risotto ei ehkä ole ruokamaailman heteroin juttu, mutta ei se mikään marjanpoimijoiden nynnyilysafkakaan ole! Risotossa on tiettyä herkkyyttä, mutta se ei tarkoita sen valmistuksen olevan mitenkään yltiövaikeaa. Päinvastoin.

Omat risottoni ovat poikkeuksetta sienirisottoja, johtuen lähinnä siitä, että minulla on ympärivuotinen "hankintakanava" erilaisille sienille. Toinen syy on se, että sienet ovat komponenttina herkkiä. Niiden maku ja rakenne vaatii vastaavanlaista herkkyyttä annoksen muilta komponenteilta. Kolmas syys on, että sienirisottoon saa kätevästi ympättyä suuresti rakastamaani tryffeliä!

Voit käyttää melkein mitä sieniä vain, olen tehnyt sienirisottoa portobellosta, tavisherkkusienestä, pikkutateista, tateista, mustista torvisienistä, kanttarelleista ja suppilovahveroista.

Sieniä tärkeämpää on risotossa käytetty riisi, olen viimeisen vuoden aikana veivannut risottoa useammasta eri riisilajikkeesta ja eroja löytyy. Pirkka/Euroshopper/Ben-setä yms. mikättimet kannattaa jättää suosiolla kauppaan. Jos tällaista moskaa on erehtynyt ostamaan, suosittelen joko heittämään paketin luiskaan tai käyttämään sitä ovenpönkkänä.

Henkilökohtainen suosikkiriisini on italialainen Divellan Riso de Arborio, se on kallista eikä sitä saa joka kaupasta. Toinen hyvä merkki on italialainen Piginon puuroriisi, tätä riisiä pitää tosin hetki liottaa ja huuhdella siitä ylimääräinen tärkkelys pois.

Myös Risella-tuotemerkillä löytyy risottoriisi, eikä sekään pahaa ole vaikkei olekaan tyylipuhdasta risottoriisiä vaan perus parboiled-kamaa. Suosittelen kuitenkin tutustumaan tai ainakin aloittamaan risottoharrastuksen "oikealla" risottorisiillä, italialaisella arboriolla tai carneolilla.

Sitten varsinaiseen reseptiin;

1 sipuli
5 valkosipulinkynttä
~3dl risottoriisiä
~8dl kuumaa lientä (8dl vettä, 1 kanaliemikuutio, 1/4 lihaliemi- ja 1/4 kasvisliemikuutiota)
1 dl kermaa
Kourallinen (tai kaksi) valinnaisia sieniä
½ paketti briejuustoa
½ dl valkoviinietikkaa tai 1 dl valkoviiniä
Voita, sokeria, mustapippuria (ja tryffeliöljyä!)

Laita vesi kiehumaan ja lisää liemikuutiot.

Hienonna sipulit, nakkaa 50g voita ja loraus oliiviöljyä pannulle. Lisää sipulit ja kuullottele hetki. Jos päädyit italialaiseen puuroriisiin, olethan muistanut liottaa sitä 5-10 minuuttia? Spuulaa sitä tällä välin kun varovasti kuullottelet sipulia.

Lisää riisi pannulle, nosta vähän lämpöä ja huljuttele pannua. Riisiä saa kuullotella ihan rauhassa, pitää vain varoa, etteivät sipulit kärvähdä.

Kun olet kuullotellut riisiä n.4 minuutin ajan, lisää sienet pannulle. Kuullottele vielä pari minuuttia, sitten voit ryhtyä lisäämään lientä pienissä erissä pannulle. 1-2 dl vetoinen kauha on erittäin näppärä tässä tilanteessa. Ensimmäisen kauhallisen jälkeen voit lisätä viinin/viinietikan pannulle. Lisää samalla n. 1tl sokeria pannuun leikkaamaan viinin happamuutta.

Risottoa pitää hämmentää jatkuvasti pienellä, pehmeällä liikkeellä. Tarkoitus on lisätä lientä noin desilitra kerrallaan ja imeyttää se riisiin, kun ylimääräinen neste on kadonnut, lisätään taas kauhallinen.

Kun liemestä on käytetty suunnilleen puolet, lisää kerma risottoon. Tässä vaiheessa voi lisätä myös ripauksen tryffeliöljyä, jos moista on käden ulottuvilla.

Reilun vartin kypsentämisen jälkeen voit alkaa maistella risottoa, kun riisi on kypsää, on risotto valmis. Ainoa asia mitä pitää varoa on, ettet lisää liikaa nestettä. Siksi sitä kaadetaan vähän kerrallaan. Itse kypsennän risottoa kunnes riisi on kypsää ja risotto on rakenteeltaan sellaista jossain määrin kasassa pysyvää puuroa. Heiluttelen sitä yleensä pannussa ympäri, jolloin rakenteesta saa selvän.

Kun risotto on valmis, nosta se kylmälle levylle ja nostele päälle vähän kuutioitua briejuustoa.

Bon appetit!

Huomatkaa muuten harvinaisen törkyinen liesi!

Hummus

2012-01-06T18:17:00.000+02:00

Hummus, houmous, hommos, humos, hoummos tai humus, rakkaalla lapsella on monta nimeä. Yhtäkaikki kyseessä on erinomaisen makuinen ja hyvä safka.

Voit käyttää joko tölkkikikherneitä tai kuivia. Kuivia pitää liottaa 12-24h ennen käyttöönottoa, liotusvesi kannattaa vaihtaa pariin kolmeen kertaan liotuksen aikana. Herneitä saa keittää helposti kaksikin tuntia, ennenkuin ovat todella kypsiä. Tölkkiherneet ovat liki yhtä edullisia, liki yhtä hyvänmakuisia ja HETI käyttövalmiita. Jos päädyt keittämään kuivaherneitä ja joudut välillä lisäämään keittokattilaan vettä, niin lisää kiehuvaa tai ainakin todella kuumaa vettä, ettei keittovesi pääse turhaan viilenemään.

2 tlk kikherneitä
2 kynttä valkosipulia (ei kannata liioitella v-sipulin kanssa, se maistuu todella helposti läpi)
1-2 rkl sitruunamehua
0,5 dl oliiviöljyä
0,5-1,5 dl vettä (lisää vesi vähitellen, tällä säätelet hummuksen tahnamaisuutta)
1 tl kokonaisia kuminansiemeniä
2 rkl tahinia (eli seesaminsiementahnaa)

Mätä kaikki hyväksi osoittautuneeseen litran rosterimittaan ja roimi sekoittajasauvalla tasaiseksi puuroksi, tehokas blenderi on vielä parempi koska sillä saa tasaisemman lopputuloksen. Älä laita liikaa vettä, tarkoitus on saada aikaan lusikoitavaa massaa.

Käy salaatin kaveriksi, dippikastikkeeksi yms. Itse levitän leivälle ja päälle asettelen siivutettua aji cristalia.

Hyvä kikka täytetyille jalluille

2012-01-02T10:00:00.000+02:00

Kiitokset innokkaalle lukijalleni, joka käyttää itsestään mystistä nimitystä "Setä". Kuvassa näkyvä tapa veivata kotiuunissa pekoniin käärittyjä juustotäytteisiä jalapeñoja on erittäin mainio. Juusto pysyy sisällä ja ylenpalttinen possurasva valuu kiuluun (jonne voi myöhemmin lisätä vaikka kourallisen hienonnenttua valkosipulia ja voita ja dippailla leipää tähän......slurps.....)

Lasagne

2011-12-31T12:13:00.002+02:00

Wanha klassikko.

Tarvitaan;

700g jauhelihaa
10 valkosipulinkynttä
2 isosipulia
reilu kourallinen raastettua porkkanaa
2 dl paseerattua tomaattia
1 pikkupurkki tomaattipyrettä
Mustapippuria
Suolaa, sokeria
Hyvää juustoraastetta.

Vajaa paketti lasagnelevyjä

7-9 dl maitoa
~80g voita
~desi vehnäjauhoja

Ensin veivataan jauhelikastike, eli bolognese eli "bolo".

Heivaa paseerattu tomsku kattilaan, vähän lämpöä alle.
Hienonna valkosipuli ja sipuli, freesaa pannulla voinokareessa ja lisää porkkanaraaste. Viimeiseksi lisää tomaattipyree. Kääntele ja nakkaa paseeratun tomaatin joukkoon. Voit huuhtaista pannun punkkupullon pohjilla, jos käden ulottuvilla..

Seuraavaksi ruskista jauheliha parissa eri erässä ja lisää kattilaan. Kiehauta ylös varovaisesti, mausta pippurilla, oreganolla, basilikalla. Tarkista suola ja sokeri/happamuus. Siirrä syrjään jäähylle.

Sitten tehdään valkokastike, eli bechamel.

Sulata voi kattilassa ja lämmitä maito mikrossa. Lisää vehnäjauhot voihin ja alenna lämpöä tuntuvasti. Turvota jauhot, mutta älä vahingossakaan ruskista niitä! Turvottele rauhassa viitisen minuuttia tai puolikkaan Koff-tölkin verran. Nosta lämpöä ja lisää maito pienissä erissä. Sinun pitäisi saada aikaan sellaista valkoista, vähän lettutaikinasta paksumpaa, valkoista kastiketta. Varo, ettet polta soosia pohjaan!

Jos kastikkeesta tulee liian paksua, ohenna sitä maidolla. Jos liian ohutta, vatkaa pieneen maitomäärään vehniksiä ja lisää tämä kastikkeeseen sekoittaen. Mausta valkokastike suolalla ja jauhetulla muskotilla.

Voitele uunivuoka, levitä pohjalle kerros boloa, tasaa se vaikka yhdellä lasagnelevyllä ja asettele levyt tasaisesti massan päälle. Levitä toinen kerros boloa ja sen päälle vähän valkokastiketta, tasaa taas yhdellä levyllä ja asettele levyt tasaisesti ja toista edellinen työvaihe. Oma uunivuokani on sellainen vajaa norttiasin korkuinen ja pohjaltaan sellainen, että molemmat kämmenet mahtuvat sinne. Tällä ohjeella saan kolme kerrosta aikaiseksi. Kun laitat lasselevyt viimeisen kerran "kanneksi" kaada loput bechamelit päälle, tasoita ja levittele juustoraaste pinnalle.

Paista 180'c uunissa reilu puoli tuntia. Anna vetäytyä ainakin 20 min ennen leikkaamista.

Bon eko..

Hyvää joulua.

2011-12-24T10:00:00.000+02:00

Rehvakasta joulua kaikille.

Ja viinaa kohtuudella. Sen verran vain, että henki haisee ja kaatuilee!

;)

Amerikkalaisen joulun tunnusmerkit!

2011-12-20T08:15:00.000+02:00

Joulu tulee taas. Voi veljet. Meille tuli ensimmäiset jouluhapatuksen tunnusmerkit täyttävät mainospostit kotiin jo syyskuun lopulla! Lokakuussa tuli glögit yms. Alepaan ja kuulemma joulukinkkuja tyrkytetettiin jo viime viikolla! Sairasta!

Joululahjoissa on aina pätenyt allekirjoittaneen ensimmäinen maksiimi; kun ostaa lahjat itse itselleen, voi maksimoida niiden määrän ja laadun.

Jouluna tulisi kuitenkin muistaa toisiakin, mutta ei kaikkia, sillä jotkut eivät yksinkertaisesti ansaitse mitään. Tai ainakaan mitään, mitä voisi pakata koreaan käärepaperiin, saati jättää kuusen alle viikkotolkuiksi. Mutta mitä ja kenelle?

Pomo.
Pomolle lahjojen osto on nöyristelyn eräs muoto. Pomolle voi ostaa lahjan ainoastaan mikäli hän on sukua tai lahjalle on taattu vastalahja, joko lihava palkankorotus tai sitten perinteinen herrasmiessopimus jossa kumpikin antaja tahoillaan ostaa eurokossun itselleen ja ilmoittaa sen olleen lahja pomolta/duunarilta.

Vaimo/tyttöystävä
Naisväkeä on turha hemmoitella millään. Lahja on todennäköisesti väärä tai piilovittuileva tai jotain siltä väliltä. Hammastenkiristelyn, perheriidan ja mökötyksen minimoimiseksi kannattaa antaa rahaa lahjakortin muodossa.

Kaverit
"Jaska" tai "Pena" joka kävi hiomassa parkettisi kaljakeissin hinnalla ansaitsee mahdollisesti toisen kaljakeissin. Parasta on ostaa lidlistä lava puolen litran tölkkejä ja jakaa ne 50/50-suhteessa kaverillesi ja talonmiehelle. Koska talonmieheen pitää aina olla hyvät suhteet.

Lapset
Nykypäivän kersoilla joulu on joka viikko. Parempi olla antamatta mitään, niin oppivat arvostamaan sitä vähääkin.

Äiti
Mikään ei lämmitä vanhaa äitiä enemmän kuin pullo tai kaksi laadukasta skottiviskiä, varsinkin kun kylkiäisinä tulee laatikollinen Kuubalaisia sikareita. Ei haittaa vaikka mutsi olisikin raitis ynnä savuton, onpahan jotain tarjottavaa kun poika tulee vierailulle. Ja koska äidin kellarissa on tilaa, kannattaa äidille ostaa myös upouudet Toyotan talvirenkaat, niitä voi huoletta lainata kunhan vain muistaa ostaa mammalle uudet. Jos mutsi sattuisi kärryn hankkimaan.

Isä
Isää kannattaa hemmotella, sillä faijalta perinteisesti tulee joulun tykeimmät lahjat. Abu Garcian hyrräkela, kullitetuilla laakereilla on oiva pelinavaus, kymmenen kaksikymmentä putelia pienpanimon prestiisiolutta tekee myös kauppansa. Myös erikoisemmat lahjat keräävät hyvää karmaa ja pönkittävät faden "äijäpisteitä", siispä pukinkonttiin alkuperäinen Zetorin venttiilikoneiston huoltomanuaali ja 1:1 mittakaavassa oleva Darth Vaderin patsas. Nykypäivän isät ovat ahkeria kokkaajia, joten oiva kapine fatsille on esimerkiksi Global-merkkinen kokkiveitsi. Edellämainittu kannattaa ostaa jo tammikuussa, joten sitä voi sitten itse lainata ennenkuin sen sujauttaa joulusukkaan, ei haittaa vaikka terä tylsyisi, sillä faija on kätevä käsistään ja tahkoaa sen heti joulupäivän aamuna uudenveroiseksi. Faija tahtoo melko varmasti myös tarjota jotain pientä napsuntynkää joulun kunniaksi, joten osta myös pari kolme pulloa hyvää akvaviittiä tai vodkaa (ne voi kaukonäköisesti pakastaa etukäteen!).

Sinä itse
Koska kukaan ei kuitenkaan ymmärrä niitä voimavaroja ja resursseja jotka olet upottanut menneeseen vuoteen taataksesi perheesi hyvinvoinnin, ei jouluna kannata pettyä surkeisiin lahjoihin joita mielikuvituksettomat omaiset sinulle hankkivat.

Tee häälahjalistan kaltainen esitäytetty ostoskori Stockmannille tai jos olet toiminnan miehiä, osta suoraan ne asiat joita tarvitset ja jotka olet ansainnut! Perusvaatimuksena onnistuneeseen jouluun on tietenkin talon isoin kinkku, se mahtuu hyvin siihen Gaggenaun uuniin jonka ostit talousrahoilla viime jouluna ja espanjanmatka piti peruuttaa.

Muutama kirja historian suurimmista meritaisteluista tai majakoista on itsestäänselvyys, aihetta jatkaen kylkiäisinä tietenkin muutama tykki villapaita ja useampi pullo skottiviskiä. Ilman sikareita ja konjakkeja ei herrasmies pärjää, eikä muuten ilman englantilaisia mittatilauspaitoja. Kesää silmälläpitäen kannattaa itselleen joululahjaksi hankkia myös pari rentoa kesäpaitaa. Tommy Bahaman hawaijipaidat käyvät mainiosti, samalla kun pidät niitä et ole ainoastaan tyylikäs vaan viestit naapureillesi "että fyrkkaa kyllä löytyy". Muista, joulu on vain kerran vuodessa! Älä PIHTAA!

Tuliase kuuluu myös ehdottomasti jouluun, mieluiten isokaliiberinen revolveri. Mikäli aseita et pysty ostamaan, niin perhokalastussetti tai kaksi, ainakin voit mennä kalaan kavereiden kanssa. Mopo pitää tietenkin joka jätkällä olla, sillä pääsee karauttamaan tapaninpäivänä Alepaan kun olut on loppu ja mikä voittaisi pientä keulimistreeniä kellarikäytävällä?

Poravasara, akkuväännin, käsisirkkeli, laastinsekoitin, kymmenen sankoa, hallinosturi ja pari kannua ensiluokkaista moottoriöljyä piisaavat työkalupuolelta. Ja tietenkin Fiskarssin lippulaivakirves jolla kuusi pannaan kasaan ja nippuun loppiaisena.

Uuttavuotta ajatellen kannattaa myös sijoittaa kunnolliseen sytyttimeen, St. Dupontilla on pari loistavaa mallia. Ei haittaa vaikka stenkkuun uppoaisi satanen - tai kaksi - joulu on kerran vuodessa vain!

Lentolupakirjaa harva jaksaa nykyään suorittaa, mutta talouskassassa taitaa olla sen verran hiluja jäljellä, että pääset vuokrahelikopterin kyyditsemänä taivaalle ihailemaan kotikaupunkisi vilinää ja vilskettä aattopäivänä. Kyllä vaimon ja lasten kelpaa kun isä nappaa Ardbegiä pullon suusta, rojahtaa nojatuoliin ja kertoo huimasta lentomatkasta kaupungin yllä! Siellä ne juntit vilisti, viskeltiin Makkosen kanssa niitä tyhjillä bissetölkeillä!

Anoppi
Anopille sopii mainiosti tämän kauden hittituote, kahvakuula! Kuulan kahvaan solmitaan köydestä itsestäänkiristyvällä silmukalla oleva "turvanaru" joka sujautetaan kaulaan. Paketin korttiin kuvalliset ohjeet ja oikein lämpimät jouluntoivotukset anopille!

Tosimiehen perjantaipullo

2011-12-15T10:02:00.000+02:00

Suomessa viinan ostamista on hankaloitettu keinotekoisesti. Onneksi tämän päivän mies ymmärtää, että sen lisäksi, että viinaa voi juoda vaikka ei olisi vappu, sitä ei ole pakko hankkia Suomaasta.

Joissakin sivistysvaltioissa esimerkiksi giniä saa tällaisissa, eri kätevissä, kahden litran hanapakkauksissa.

Viina ei kaapissa happane, mutta on katastrofi jos juotavat loppuvat kesken.

Näin kuuluu vanha totuus, perinteisten kolmen vartin lestien kanssa pelleillessä on vaarana, että kurkku kuivahtaa sijoillensa jo perjantai-iltana. Kahden litran hanapakkauksella raavas mies luistelee jo pitkälle lauantai-iltaan.

Tätä lisää ja isommat lusikat.

Tally ho! I tip my cap in your general direction!

Punajuuria ja vuohenjuustoa

2011-12-13T16:55:00.001+02:00

Eikä taaskaan kuvaa....

Nopea ja hyvä lisäke, ei mitään ylimääräistä kikkailua. Kaveriksi paistoin sisäpaistista "jerkymaustettuja" pihvejä.

Jotkut jopa santsasivat, aterian jälkeen ihmiset esittivät seisten suosiotaan.

(ei pidä paikkaansa, pelkkää egotrippailua)

Tarvitaan;

1 Uunivuoka
Vajaa kilo n. golfpallon kokoisia punajuuria
Vajaa kilo karkeaa merisuolaa
Öljyä ja ripaus mustapippuria
n.500 g hyvää vuohenjuustoa

Levitä karkeaa merisuolaa uunivuoan pohjalle tasaiseksi kerrokseksi.
Pese punajuuret huolellisesti, nappaa veitsellä kannat yms. pois. Asettele punajuuret uunivuokaan.
Pirskottele öljyä ja mustapippuria punajuurten päälle ja tyrkkää uunivuoka uuniin.
Paista ~200'C asteessa 1½ tuntia tai kunnes punajuuret ovat kypsiä.

Ota punajuuret pois uunista ja anna jäähtyä tovi, lohko punajuuret toiseen vuokaan ja riivi sormin vuohenjuusto niskaan. Hulauta oliiviöljyä vielä päälle ja rouhaise mustapippuria hivenen. Tähän sopii myös hunaja ja tuore basilika, mutta kun niitä ei just nyt ollut hollilla.

Sit vaan!

Kahvissa ei pidä säästellä

2011-12-04T09:31:00.000+02:00

Halpaa ja hyvää ei ole olemassakaan. Jostain kumman syystä, mielenhäiriössä, ostin Alepasta X-tra merkkistä kahvia. 'Lepassa olisi ollut myös AN:n Rekoa, mutta hinta oli aika kipurajoilla ~8€/0,5kg. Jopa Obama oli päälle seitsemän euroa! Neljää-pilkku-viittä euroa en myöskään viitsinyt investoida Juhla Mokkaan, joten X-tra lähti himaan karvan alle kahden euron hinnallaan.

Siis ihan oikeasti, moinen teko on idioottimaisuuksien kuninkuusluokkaa, mitä helvettiä oletin saavani kahdella eurolla?

Tänään pussi auki, kuivatuoksu jotain sahanpurun ja kostuneen Gyproc-levyn välistä. Ulkonäkö peippaa aika lailla sahanpuru-akselin kautta, tämän pitäisi olla paahtoluokka kolmosta mitä se ilmeisesti on keskimäärin. Juhlamokkaakin vaaleamman hiutaleen seassa on yönmustaa papanaa, kahvin karkeusaste vaihtelee törkeästi ja koko jauhatus on ilmaakin kevyempää höttöä. Olin jo tässä vaiheessa valmis dumaamaan sumpin paskaksi.

(kirjattakoon ylös, että tässä vaiheessa aamiaista vaimoni on jo käynyt kippaamassa oman X-tra kahvinsa viemäriin ja tehnyt kaakaota - itselleen.)

Kuusi mittaa pressopannuun, desi kuumaa vettä päälle, sekoitus lusikalla. Pari syvää nuuhkaisua, tuoksu kääntää vatsan ympäri. Lisää sahajauhoa, timpurin aamuoksennusta ja jotain mikä muistuttaa anopin "perinneherkkua" pohjaanpalaneena. Annan purujen turvota hetken ja annostelen loput ~6dl vedestä kannuun. Kuusi minuuttia seisotusta ja painallus, annostelu kuppeihin ja tilkka maitoa niskaan.

Maidotettu X-tra tuoksuu edelleen sahajauholle ja timpurin aamuoksennukselle. Maistan varovaisesti, en pysty edes nielemään. Joudun sylkäisemään samointein ulos. Annan mukin olla hetken ja tätä kirjoittaessa olen ottanut pari hörppyä. Kahvia ei pysty juomaan, paitsi väkisin, se ei maistu hyvältä, se ei tunnu hyvältä. Siitä puuttuu kaikki se mikä tekee kahvihetkestä päivän parhaimman, X-tra kahvi on kahvittelumaailman vastine tabascolasimurskassa istumiselle paljain persein.

Lopputulos, X-tra suodatinkahvia ei pysty ihminen juomaan. On moraalisesti väärin heittää ruokaa roskiin mutta tämä 6-mittaa vajaa X-tra kahvi lähtee kyllä samointein luiskaan. Elämäni huonoiten käytetyt kaksi euroa.

Fondue tai fondyy

2011-12-03T11:52:00.001+02:00

Pekka Puska, tämä resepti on omistettu sinulle, tässä syödään vaaleaa leipää jota dipataan valkoviinin, voin ja juuston sekoitukseen. Kyytipoikana maistuu tömäkät alkoholipitoiset tuotteet - runsaasti!

Tästä safkasta en jaksanut napata kuvaa. Luotan lukijoiden mielukuvitukseen, kuvitelkaa kattila jossa on sulaa juustoa.

No niin, homma hanskassa.

Fondue on jostain syystä sellaista "kekkerisafkaa", eli sitä syödään isommalla köörillä. Henkilökohtaisesti olen niin ahne, etten voi sietää toisia ihmisiä ruokakupillani. Vaimon kanssa ollaan tätä syöty ihan kahdestaankin.

Fondue mielletään helposti välineurheiluksi, moni saattaa luulla, ettei fondueta (tai fonduebileitä) voi olla ilman asiaankuuluvaa fonduepataa spriilämmittimineen ja erikoisine hummerihaarukkaa muistuttavine tikkuineen. Nyt kukin voi syvällä sydämessään miettiä, vaatiiko juuston sulattaminen ja siihen leipäpalan dippaaminen oikeasti jonkun erikoiskiulun ja erikoishaarukan?

No ei varmasti.

Fondue syntyy helposti, otetaan pari kolmea eri juustoa, pullo pari valkoviiniä ja muutama valkosipulinkynsi. Jos olet näitä valkosipulivammaisia tai vampyyri, ole ystävällinen ja syö saarioisen mummonlihapullia. Fondueeseen kuuluu valkosipuli - oleellisesti. Toinen oleellinen ainesosa on Kirschwasser / Kirsch väkevä, kirkas, voimakkaan kirsikkainen viina joka esimerkiksi sivistysmaa Sveitsissä on kermaviiliin rinnastettava ruoka-aine jota saa joka puljusta. Sarvikuonojen Maassa, Junttisuomessa, Kirschiä ei saa kuin Alkosta, pienissä pulloissa ja riistohintaan. Jätin sen pois, sattuneesta syystä.

Eli:

4 valkosipulinkynttä
~ 100 g Comte-juustoa
~ 100 g Gruyereä
~ 200 g Raclettea
~ 200 g emmentalia
~ 2,5dl valkoviiniä
~ 40 g voita

Hienonna valkosipulit, kuutioi juustot.

Nakkaa voi kattilaan, sulata. Freesaile valkosipulia tovi. Lisää valkoviini, kiehauta. Pidä lämpö asteikon keskivaiheilla, ryhdy nyt sulattamaan juustokuutioita pienissä erissä jatkuvasti sekoittaen. Tässä menee tovi, hyvinkin varttitunti. Varo ettei fondue pala pohjaan. Kun juusto on sulanut ja konsistenssi kutakuinkin tasainen, on fondue valmis. Itse rouhaisen vähän mustapippuria vielä sekaan.

Sitten vain patonkia tms. kuutioiksi joita dipataan fondueeseen!

Jos kattilan alle ei ole mahdollista sijoittaa lämpökynttilää tms. niin kattilaa joutuu välillä lämmittämään. C'est la vie!

Oikotie onneen löytyy President-tuotemerkin pikafondyystä. Joka on itseasiassa aika hyvä tuote ja hinnaltaan hyvinkin kilpailukykyinen!

Valkosipulia ja leipää

2011-12-01T10:00:00.000+02:00

Olen joskus kritisoinut suomalaisten ruokablogien tasoa herjaamalla niitä kielioppivirheitä pursuaviksi voileipäohjekollaaseiksi.

Tehdään nyt henkilökohtainen rimanalitus ja raapustetaan blogiteksti valkosipuleivästä!

Otetaan 3 isoa tai 5 pientä valkosipulinynttä, hienonnetaan ne niin pieneksi kuin ikinä saadaan. Äläkä kuvittele, että käytät valkosipulipuristinta! Hierotaan valkosipulit yhteen 150 voigramman kanssa, notkistetaan parilla ruokalusikallisella oliiviöljyä.

Otetaan X määrä reiluja maalaisleivän siivuja, asetellaan ne uuninritilillä ja voidellaan ohuelti valkosipulivoilla.

Uunin pohjalle on hyvä heittää pelti ja paperi keräämään ylimääräistä rasvaa, uunin grillivastukset kyketään päälle, lämpöä saa olla se 250'C. Paahdetaan rapeiksi, ei mene montaa minuuttia!

Mitä helvettiä? Näähän on voileipiä!

"Kotimaan olutta"

2011-11-30T09:35:00.000+02:00

Mitä suomalainen reggaefani lipittää marraskuun pimeinä tunteina kuunnellessaan Fantan Mojahia, Capletonia, Turbulenceä, Burning Spearia, Sizzlaa, Bounty Killeriä tai Bob-setää?

Tietenkin "kotimaan olutta", Red Stripeä. Makumaailma ei ole kovin hääppöinen ja hintakin on kova mutta kerran pari vuodessa pitää tätäkin saada. Natty dread!

Repatriation to the motherland!

Kanaa, kasvishässäkkää kikherneillä ja riisiä

2011-11-27T12:29:00.001+02:00

Kiirettä pukkaa mutta broileria teki mieli. Oli muuten mielenkiintoista pasteerata Prisman broiskuosastolla. Minun lapsuudessa broileria sai parissa muodossa; rintaleikkeitä luulla tai ilman, koipia tai koko lintu. Nyt on ohutleikettä, pihvileikettä, sisäfilettä, paistileikettä, paistisuikaletta. Lista on suurinpiirtein loputon ja suurin osa tuotteista on jossain keltaisessa limassa jota kehdataan nimittää "marinadiksi".

Ostin jotain, en tiennyt mitä, ennnekuin luin paketista että kyseessä on broilerin luuton reisi. Broileria kuitenkin ja ilman marinadia!

Kotona löin broiskun omaan marinadiini, tai maustekastikkeeseen, johon tuli:

- 2 valkosipulinkynttä lyötynä rikki veitsen lappeella
- ½ Naga Morichin palko
- ½ dl öljyä
- Vajaa ½ dl punaviinietikkaa
- 1 rkl sokeria
- 3 tl tandoorimaustetta
- 2 tl curryjauhetta
- 1 tl jauhettua korianteria
- Inkiväärimurskaa
- Tabascoa, suolaa ja mustapippuria

Kaikki sekaisin ja broilerit sinne. Annetaan olla pari tuntia kylmässä jonka jälkeen broiskut paistetaan kookosöljyssä rapeiksi, loppukypsennyksen tein uunissa 15min / 175'C.

Kasvishässäkkä syntyy täten;

- 2 sipulia
- 3 valkosipulinkynttä
- 1 paprika
- ½ Naga Morichin palko
- 1 tlk kikherneitä
- Kourallinen pakastewokkivihanneksia
- 1 tetra kookoskermaa (se valkoinen tetra sinivihrein tekstein on parasta)
- 1 pikkupurkki tomaattipyrettä
- Currya, tandoorijauhetta, suolaa, mustapippuria, jauhettua korianteria, juustokuminaa, paprikajauhetta ja hivenen vehnäjauhoja

Hienonna valkosipuli, viipaloi sipuli, kuutioi paprika. Kaada kookoskerma kypärän kokoiseen kattilaan, huuhtele tölkki vesitilkalla. Mittaa kuivamausteet kookoskerman sekaan, niitä voi laittaa maun mukaan kunhan laittaa tandoorijauhetta suhteessa 2:1 eli kaksi teelusikkaa jos muita laitetaan 1 teelusikka.

Ryhdy kuumentamaan kookoskermaa, freesaa samalla kasvikset kookosöljyssä. Kun kasvikset alkavat saada väriä, lisää 2-3 rkl vehnäjauhoja ja alenna lämpöä. Kun jauhot ovat turvonneet, lisää tomaattipyree ja kikherneet ja freesaile vielä hetki.

Kippaa kuumennettu kookoskerma pannulle, hämmennä ja kippaa koko roska takaisin kattilaan. Hauduttele tovi.

Keitä riisiä kyytipojaksi.

Sit vaan!

Hei! Tämähän näyttä ihan hyvältä!

Joulukinkku

2011-11-22T09:55:00.000+02:00

Joka joulu Suomessa paistetaan jotain kolme miljoonaa kinkkua. Suurin osa paistopusseissa. Mielestäni pari tuhatta paistopussia on jo melko kasa roskaa, puhumattakaan parista miljoonasta paistopussista. Paistopussi on muovia ja täysin turha kapine.

Ratkaisuja on kaksi, ruiskuori tai Perinnejouluherkkukinkku^tm.

En ryhdy selittämään ruiskuoritekniikan hienouksia vaan keskitytään tuohon jälkimmäiseen.

Nimittäin paras kinkku on keitetty.

Jeps.

Ei sitä uunissa käristettyä kuivaa paskaa jota hampaat irvessä kossun voimilla kiskotaan kitusiin ja jota faija taltan ja vasaran kanssa vuolee ruisleivän päälle vielä pääsiäisenä. Ei.

Hanki sellainen 3-4 kiloinen, luuton, verkotettu kinkku. Sellainen jossa on kamara ja läski tallella. Kinkku laitetaan mahdollisimman isoon kattilaan, kymmenen litran pytty on paras. Se on muutenkin helvetin monikäyttöinen kattila olla olemassa ja niitä saa erilaisista tarjous- yms. taloista joskus ERITTÄIN HALVALLA. Mm. Arabianrannan Iittala-liike myy joskus 2-laadun kattiloita todella edukkaaseen hintaan!

Kinkku pataan ja kylmää vettä kunnes peittyy. Kattila liedelle ja ryhdytään keittämään maltilla, pintaan nouseva vaahto yms. nostellaan kauhalla syrjään ja tarvittaessa vettä lisätään.

Kun vaahtoa ei enää muodosto, kattilaan lisätään pari laakerinlehteä, pari sipulia, kourallinen valkosipulinkynsiä, muutama porkkana, nauris, suolaa ja mustapippureita. Kansi kiinni ja keitetään pienellä liekillä Kinkun paksuimpaan kohtaan lyödään lämpömittari ja HETI kun sen neula näyttää +70'C kinkku nostetaan ritilälle valumaan.

Liemi kiehautetaan kokoon ja siilataan harsokankaan läpi, tarpeeksi jäähtynyt kinkku peitetään foliolla ja pannaan jääkaappiin.

Seuraavana päivänä, aamulla, ryhdytään leipomaan lehtitaikinasta (myydään myös nimellä "torttutaikina") pieniä täytettyjä pasteijoita. Levy kaulitaan hivenen suuremmaksi ja viilletään kuuteen yhtä suureen osaan, keskelle nokare täytettä ja taitetaan kulmasta kulmaan kiinni. Reunat painetaan umpeen ja pasteijat nostetaan pellille jossa ne voidellaan munalla ennen paistamista. Paistetaan 200'C kunnes kauniin kullanruskeita.

Täytteiksi sopivat ainakin, emmental-raaste, paistettu pekoni, sipuli-sienisörssö, paistettu jauheliha yms. ja tietenkin erilaiset chilijohdannaiset

Näitä kannattaa tehdä isompi satsi!

Kinkusta irroitetaan verkko ja kamara - varovasti ettei läski lähde irti! Kulhossa vatkataan pari kananmunankeltuaista ja valinnainen sinappi sellaiseksi (tähän voi sotkea vielä hunajaa ja tilkan konjakkia), että sen voi penslata kinkkuun kiinni. Tai levittää palettiveitsellä. Päälle ripotellaan maustettu korppujauho, tarkoituksena tietenkin kattaa kinkku kokonaan tällä "kuorrutteella". Laita kinkku takaisin jääkaappiin vartomaan.

Kokoonkeitetty ja siilattu keittoliemi otetaan hyvissä ajoin kattilaan kiehumaan ja sitä maistellaan ahkerasti. Yleensä sitä joutuu vähän "tuunaamaan" esimerkiksi lihaliemikuutioilla - tai sitten puljongilla jos sitä on. Tarkoitus on kuitenkin saada aikaiseksi hyvänmakuinen liemi, se riittää.

Kun vieraat vaappuvat taloon, uuni pannaan päälle, 225'C ja lihaliemen keitto lopetetaan. Liemeen voi kipata ryhtiä antamaan puoli pulloa olutta, tilkan sherryä tai halpaa brändyä.

Kuuma liemi tarjotaan täytettyjen pasteijoiden kanssa.

Kinkku on uunissa kunnes pinta on kauniin ruskea, n. 15-20 min.

Paaljon olutta. Paaljon snapsia.

Sienikeitto

2011-11-08T17:41:00.000+02:00

Syksyn pimeyden jyllätessä päälle kuin verottaja huomaan tekeväni yhä useammin erilaisia keittoja. Ehkä ne ovat jonkinlaista lohturuokaa nollakelissä, sysipimeässä, vaeltavalle ugrille. Sienikeitto on keitoista helpoimpia, otetaan vain kiehuvaa vettä ja blå ban..

Mitä helvettiä?

Pussikeitot ovat petrokemiateollisuuden, eli einesvalmistajien todellinen "license to steal". Hanaveteen keitetään jotain jämiä ja koko roska pakastekuivataan. Sitten John Eines, Eines-yhtymän pääjohtaja neuvoo uskollisille vasalleilleen, että mitä soppaa pussitetaan tänään urpoille kuluttajille.

"Kalle-Ahmed! Ota kilo niitä venäläisten herkkusienien perkuujätteitä jotka on kuivattu kunnes ne hajoavat ja sekoita tuo kilo tonniin 'keittopohjaa'. Ja yritä tällä kertaa olla pudottamatta hengityssuojaintasi paljuun, ihmiset valittavat nykyään niin herkästi!"

Ja kas näin saadaan puoli miljoonaa sienikeittopussia maailmalle. Ruoka on "helppo" koska siihen pitää lisätä vain vesi ja se on halpa, koska "pussikeitto" on halpa ja vesi ilmaista. 1½-2€ kustantavassa pussikeitossa on katteen pakko olla +60%. Tuote säilyy ikuisesti, joten logistiikkaa ei tarvitse miettiä ja hiivauutteet yms. E-aineet takaavat ehdan sekä raikkaan maun - jos vettä on juuri oikea määrä.

Oivaa apettta jos on sotatila päällä, mutta muutoin ei pussikeittojen ostamista voi perustella mitenkään.

Ripeä kotitekoinen sienikeitto syntyy täten;

2-4 prk säilykesieniä riippuen kuinka paljon sattumia tahdot! (voi käyttää tuoreitakin jos jaksat vähän viipaloida niitä... ;)
1 sipuli
4 valkosipulinkynttä
2 dl kermaa
Voita, vehnäjauhoa, suolaa, mustapippuria. Lipstikkaa tai liemikuutioita.

Pilko sipulit ja valkosipulit, nakkaa kattilaan ja sekaan 50g voita ja 1/4 dl öljyä, kuullottele hiljaisesti.
Kun sipulit ovat ihanan läpikuultavan oloisia, lisää useampi ruokalusikallinen vehniksiä. Yritä saada aikaan sellainen tasainen massa mitä pystyy juuri ja juuri kääntelemään pannussa. Freesaa syntynyttä tuotetta kunnes se juuri-ja-juuri alkaa saada väriä.
Kippaa säilykesienet liemineen pataan, hämmennä.
Lisää kerma ja mausteet, hae oikea viskositeetti lisäämällä vettä, itse diggaan vähän paksummasta sopasta. Viittä vaille kastikkeesta!

Pientä extraa keittoon voi hoitaa näppärästi vaikka jollain maustetulla tuorejuustolla. Tai smetananokareella. Ja uskokaa tai älkää, curry sopii sienikeittoon kuin nenä päähän. Pari teelusikkaa väkevää curryjauhetta sekaan niin arkinen soppa suorastaan tihkuu siirtomaa-ajan romantiikkaa.

Tweet tweet

2011-11-07T11:16:00.000+02:00

Sosiaalinen media? Kuulostaa kirosanalta. Keksin kuitenkin ryhtyä käyttämään twitteriä yhtenä kanavana blogipäivityksistä kertomaan, eli jos twitteröit paljon tms. tai puhelimessasi on twitterit sun muut auki jatkuvasti on nyt ainutkertainen mahdollisuus saada blogihäiriköintiä ihan taskuun asti.

http://twitter.com/Rayhapetteri

Nö föto

2011-11-05T11:05:00.000+02:00

Mötorheadia mukaileva otsikko vie kätevästi huomion siitä faktasta, että annoksesta ei ole kuvaa. Nälkä, humala ja kiire aiheuttivat sen, ettei digipokkaria ryhdytty tonkimaan hämyluolasta. Safka on todellinen ex tempore-pläjäys, nyt jo hyväksi kaveriksi muodostunut Setä haahuili kaupunginosamme kapeilla kujilla, kädessään sekakäyttäjältä ostettu, varastettu sisäpaisti. Koppasin Sedän mukaani oluelle ja tuopin äärellä aloitin tietoiskuni.

- Kyllähän sä Setä siis tiedät, että parasta pihvilihaa on sisäpaisti.
- Ai onko?
- No on, esimerkiksi tästä saisi varmaan puoli tusinaa eri tykkejä piffejä. Mites olisi?
- Okei. Pari pientä punaista tuosta 'Lepasta mukaan ja...

Sisäpaistista saa oikeasti pahuksen hyviä pihvejä. Lisäksi sisäpaisti on helkkarin edullista verrattuna puhdistettuun sisä- tai ulkofileeseen. Rakenne ja maku ovat mielestäni parempia paistissa, juhlaillalliset ovat asia erikseen. Paistista leikatut pihvit saavat olla hivenen ohuempia kuin fileestä ja niitä on hyvä mureuttaa hieman mekaanisesti. Siis nuijia nyrkillä. Hetken kylvetys happamassa marinadissa auttaa myös. Eli siis pihvit sisäpaistista, kesäkurpitsa-sipuli-paprika-kasvislisäke ja chilinen kermakastike.

Marinadiin tulee;
2 dl edestä punkunjämiä
1 rkl sokeria
½ tl suolaa
Mustapippuria, rikki lyöty valkosipulinkynsi, vähän chiliä.
Tarpeellinen määrä sisäpaistia

Leikkaa paistista 1½-2cm paksuisia siivuja, taputtele niitä rystysilläsi ja heivaa liemeen. Anna olla puolesta tunnista puoleen vuorokauteen. Paistetaan voissa, eikä todellakaan läpikypsäksi.

Voimakkaan makuinen liha vaatii tykin kasvislisäkkeen, tuona sunnuntaina leikittiin karppaajaa joten tein tällaista lisäkettä vähän reilumman annoksen.

2 pientä suippopaprikaa
2 sipulia
1 kesäkurpitsa
2 jalapenoa
voita, suolaa, mustapippuria

Kaikki freesataan ihanan kullanruskeaksi!

Ja soosia pitää tietenkin olla, perinteisellä vehnäjauhosuuruksella mennään. Ja helvetisti chiliä.

2-3 rkl voita
1 valkosipulinkynsi hienonnettuna
½ tl currya
1 tl Punaista tandoorimasalaa
½ kasvisliemikuutio
Naga Morichia ja Trinidad Scorpionia - molempia VÄHÄN
2 dl kermaa
2 rkl tuorejuustoa (itse käytin creme bonjour valkosipulia).

Sulata voi, lisää hienonnettu valkosipuli, chili ja mausteet. Anna muhia pieni hetki ja lisää vehnäjauho. Kypsentele vehniksiä hetki ja lisää sitten kerma ohuena nauhana samalla sekoittaen. Lisää kasvisliemikuutio ja huuhtele kermatölkki vesitilkalla joka lisätään kastikkeeseen. Lisää tuorejuusto, sekoita laiskasti ja nosta pois levyltä.

Tee ensin lisäke, samalla kastike. Lopuksi paista pihvit ja kasaa halutunlaisia annoksia. Tarjoillaan pienten punaisten kanssa. Bon ek..eikun bon appétit!

Helmeilevä Vadelma ja kymppitonni

2011-11-02T10:08:00.000+02:00

Helmeilevä vadelma? Kymppitonni? En todellakaan puhu nyt siitä teevee-visailusta. Vaan kymmenestätuhannesta lukukerrasta (joista itse olen klikkaillut n.7000 kpl..) Hah hah. Kiitoksia vain kaikille lukijoille!

Ja sitten helmeilevään vadelmaan, eräät ystäväni (Setä & Jurripeikko) jotka ovat, jos eivät nyt ammattimaisia niin ainakin erittäin harjaantuneita juoppoja eli alkoholisteja (Pekka Puska lue tämä blogikirjoitus). He olivat tässä taannoin tehneet huikean löydyn Alkosta, nimittäin Chymos Vadelma Cocktail-nimisen juoman. Kyseinen juoma myydään 0,7l lestissä, se maksaa 6,29€ ja siinä on peräti viisitoista tilavuusprosenttia alkoholia.

Tuote on mielikuvastaan ja inhorealistisesta etiketistään huolimatta aika hyvää. Sellaisenaan sitä ei juo kukaan, ellei todella olla jo "lehtiroskis"-tasolla. Mutta soodan kanssa pidennettynä siitä tulee eri herkkua. Koska 60-luvulta kotoisin olevaan soodasifoniini ei saa hiilidioksidikapseleita mistään, jouduin tyytymään 'Lepan (eli Alepan) Rainbow hiilihapotettuun lähdeveteen. Sekoitussuhde on noin puolet ja puolet, kokeilemalla löytyy paras. Soodavesi taittaa Vadelma Coctailin rankkaa sokerisuutta (150g/l). Ei muuta kuin lasiin ja sitten onkin hyvä luistella kohti iltapäivää samalla Johnny Griffiniä kuunnellen.

I say, old chap...

Juustossa löytyy

2011-10-29T10:47:00.000+03:00

En voi väittää olevani "juustodiggari isosti", mutta kun pääsen maistamaan hyvää juustoa, sitä pitää saada lisää. Arkijuustoja en kuluta juuri ollenkaan, puhun nyt näistä suomalaistyyppisistä edameista ja kermajuustoista joille yhteisin tunnusmerkki on paketin kanteen prässätty rasvaprosentin ilmoittava luku. Alhaista.

Eräs ystäväni on yrittänyt hioa "lastujen" reseptiä täydellisyyteen, mitkä maissilastut, mikä salsa, mikä chili ja mikä juusto. Yrityksen ja erehdyksen kautta hän on päätynyt Cathedral Cityn extra mature cheddariin. Itseasiassa viimeksi kun eksyin kaverille kuuntelemaan musiikkia ja nauttimaan pieniä punaisia keittiön pöydän ääressä, sain maistettavaksi pienen biitin tuota voimakkaan tuoksuista juustoa.

Tuon reissun jälkeen olen joutunut ostamaan tätä herkkua liki viikottain, leikkaan siitä paksuja viipaleita joita mussutan kirjaa lukiessa ja olutta hörppiessä. Lienee sanomattakin selvää, että on aika mullistava kokemus päästä haukkaamaan kunnon cheddaria jos aikaisemmat kokemukset aiheesta koostuvat yksittäispakatuista, sairaalloisen oransseista nahkeista liuskoista. Puhun nyt siitä skeidasta jota suomalaisille myydään cheddarina ja jota tungetaan hamppareiden väliin, jo tavasta miten nuo viipalecheddarit sulavat naudanlihapihvin päällä voi päätellä ettei kyse ole ihmisravinnosta, sylinterikannen tai syylarin tiivistysmassasta ehkä.

Tämä kuva on varastettu..

Oikea cheddar on englantilaista, ei saksalaista. Oikea cheddar on voimakkaan tuoksuista mutta haalean väristä, ei haalean makuista ja voimakkaan väristä. Kokeilkaa ihmiset ja huomatkaa, miten ne oranssit ovipönkät jäävät kauppaan!

Sipulikeitto

2011-10-23T11:22:00.000+03:00

Sipulikeittto on totuttu näkemään pykälää hienompien ravintoloiden alkuruokana, yleensä vaalealla leivällä ja voimakkaalla juustolla gratinoituna. Mikään ei estä lukijaa gratinoimasta omaa keittoaan, allekirjoittaneella esteeksi muodostui sopivan pienen uunivuoan puute! Sipulikeitto on hyvää ja halpaa ruokaa, juuri passelia kylmeneviin syysiltoihin. Tavallinen ranskalaistyyppiseksi mielletty sipulikeitto tehdään valkoviiniin, mutta koska ainakin meidän taloudessa valkkarit on juotu "nuukasti pois", olenkin ottanut tavaksi tehdä keiton suomalaiseen bulkkilageriin. Samalla päästään eroon valkkarin hapokkuudesta - eri kätevää!

Tarvitaan;

8 isoa sipulia (tai yli kymmenen pienempää)
8 kiinalaista yksikyntistä sipulia tai 2 kokonaista valkosipulia
1 Koffin pieni punainen tölkki
Vajaa litra hanavettä
1 lihaliemikuutio
Kouranpohjallinen lipstikkaa, suolaa, mustapippuria

Sipulit pitäisi kuoria ja viipaloida erittäin ohuiksi viipaleiksi, sellaisiksi millisiksi. Työ on yksitoikkosta, pikkutarkkaa ja saa silmät vuotamaan vettä. Siksi olisikin suotavaa, että tämä mielikuvitukseton työvaihe voitaisiin ulkoistaan tarkoitukseen sopivalle työvoimalle. Kuten vaimolle tai lapsille.

Nopeaa toimintaa arvostavat sällit ovat jo aikapäiviä sitten ostaneet kotiinsa mandoliinin, ei en tarkoita sellaista rämpytettävää soitinta vaan liukupintaan integroitua terää johon on hyvä tuhota sormenpäänsä. Tällä näpsäkällä apuvälineellä vaimon ja lasten kuorimat sipulit viipaloituvat hetkessä aivankuin varkain!

Kaada pieni punainen tölkki valitsemaasi ruoanvalmistusastiaan, itse käytin sotilaskypärän kokoista valurautauunivuokaa, koska heitin koko roskan uuniin hautumaan. Keitto syntyy myös kattilassa liedellä aivan normaalisti! Jos sipulit on jo valmiiksi viipaloitu, voit ottaa toisen pienen punaisen aivan kätesi ulottuville! Lisää kattilaan n. litra vettä ja mausteet, väännä lämpö päälle.

Ryhdy freesailemaan sipuliviipaleita nopsasti kuumalla pannulla voinokareen kanssa, varovasti voin kanssa, sitä on pian puoli pakettia keitossa! Älä missään nimessä päästä sipuleita kärvähtämään, nopsasti vain läpikuultavan makeiksi - sitten suoraan kattilaan!

Kun kaikki sipulit on käsitelty, jätä kattila lempeään lämpöön poreilemaan. Ylenpalttinen raivolla keittäminen hajoittaa sipulit sameaksi mössöksi. Anna helmeillä tunnin verran, nosta syrjään jäähtymään. Tarjoa patongin, juuston ja pienten punaisten kera.

Pastaa ja mereneläviä (eli pastaa frutti di mare)

2011-10-17T17:02:00.000+03:00

Klassikkoannos kaikille jotka ovat haahuilleet hirveässä, räkäisessä tokkurassa viikon päivän Torrelomooniksen lomaparatiisissa. Kun bundalollin seinät tuntuvat kaatuvan päälle ja hotellikuolema iskee, raapiutuu valkoihoinen härmäläinen espanjalaiseen italialaiseen ravintolaan. Jos menyytä ei saa enkuksi, niin kyllä ne ymmärtävät pizzan päälle.

Minä olin pykälää rohkeammalla päällä ja tilasin pizzan sijaan päivän suosituksen. Kielitaitoa löytyi juuri ja juuri sen verran, että sain udeltua henkilökunnalta, mitä siinä äskeisessä herkullisessa annoksessa oli. Vapaasti mukaillen;

1 pieni sipuli
3 valkosipunkynttä
1 miedohko chili
1 prk simpukoita (tuoreet olisi parhaita.....)
170 g pussi katkarapuja
1 tl paprikajauhetta
2 rkl tomaattipyreetä
½ kourallista miniluumutomaatteja
1 dl (tilkka) valkoviiniä (v-viinietikka käy yhtälailla, käytä sitä 1/3 vinkun määrästä)
vähän sokeria
mustapippuria

Pastaa valinnan mukaan, italiainen mustekalanmusteella värjätty spagetti on suosikkini tämän kanssa.

Laita katkaravut ja simpukat siivilään valumaan.

Pilko sipulit ja chili, kuullottele hetki isossa kasarissa kunnes näyttää nätiltä. Ethän käytä kuullotuksen sitä keltaista paskaa, jota markkinoidaan "margariini"-nimellä? Puolet voita ja puolet oliiviöljyä kun kokkaillaan esp..eikun it..eikun esp..siis italialaista ruokaa!

Lisää paprikajauhe ja kääntele. Lisää tom pyree, alenna lämpöä ja hauduttele hetki, lisää miniluumutomaatit (joo, minäkään en jaksanut kaltata niitä..), lisää vinkku ja anna kiehua kokoon. Lisää merenelävät ja kääntele vielä hetki, viimeisenä lisää loput mausteet ja korjaa sokerilla vinkun ja tomaatin happamuus.

Ja samaan aikaan vasemmalla kädellä keitetään pasta.

Yhdistä lautasella, vie olohuoneeseen ja kerää kehut. Ohjeesta tulee kahdelle kolmelle ihmiselle kastiketta, pastaa saa keittää omantunnon mukaan. Valmistusaika n.20 min.

Take Ivy

2011-09-30T00:00:00.000+03:00

Itärannikon kampustyyliä avoimesti ihannoiva Take Ivy-kirja ilmestyi ensi kerran Japanissa vuonna 1965 ja kirjaimellisesti räjäytti potin. Kirjassa on sekä väri-, että mustavalkokuvia eri itärannikon yliopistoista (Brown University, Columbia University, Cornell University, Dartmouth College, Harvard University, Princeton University, University of Pennsylvania, ja Yale University). ja erityisesti näiden koulujen oppilaista sekä heidän tavallaan uniikista, oman aikansa, pukeutumisesta. Japanissa jossa ainakin tuohon aikaan pukeuduttiin tarkasti määrättyyn koulupukuun ajatus koulun pihalla pyörimisestä esimerkiksi madras-kuvioiduissa shortseissa ja Bassin loafereissa ilman sukkia saattoi olla melkoista utopiaa. Kuvien lisäksi mukana on annos historiaa sekä lyhyt kuvaus jokaisesta Ivy League-yliopistosta.

Näin 2000-luvulla kirja jaksaa edelleen sykähdyttää, kuvat ovat hienoja ja niissä on selkeää dynamiikkaa sekä aitoja tapahtumia. Erittäin mukavaa vaihtelua tämän päivän jäykistelyyn jota pitää todistaa miesten muotia tutkiessa. Eräällä suomenkielisellä, miesten muotiin perehtyvällä foorumilla, jossa iskän ja äiskän helmoissa asuvat kaappihomot nokittelevat toisiaan naurettavilla detaljeilla ja liki surkuhupaisalla elitismillä, kirjaa ei juuri arvosteta. Kuvathan on tietysti "skannattu" netin syövereihin jo aikoja sitten, jossa ne on mahdollista "katsoa ilmaiseksi". Oikeat suomenkieliset termit moiselle teolle olisi "varastaa" ja "tiirata maksamatta". Jonkinlaisena jääränä ja parantumattomana romantikkona vaadin kuitenkin aidon asian käsiini, kuvat vain toimivat paremmin kirjasta katsoen.

Kirjaa voi bongata nettikirjakaupoista vaihtelevalla menestyksellä, oman kappaleeni sain cdon.comista alta kahdenkympin - sitä tosin piti odottaa reilu kuukausi. Mahtava retrospektiivi ja pakko-ostos jokaiselle jolle 60-luku ja saman ajan amerikka kolahtaa.

"Varastan" tähän loppuun pari kuvaa, jotta mielukuvitoksettomatkin lukijat tietävät mistä puhun.

Foodie?

2011-09-28T11:00:00.000+03:00

Foodie? FOODIE?

Mikä se on? Se on jälleen yksi halveksittava neologismi eli uudissana. Samaa kastia kuin frappuchino (=paskaa espressoa maidolla jatkettuna ja kylmänä).

Foodie tulee ilmeisesti sanoista "food" ja "digger", eli safkan diggaaja. Miksei sana sitten ole "saggis"? Koska anglismit jyräävät, siksi. Wikipedian mukaan sanantarkka käännös olisi ruoka- (ja mahdollisesti juoma-) afisionado, eli harrastaja joka on vienyt oman tieto&taitotasonsa liki ammattilaisen tasolle kyseisessä asiassa.

Sana itsessään on aika vanha, jo vuodelta 1981. Itse törmäsin siihen ensimmäistä kertaa tänä kesänä Paahtajan blogissa. Sittemmin olen ryhtynyt lukemaan blogeja enemmältikin ja "foodie"-termiä viljellään sangen vuolaasti, varsinkin ruokablogeissa.

Mikä "foodie"ssa sitten ärsyttää? Sen käyttö on sivistymättömyyden merkki. Se on lahjattomien ihmisten oman hännän nostoa. "Ruokablogit" jossa reseptit on kopioitu jostain toisesta ruokablogista tai Vartti-lehden safkapalstalta käyttävät vuolaasti sanaa "foodie". Foodie on ruokaharrastaja yhtä paljon kuin Mäkkäri on ravintola tai Juha Vuorinen kirjailija.

Klassisessa ranskalaisessa keittiötaiteessa ruoan intohimoinen rakastaja on jo määritelty. Ja huomattavasti elegantimmalla sanalla kuin "foodie". Se on Gourmand.

Chiliä ja lihaa, chili con carne..

2011-09-26T09:28:00.000+03:00

Jälleen yksi pavuilla "pilattu" versio chili con carnesta. Yritetään kestää! Tätä syö muuten pari päivää ihan keposesti, anoppia silmällä pitäen kannattaa pataan heittää myös puoli kourallista nagaa...

Tarvitaan;
600 g naudan sisä- tai kulmapaistia
Punaviiniä
Kaikki perusmausteet, jeera, mustapippuri, suola, basilika, curry, sokeri...
Reilu pari kourallista erilaisia chilejä
Pari suippopaprikaa
12 valkosipulinkynttä
2 isosipulia
½ lihaliemikuutio
2 tlk Heinzin valkoisia papuja
2 tlk kidneypapuja
4 tomaattia

Tämän safkan kanssa ei sitten olla turhan tarkkoja, valkosipulit lyödään mäsäksi veitsen lappeella ja muutenkin hienonnus tapahtuu vähän ronskimmalla tempomisella. Kyseessä on kuitenkin rehti maalaisruoka. Chileistä poistetaan siemenet ja siemenkiinnikkeet, niin ei tule niin kammottavan tulista.

Leikkaa liha pieniksi suikaleiksi, laita yöksi marinadiin jonne kipataan 2 rkl sokeria, punkkupullon pohjat (~1dl), 1tl suolaa, 2 valkosipulinkynttä, 1 habanero tai vastaava, curryä ja mustapippuria. Ja ripaus öljyä. Marinointi ei ole välttämätöntä, nyt vaan kävi niin, etten ehtinyt syödä tätä ruokaa sinä päivänä kuin ajattelin!

Poista chileistä siemenet yms. ja silppua ne, tällä kertaa pienittäväksi meni 8 pirkkachiliä (perus annuumia), 2 suippopaprikaa, 5 poblanoa, 10 jalapenoa, 10 aji cristalia ja 2 cajamarcaa.

Laita uuninkestävään pataan ½ dl vettä, ½ lihaliemikuutio ja desi-kaksi punaviiniä, aseta hellanlevylle kuumenemaan.

Laita lihat siivilään valuttamaan ylimääräistä marinadia pois.

Heitä chilit sekä paprikat paistinpannulle öljytilkan ja voinokareen kanssa paistumaan. Silppua sipulit tällä välin. Anna veden tulla silmistä ja freesaa paprikat mukavan oloisiksi, lisää uuninkestävään pataan. Sama metodi myös sipuleille.

Kun sipulit on freesattu ja nakattu kiuluun, paistele marinoidut lihasuikaleet parissa kolmessa erässä.

Heittele lihasuikaleita pannuun sitä mukaa kun paistuvat. Kun lihat on paistettu, huuhtaise pannu tilkalle Kukko Pilsiä* ja kippaa makuliemetkin uuninkestävään vuokaan. Tomaatit voi pilkkoa karkeiksi lohkoiksi ja äkkiä paistaa viimeisen lihaerän yhteydessä. Valuta, samalla kun paistat, tölkkipavut ylimääräisistä nesteistä.

Mausta pata reilusti mustapippurilla, juustokuminalla ja jauhetulla korianterilla. Ei kannata olla turhan tarkka. Suolaa maun mukaan. Jos ikkunalaudalla kasvaa vielä, niin puolenkymmentä basilikan lehteäkin voi heittää sekaan.

Hämmennä seosta padassa ja lisää pavut. Nakkaa esilämmitettyyn 150-asteiseen uuniin reiluksi tunniksi. Mitä pidempään, sen parempi. Omaan makuun pata kaipasi pientä suurusta, joten loppusilauksena vatkasin puolisen desia vehniksiä (=vehnäjauhoja) kylmään vesitilkkaan jota valutin pataan samalla hämmentäen. Pieni kiehautus levyllä ja haluttu konsistenssi on syntynyt.

Tarjoile kylmän Kukko Pils*-oluen, maissilastujen ja ranskankerman kanssa.

*resepti sisältää tuotesijoittelua!

Täytetyt tomaatit

2011-09-19T11:43:00.000+03:00

400g jauhelihaa

1 prk creme fraichea
2 sipulia
8 valkosipulinkynttä
12 tomaattia
2 Aji Cristalia
1 habanero
2 lemon droppia
2 thaikkuannuumia/pirkkachiliä/punaista chiliä.
Suolaa
Mustapippuria
2 tl curryä
2 tl jeeraa
2 tl jauhettua korianteria
1 rkl paprikajauhetta
Juustoraastetta kuorruttamiseen.

Kalttaa tomaatit varovaisesti, tee hyvin pinnallinen ristiviilto tomaatin pohjaan ja nosta niitä 2-3 kpl kerrallaan kattilaan jossa on kiehuvaa vettä. Alle puolessa minuutissa kuoret alkavat irrota, nosta kaltatut tomaatit toiseen kattilaan jossa on kylmää vettä ja mahdollisuuksien mukaan anna kylmän veden virrata koko ajan kattilaan. Kuori tomaatit, leikkaa niistä hatut pois ja koverra ontoiksi parhaimpasi mukaan.


Jahas ja kokki on ollut sekä laiska, että sottainen..

Jauheliha ruskistetaan pannulla, lisätään hienonnetut sipulit ja chilit. Mausta, suolaa voit käyttää hiukan normaalia enemmän, koska tomaatit ja ranskankerma syövät sen terästä hieman!

Onkohan kokki humalassa..

Lisää ranskankerma hieman jäähtyneeseen jauhelihamassaan, sekoita ja nostele tomaattien sisään. Ripottele reilusti juustoa niskaan ja paista uunivuoassa uunissa n.200 asteessa reilut kaksikymmentä minuuttia. Tarjoile maalaisleivän tai riisin kera. Kastikkeeksi käy vaikka kevyesti maustettu jugurttikastike, mikä on hyvä valinta jos seurueessa on joku chiliin tottumaton! Kiinteämpiä herkkupaloja tahtovat voivat lisätä jauhelihan sekaan hieman riisiä imemään kosteutta, tällöin se kannattaa lisätä jo paistovaiheessa ja vastaavasti uunin lämpötilaa alentaa vaikka 180 asteeseen, jotta riisi ehtii kypsyä.

Ecco la Mamma!

Simoniz autovaha

2011-09-06T16:52:00.001+03:00

Nynnyt vahaavat autonsa jollain juoksevalla spray-kamalla. Vielä kauheampaa on vahata auto jollain mikä on pesuaineen kanssa samassa pullossa! Fy fan! Todellinen herrasmies ei ikinä voisi ostaa tuotetta, jota mainostetaan puolialastomilla tyttölapsilla. Simonizin kovavaha erottuu edukseen äreällä metallipurkilla ja kun kannessakin kerrotaan, että Motorists wise use Simoniz, lankeaa valinta tälle purnukalle. Meinaan, joka mies on autoilija, mutta kun kutsutaan motoristiksi niin se vasta itsetuntoa hivelee.

Simonizia vierastetaan, koska sen käyttö on "työlästä". Nykyään kaikki pitäisi saada heti, mieluiten eilen ja jonkun ilmaisen kylkiäisenä. Mutta kun puhutaan auton vahaamisesta, sen suojaamisesta ja esteettisen arvon nostamisesta ei "työläyden pelko" saa olla este laadukasta autovahaa hankittaessa. Sitäpaitsi nestemäiset vahat sottaavat, aito kovavaha pysyy purkissa ja rievussa, sitä ei tirsu tweedtakin rinnuksille koska purkkia ei tarvitse sheikata.

Wanhaan hyvään aikaan, aatelisherran Jaguaarin tai Rolls Roycen tai mahdollisesti peräti tuonti-Horchin vahasi autonkuljettaja, joka säämiskää säästämättä tempoi kromiin sellaisen peilikiillon, että rahvas lankesi polvilleen kun kymmenlitraisen sivuventtiilikoneen käyntiääni kaikui koivukujalla.

Tänä päivänä asiat ovat toisin ja fyysisen työn teettäminen jollakulla alaisella on liki halveksuttavaa. Eikä autoissakaan ole kromia enää samalla tavalla. Tai ulkonäköä..

Mutta vaikka Elämän Realiteetit™ tulisivatkin mitä karmeimmalla tavalla vastaan ja "ajoneuvona" toimisikin liki 12 vuotias japanilainen pakettiauto, voi herrasmies silti palata menneiden aikojen nostalgiaan ostamalla purkin Simoniz-autovahaa ja vienossa naftan tuoksussa hieroa mehiläis- ja carnaubavahan pyhää liittoa peltiin.

I say!

Vaha on kieltämättä kovatöinen. Tai itseasiassa ei ole. Pari kikkaa pitää pitää mielessä; Älä vahaa liian isoa aluetta kerralla, älä vahaa auringossa. Levitä vaha kostealla rievulla ja kiilloita kuivalla trasselilla. Itse pidin levitysriepua vasemmassa ja kiilloitustrasselia oikeassa kädessä (ns. Mr Miyagi-tekniikka). Vahasin sellaisen A4-paperin kokoisen alueen kerralla ja kiilloitin liki samointein. Trasselia saa olla sellainen oman pään kokoinen möykky, pienemmät satsit tuppaavat "umpeutua" ja sitten vaha vain palloilee pellin ja trasselin välissä. Pakettiauton pesemiseen ja vahaamiseen menee sellainen 2,5h jos on reippaalla tuulella. Aikaansaatu kiilto on aivan uskomaton ja kestävyys omaa luokkaansa. Toukokuun alussa vahattu auto hylkii vettä ja likaa kuin kuuluisa hanhen selkä vielä syyskuussakin. Antaisin yhdeksän pistettä kymmenestä jos tämä raapustus olisi Tekniikan Maailmassa.

Spot on, old chap!

Schimanski-Platte mitt rot-weißen

2011-08-31T10:45:00.000+03:00

Seuraava mättö on Sedältä apinoitu resepti, Setä oli ollut happovuosinaan Böörliinissä käymässä ja kolmen päivän viemärissä sekoilun jälkeen (à la "Der Dritte Mann") löytänyt nakkiputkan, eli spudarin eli snägärin.

Annos on kuulemma jonkinlainen klassikko, tosin en netistä hakemalla ihan heti löytänyt mitään.

Normaalistihan ruokablogeissa on siistejä kuvia...

Kuulemma saa snägäriltä kuin snägäriltä, vaikka sitä ei listassa mainittakaan. Kyseessä on currywurst-ateria ranskalaisilla, ketsupilla ja majoneesilla. (rot-weißen).

Oma versioni kuuluu näin;

Ensin tehdään vähän majoneesia itse ja ripeästi, jota tuunataan ½ Naga Morichilla, ½ suolakurkulla ja ruokalusikallisella nagasinappia tai tavallisella sinapilla.

Lisäkkeeksi chilihapankaalia; Lisää Rasilaisen hapankaalirasiaan 1 kokonainen rocoto (Turbo Pube) ja anna tekeytyä pari tuntia.

Frittaa ranskalaiset. Kahdesti...

Paista braatwurstit tai currymakkarat. Tai vaikka molemmat!

Lyö kaikki lautaselle, tirsuttele majoneesia ja ketsuppia niskaan. Syö sylistä, olutta hörppien, samalla ääneen naureskellen ja saksankielisiä iskulauseita* huudellen.

* Donnerwetter!
Zum Teufel!
Prima!
Wunderbar!
Deutschland über alles!
Französisch sind Hunde!
Achtung! Spitfire!
Blitzkrieg!

Rocoto-sipulimunakas

2011-08-29T10:00:00.000+03:00

Otetaan kaksi sipulia (tai yksi isosipuli)
1 Turbo Pube
5 munaa
1tl Paprikajauhetta
½ tl suolaa
ripaus sokeria
½ tl puna/valkoviinietikkaa
1 rkl vettä
Reilu hyppysellinen emmental-raastetta.
50g voita

Viipaloi sipuli, heitä voi pannulle. Kuullota sipulia pisteeseen jolloin se on liki makeaa, lisää viipaloidut Turbo Pubet ja hauduttelu vielä hetki.

Sekoita muut ainekset kipossa ja kippaa pannulle. Nostele massaa munakkaan reunojen alle niin, että se kypsyy nätisti. Alenna lämpöä hyvissä ajoin ja yritä kääntää munakas ympäri. Jos tuntuu, ettei tämä onnistu, riko rakennetta rohkeammin. Taita ja leikkaa, tarjoile!

Chilien tulisuus ja Scovillen asteikko

2011-08-27T10:00:00.000+03:00

Itse chilejä kasvattavana ja niitä päivittäin syövänä ihmisenä olen kiinnostunut näiden "tulisten paprikoiden" tulisuudesta. En huvittelumielessä paiskaa kourallista Intialaisia supertulisia chilejä kitaani vain todistaakseni kuinka mahtisonni olen (se hoituu juhannuksen känniuimareissulla..), enkä myöskään ymmärrä ihmisten ylenpalttista kiinnostusta saada aina syötyä sitä tulisinta ja eniten. Kun tarjoan chiliä vierailleni (jommallekummalle jonka onnistun puijaamaan jollain verukkeella hämyluolaan) on kuitenkin kiva tietää kuinka tulista suunnilleen on tarjoamassa. Keltainen Fatalii, Naga Morich tai Trinidad Scorpion sellaiselle suuhun joka kieltäytyy jo valkopippurista niin puhutaan suurinpiirtein murhasyytteestä..

Chilien tulisuutta mitataan Scovillen asteikolla, sen on kehittänyt Wilbur Scoville ja asiasta voi helposti lukea wikipediasta lisää; http://fi.wikipedia.org/wiki/Scovillen_asteikko

Scovillen asteikossa on tosin pari heikkoutta.

1. Se ei aukene kenellekkään. Ihminen joka puhuu kaikista chileistä "turkinpippureina" ja on maistanut tasan kebab-mestan etikkajallua ei varmasti osaa suhteuttaa tuota 4000 SHU (=Scoville Heat Units) määrää johonkin Habaneroon, joka on helposti yli 100 000 SHU:ta.

2. Chileissä on erilaisia voimakkuuksia, jopa saman pensaan hedelmät voivat olla keskenään hyvinkin erivahvuisia. Sitäpaitsi kun mennään yli 400 000 SHU:ni, niin kipu voittaa kaikki makuelämykset, vaikka chili ei vaikutakaan makuhermoihin. Verrattaessa 1 200 000 SHU:n Naga Morichn tulisuutta 1 400 000 SHU:n Trinidad Scorpioniin, on vertailu suurinpiirtein samanlaista kuin vasaran vastaanottaminen päähän neljännestä tai viidennestä kerroksesta. Eroa on kuitenkin 200 000 yksikköä!

Olenkin kehittänyt (kaiken muun ohessa...) kymmenportaisen asteikon jolla chilin tulisuutta arvioidaan vertaamalla sen aiheuttamia reaktioita arkielämässä. Odotan innolla patentti&rekisterihallituksen päätöstä siitä, voidaanko asia saada virallisen SI-järjestelmän piiriin! Lisäksi tein toisen 10 portaisen asteikon ahkerille chiliharrastajille, eli Chilipäille.

1. Tuleton tai vähän kipristää kielen kärjessä.

2. Lievää poltteen aistimusta. Kaupan chilituotteet, chilimakkarat yms. chiliharrastajien parissa paskaista huutonaurua aiheuttavat einekset.

3. Tulisten makuista, mutta vain suupaloittain. Kebabbipaikan "pepperoonit", Hesen Habapurilainen ja pizzan päälle saatavat säilykejallut. Keskiverto suomalaisella ns. "saatanallisen poltteen raja" kulkee kolmosessa.

4. Tulista. Normaali tabasco, yli kymmenen tippaa lihapiirakkaan on liikaa, se on pilalla. Suuta korventaa, tarttee toisen oluen pizzan kanssa.

5. Mausteista. Etnisissä ravintoloissa ruoka pilataan kun siitä tehdään niin "kuumaa", "väkevää" ja "mausteista". Juotavaa kuluu, mutta kovimmat vetävät lautasen tyhjäksi. Marjanpoimijoilla dödö pettää ja tulee paskat housuun.

6. Polttaa. Etnisen ravintolan annos mutta tilaten siten, että "tulisuutta" korostetaan, eli siis tuplatulinen. Tätä ei tilaa kuin porukan pelle tai macho. Naama punoittaa ja hikeä pukkaa nenänpielistä. Jos keskiverto Amican-linjastolounas-suomalainen erehtyy tilaamaan tällaisen, niin asiasta saadaan lukea lehtien yleisöosastolta.

7. Seiska on jo aivan liian tulista keskiverto kalpeanaamalle. Annos jää syömättä ja sitä pitää päivitellä kuuluvaan ääneen. Jos tuote on pyytämättä ja yllätyksenä näin tulinen, asiasta melko varmasti tulee oikeusjuttu!

8. Yskittää, hikoiluttaa. Ei pysty puhumaan, kädet heiluvat.

9. Oksentelua, kouristelua.

10. Kuolema.

Sitten Chilipäiden asteikko.

1-2. Yhtä tulista kuin sokeri.

3. Tabasco, joka on hyvänmakuista etikkaa - ei chilikastiketta.

4. Habataba tai Amazon extra hot. Hyvää mutta saa laittaa ainakin desin, että Grandiosassa olisi havaittavaa tulisuutta.

5. Jalapeño, raaka Aji Cristal leivän päällä.

6. Astetta tykimpiä tuoreita chilejä safkassa, chinenseä.

7-8. Chilejä raakana kitusiin, oman toleranssin mukaan. "Normaali"-ihmiset katsovat kuin hullua.

9. Habanerot ja muut miedot "lasten chinenset".

10. Naga Morich, 7-pod, Trinidad Scorpion MB.

Capsicum Lanceolatum kukkii

2011-08-26T10:00:00.002+03:00

Lievää hihkumista näyttöpäätteen tällä puolen, uskokaa tai älkää.

Villi ja uhanalainen Capsicum Lanceolatum on kukkinut jo kohta kuukauden. Tosin erittäin varovaisesti, kukka tai kaksi kerrallaan. Ne ovat aina tippuneet varsineen. Noin viikko sitten meillä oli täällä Helsingissä melkoinen myrsky ja siirsin amppeleissa hurjasti keinuneet kasvit sisälle. Olosuhteiden muutos ilmeisesti virkisti amppelissa virunutta rehua ja kukkia on nyt useita. Eräs kukka on tiputtanut terälehtensä, mutta kukkavarsi on jäljellä. On erittäin mahdollista, että kotiseudullaan uhanalainen chili pukkaisi hedelmän tähän maailmaan. Jälleen siemeniä harrastajille. Olen säännöllisen epäsäännöllisesti räpsinyt kuvia tästä veijarista, yhdessä olevat terälehdet, tarkat syvänvioletit laikut ja räyhäkkäät calyx-hampaat kukan takana varressa tekevät tämän kasvin kukista yhden suosikeistani. Kukka on harmittavan pienikokoinen, mutta sitäkin kauniimpi.

Kuvien seuraksi siteeraan pari riviä Kotiteollisuus-yhtyeeltä.

"Mitä puiden takana heitä odottikaan?
Niin kaunis kukka
Jota ei osaa sanoin kuvailla"

Edit; Bloginpitäjän huomio 27.8 myös tuo kuvassa näkyvä kukkavarsi kuihtui pois, eli ei marjoja tulossa..

Rapeita alkupalahässäkkäjuttuja

2011-08-24T10:00:00.000+03:00

Jäi eiliseltä safkalta fajitas-lettuja ja jallusiivuja yli....No jos totta puhutaan, niin tämä resepti on varastettu Sedältä, paitsi että Setä käytti nachoja..

Leikkaa fajitasletut 16 osaan.
Nostele pellille.
Nostele jokaiselle chilisiivuja, etikkajallut käyvät paremman puutteessa..
Ripotettele juustoa ja chipotletabascoa päälle!

Lyö uuniin 225 astetta ja pidä näitä..öh..alkupaloja siellä kunnes ihanan rapsakoita! Suomeksi sanottuna siis "pari minuuttia". Anna jäähtyä hetki. Popsi vaikka pikasalsaan dipaten!

Mitäs skeidaa se meidän poika on taas....pizzaa?

Pikasalsa

2011-08-22T18:16:00.000+03:00

Kylmä tomaattikastike vaihtelevalla tulisuudella syntyy minuuteissa, kelpaa lisäkkeeksi tai vaikka torkkuvan anopin päähän kaadettavaksi.

Pikasalsa;
3 tomaattia
2 pientä sipulia (tai yksi isooo...)
4 valkosipulinkynttä
1 limetin mehu
1 tl sokeria
½ suolaa
2 rkl oliiviöljyä
Mustapippuria
chiliä maun mukaan
Turaus tomaattipyrettä

Kaikki siihen, nyt jo legendaariseen, litran rosterimittaan ja sauvasekoittimella sileäksi. Snobit ja ne jotka haluavat salsastaan hivenen paksumpaa kalttaavat tomaatit, kuorivat ne ja käyttävät pelkän hedelmälihan ilman siemeniä.

Chilifest Finland

2011-08-20T10:22:00.000+03:00

http://www.chilifest.fi/

Tampereella on jonkinlaiset chilitukkien festarit. Muistakaa käydä ihmettelemässä!

Tofua, kookosta ja tomaattia

2011-08-19T10:08:00.000+03:00

Nyt ollaan vahvasti taas kaukoidän suunnalla.. Tarkoitus olisi saada aikaan jotain padan ja keiton välimaastosta. Oma nälkä sanelee aika paljon!

Paketti tofua, eli sellainen nyrkinkokoinen pala.
2 rkl kookosrasvaa
2 dl kookoskermaa
Pikkutölkki tomaattipyreetä
1 sipuli
5 valkosipulinkynttä
2 tl vahvaa currya
2 tl paprikajauhetta
1 tl sokeria
2 tl riisiviinaetikkaa
1 tl korianteria
½-1 pss pakastewokkivihanneksia
Tuoretta chiliä, itse tein isomman setin ja käytin mm. Scotch Bonnetin, pari Cili Coronongia ja yhden PI:281429n. (Jos lähi-K-marketistasi saa kotimaisia Naga Moricheja niin suosittelen lämpimästi.)
2 rkl inkivääritahnaa
1-2 nuudelilaattaa
1 dl pakastekatkarapuja

Heitä kookosrasva kattilaan sulamaan, otetaan taas se sotilaskypärän kokoinen kiulu. Pilko valkosipulit, sipulit ja chili. Ryhdy freesaamaan kuumassa rasvassa.

Älä kärtsää edellämainittuja, jossain vaiheessa voit lisätä tomaattipyreen ja mausteet (+sokerin). Freesaile näitä hetkinen ja lisää sitten n.½litraa vettä (voit käyttää myös kasvislientä jos tuntuu siltä) ja etikka. Lisää kookoskerma ja kuumenna. Lisää wokkivihannekset ja odottele kunnes pata alkaa kiehua.

Nyt seuraa tärkeä kohta; jos laitat vain yhden laatan nuudeleita saat keittoa. Kaksi tai useampia, saat pataa. Lisää nuudelit poreilevaan soosiin ja hetken perästä kuutioitu tofu. Kun nuudelit ovat kypsiä, ota lämpö pois ja kippaa katkaravut sekaan. Niitä ei ole syytä kypsennellä yhtään enempää kuin pakko.

Kotimakkara eli makkara itse tehden ja nyt entistäkin paremmin!

2011-08-16T10:00:00.000+03:00

Faijalle nöyrä kiitos parannetusta reseptistä!

Tässä olisi uusin versio bratwurstista :

- 2 kg luutonta possunkylkeä, saa olla kamara mukana.
- 2 pkt pekonia
- 20 g perunahiutaletta
- 2 dl kermaa
- 1 dl lihalientä, palasta tahi itsekeitettyä
- 5 g pomeranssinkuorta
- 5 g raastettua muskottipähkinää
- 5 g jauhettua valkopippuria
- 1 rkl liquid smokea
- 35 g merisuolaa

- Possun suolta 1 pkt / stockman 11 €

Suolipaketti pannaan yöksi likoon kylmään veteen, kannattaa avata matolajitelma.

Läski leikataan sopivankokoisiksi suikaleiksi ja ajetaan lihamyllyn isoimmalla reikälevyllä pekonin kanssa kahteen kertaan, ja lopuksi hienoimmalla reikäversiolla kertaalleen.

Massa sekoitetaan hyvin mausteiden, kerman ja lihaliemen sekä perunahiutaleiden kanssa tasaiseksi tahnaksi, käsin tai koneella, liossa olleisiin suoliin lasketaan vettä ja ne kerätään lihamyllyn makkarapursottimen päälle, ei kannata tehdä mitään alkusolmua vaan jättää 10 - 15 cm tyhjää suolta suuttimen ulkopuolelle.

Makkaramassaa aletaan syöttää lihamyllyyn, otetaan vastaan varoen ettei suoli repeä ja syötetään massaa suoli täyteen.

Kun suoli on lähes täynnä massaa, vedetään se irti syöttösuppilosta ja jätetään vuokaan odottamaan loppukäsittelyä. Samalla tavalla täytetään loput suolet.
Kun suolet ovat täytetyt, niin kostein käsin hierotaan suolia jotta siellä oleva ilma lähtisi pois ja massa tasaantuisi suoleen. Kun haluttu tiiviys on saavutettu, niin tehdään makkaroita pyörittelemällä suolta, nakit voi sitoa kiinni lintunarulla, kannattaa aloittaa keskivaiheilta ja edetä päitä kohti, niin ilma poistuu samalla.,

Sitten vaan makkarat sopivina pötköinä grilliin, tai pakastimeen, alkuun mieto kypsennys ja lopuksi rapea pinta.

Kotimakkara eli makkara itse tehden

2011-08-14T10:00:00.000+03:00

Pidettiin faijan kanssa makkaratalkoot, päätettiin tehdä yksi perusmassa ja jakaa se kahteen osaan; "Currywurst goes dönerkebab from ruåtsi" ja "*sti chiliä". Huomautan toki jos tässä vaiheessa, että reseptistä tehtiin liki heti parempi ja paremmin toimiva versio, se julkaistaan muutaman heruttelupäivän jälkeen.. ;)

Perusmassa

3 kg possunkylkeä, kamara ja läski mukana.
2 pkt Keviniä (eli pekonia)
1 kg naudanpaistia
6 kpl isoja yksikyntisiä valkosipuleita

Ajetaan ensin krouvilla terällä, sitten kerran vähän hienommalla. Massa saa jäädä vähän rakeisemmaksi, kun ei käytetä mitään sitomaan sitä.

"Currywurst"
2 kg perusmassaa
20 g suolaa
5g valkopippuria
10 g curryä
2dl kermaa

Yleiskoneessa sekaisin ja suoleen!

"Chilimakkara"
2 kg perusmassaa
4 x jalapeñoa
1½ x habaneroa
1 x 281429
2 dl kermaa
25 g suolaa
10 g savustettua paprikajauhetta
11 g paprikajauhetta
8 g jeeraa eli juustokuminaa

Yleiskoneessa sekaisin ja suoleen!

Syöpötellessä tehtyjä havaintoja joiden perusteella ensi kerralla korjataan;

Currywurst:
- Ihan ok, suolaa tuli liian vähän, sitä olisi voinut olla 5-10g enemmän.
- Curry ei ihan maistu tarpeeksi, sitä olisi voinut laittaa tuplasti ja 50/50-suhteessa hot ja mild curryä
- 5-10g korianteria olisi myös tehnyt hyvää, kuten myös n.5g muskottia.

Chiliwurst:
- Liian vähän chiliä (minun mielipide), sopivasti chiliä (faijan mielipide), VETTÄ! (naapurin koemaistajan mielipide).

Esikeitimme makkarat, mutta ei kiehuvassa vedessä vaan hiljaa varovasti poreillen, kypsiksi ennen grillausta, koska osa makkaroista pakastettiin. Keittämisen huono puoli on rasvan irtoaminen, eli makkarat kuivuvat. Vaihtoehtoisia kypsennystapoja olisi suora grillaus tai höyryttäminen, jolloin osa rasvasta jäisi makkaraan. Seuraavaan erään (joka tehdään joskus 2014 jälkeen....) kokeillaan todennäköisesti karkeasti pilkottua sipulia, paprikaa ja perunahiutaleita kosteuden ylläpitämiseksi. Makkarat pitää muistaa pistellä tikulla, etteivät ne repeä. Tai räjähdä....

Suolen saa "pursotussarveen" ehkä parhaiten, kun suppilo mansetteineen irroitetaan koneesta, suoli venytetään reunan yli ja ryhdytään varovaisesti laskemaan vettä suolen läpi, samalla myös kaikki kierteet oikenevat ja suolen saa suhtkoht suoraan.

Kookosmuhennettuja kasviksia

2011-08-12T16:37:00.001+03:00

Tai jos tämä ohje menisi jonkun omnipotentin laitosruokalan Virallisen Paskanjauhannan Reseptit-kirjaan, niin resepti kuuluisi nasevasti "Lämmin kookoskasvislisäke". Hyi helvetti!

Yleensä en julkaise reseptejä, joita en ole itse kokeillut. Selatessani erilaisia ruokablogeja interneteissä, havaitsen aina välillä, että blogissa kirjoitetaan ei ainoastaan kokeilemattomia reseptejä, mutta myös sellaisia reseptejä jotka ovat suoraan kopioitu! Yleensä vielä toisesta ruokablogista!

Noh, kuulemma "kierrätys pelastaa maailman."..

Tämän suhteen ei tarvitse olla niin tarkka, aloita bataatista sillä ne on yleensä vitsin isoja. Kun tiedät minkäkokoinen bataatti on hallussasi, tiedät suhteuttaa muut veget niihin.

Bataatti
Pari perunaa
Lanttu tai lanttua
Porkkana

Kaikkea karkeasti saman verran, paitsi porkkanaa. Sitä vähän vähemmän. Voit laittaa sipuliakin, jos uskallat!

Kuutioi kaikki 2cmx2cm kuutioiksi.

Heitä kattilaan n.150g voita ja tilkka öljyä. Ryhdy kärventelemään kasviksia ja kun ryhtyvät ottamaan väriä, lisää purkki tai kaksi kookosmaitoa. Jos kasvisten kokonaismäärä on noin puolet 4-litran kattilasta (samankokoinen kuin armeijan kypärä) niin sanoisin, että tölkki kookosmaitoa ja purkki kookoskermaa. Keitetään kypsäksi, maustetaan suolalla, pippurilla, ripauksella curryä ja mahdollisesti taas limettimehulla. Jos uhkaa kiehua kasaan, niin lisää vettä hanasta.

Itse en tosiaan ole koeponnistanut tätä, mutta ystäväni "Masi" on ja kuulemma on hyvää.

Valkosipulikermaperunat

2011-08-07T23:06:00.000+03:00

Valkosipukermaperunoissa on yksi (tai kaksi) tärkeää pointtia.

1. Sitä valkosipulia pitää tosissaan OLLA, sitä pitää laittaa kuin naapurin pojalle konsanaan!
2. Käytä OIKEAA KERMAA, se kasvisrasvapohjainen valkoinen litku on oivaa apuainetta jos tahtoo saada sankan savupilven vanhan pakettiauton taakse. Syötäväksi se ei kelpaa!

Tutuiltani olen kuullut, että suurin ongelma vuokaperunoissa on niiden hidas kypsyminen ja vaikea maustaminen.

Höpö höpö, kermaperunoiden teko on yhtä helppoa kuin jaloilleen kuseminen, ellei peräti helpompaakin!

Kahden tai kolmen ihmisen lisäkeperunat syntyvät näin;

1 kg kiinteähköjä perunoita, siikliä, puikulaa tms. (yleensä merkattu vihreällä).
10+ valkosipulin kynttä
2-3 dl kuohukermaa (riippuen vuoan muodosta)
Oliiviöljyä, voita, mustapippuria ja suolaa.

Pese perunat ja viipaloi ne kuorineen n.3mm siivuiksi. Mandoliini on helkkarin kätevä mutta leikkelekone miehekkäämpi. Onnistuu myös veitsellä. Viipaloi perunat suoraan isoon vatiin jossa on kylmää vettä. Valuta vettä, kunnes ylenpalttinen tärkkelys huuhtoutuu pois -> vesi on kirkasta.

Hienonna valkosipuli todella, todella, hienoksi.

Freesaa perunasiivut kolmessa neljässä erässä pannulla, käytä oliiviöljyä ja nokare voita. Juuri ennen kuin perunat rupeavat saamaan väriä, lisää valkosipuli jotta sekin ehtii paistua vähäsen. Mustapippuroi ja suolaa jokainen erä, muista että perunat "imaisevat" suolan maun kypsyessään joten voi käyttää sitä vähän reilummin. Freesatut pottuerät voi kipata suoraan passeliin uunivuokaan.

Kun kaikki perunat ja valkosipuli on kierrätetty pannun kautta vuokaan, kaada kerma pannulle jotta se kuumenisi ja imisi itseensä lopun valkosipuliöljystä. Tällä välin voi perunat tasoittaa vuoassa. Kippaa kuuma kerma perunoiden päälle ja nosta vuoka kuumaan uuniin. 180'C ja vajaa kolmisen varttia. Parinkymmenen minuutin kuluttua voi perunoita käännellä.

Gin & Tonic - tarjoiluehdotus

2011-08-03T10:25:00.000+03:00

Uuuuhh..I'll kill the cat..

Sitruunoita drinkkeihin? Itse tykkään ajatuksesta, mutta ottaa päähän ostaa koko sitruuna ja käyttää siitä neljännes, vaikka minä käytännöllisesti katsoen elän gin&tonicilla... Sitten niitä kuivia sitruunoita löytyy viikkojen perästä...

Seuraavan kerran kun käyt automarketissa, osta iso nippu luomusitruunoita! Pese ne huolellisesti, lohko ja pakasta. Puolen vuoden drinkkisitruunat aina käden ulottuvilla ja plussapuolena vielä se, ettei tarvitse gin&toniccia blandata hanavedellä jääpalojen muodossa!

Luomusitruunoiden kuorista syntyy sitäpaitsi herkullista limoncelloa!

Aamiaisjytky

2011-08-01T10:21:00.000+03:00

Grrrr...

Tämän safkan nimi on mahtipontisesti aamiaisjytky. Sternolla oli ruokalaji nimeltä Jytky ("Fatty" lontoonkielisenä versiona). Tämäkin menee kategoriaan krapularuokaa! Leipää, lihaa, chilimajoneesia, kananmunaa yms.

Kuutioi nauta (paistia tai ulkofilettä, rahamiehet duunaa tämän sisukasta samalla kun höylätty tammi palaa takassa...) max sentti-kertaa-sentti kuutioiksi, mausta suolalla ja pippurilla.

Siivuta yksi tai kaksi sipulia ja kuullota ne rapeiksi sekä makeiksi, nosta lautaselle syrjään.

Paista nautakuutiot kuumalla pannulla voissa nopeasti. Siis todella nopeasti ja todella kuumalla pannulla. Tarkoitus olisi, että jokainen kuutio on medium sisältä! :D

Sekoita karamellisoituneet sipulit ja paistetut kuutiot ja ryhdy paistamaan kananmunia, mausta ne suolalla, pippurilla ja tabascolla.

Paahda hyvälaatuista maalaisleipää, oikein isoja paloja!

Kasaa aineksista leipiä, päälle chilimajoa. Nautitaan kuuman ja vaffan kaffen kera.

"Ja sit nää olis niinQ hampparei"

2011-07-29T12:17:00.003+03:00

Aina välillä tulee sävellettyä, siis ihan aikuisten oikeasti vedettyä puhtaasti hatusta. Näin jälkikäteen ajatellen ene edes ymmärrä mistä ja miksi hampparit eli hampurilaiset piti tehdä näin. Ajatus kypsyi ensin automatkalla lankomiehen luo, koen usein sellaisia Jack Kerouacmaisia valveunia rullaillessani pakulla pitkin Suomen maanteitä.

Summa summarum, perillä esittelin ajatuksiani kuulijoille (eli kerroin sukulaisille mitä tänään syödään!). Nokka kohti lähikauppaa ja sieltä saatiinkiin naudan sisäpaistia, leipää, sipulia, tomaattia yms.

Suikaloi liha lautaselle, kattilan kannelle tai bobmarley-pipoon. Mausta suolalla, mustapippurilla ja chipotletabascolla.

Tee pikamajoneesia oman maun mukaan, itse suosin järkyttävää määrää chiliä ja valkosipulia.
http://ruokaa-ja-muutakin.blogspot.com/2011/07/majoneesi-itse-tehden-ja-ripeasti.html

Ruskista lihasoirot nopeasti kuumassa öljyssä pannulla.

Leikkaa ranskanpullasta, eli ranskanleivästä sellaisia 2cm paksuja siivuja, paahda ne rapeiksi molemmin puolin.

Vetele foliota uuninpellille ja nosta siihen päälle leipäsiivu jonka päälle nostat tomaattikuutioita, jonka päällä nostat lihaa, jonka päälle nostat sipulia ja siivun tai kaks cheddarjuustoa (ei sitä syylarintiivistysmassa cheddaria vaan ehtaa kamaa!)

Lyö grillivastuksen alle kunnes juusto sulaa! Ota kuumat leivät pois uunista, nostele leiville valinnaista majoneesia ja toinen leivänsiivu kanneksi.

Yhden sortin pyttipannu..

2011-07-27T10:03:00.001+03:00

Osta kilo erilaisia makkaroita, kaksi pussia Oolannin lohkoperunoita, kaksi sipulia, valkosipuli ja kaiva pakasteesta pari habaneroa ja mahdollisesti jokin annuumi. Tai suoraan kolme naga morichia!

Uppopaista perunalohkot useassa erässä ja kahteen kertaan. Miksikö? Tee kuten käsken*.

Ryhdy samalla paistamaan sipuleita ja chilejä voissa, kun näyttää passelilta lisää kuutioidut makkarat. Mausta suolalla ja mustapippurilla. Kun makkarat alkavat saada väriä, yhdistä ne uppopaistettujen pottulohkojen kanssa. Satsi on hyvä hämmentää isossa kattilassa, tai missä tahansa lämpöä kestävässä astiassa. Tarjotaan kylmän keppanan ja maustekurkkuviipaleiden kanssa.

Safka tunnetaan myös nimellä Kasvissyöjän kiusaus tai Sydänlääkärin erikoinen.

* Miksi teet kuten käsken? Kotitalousrasvakeittimissä ei riitä yty kypsentämään 400 geetä jäisiä perunalohkoja. Siksi potut kypsennetään useassa erässä kahteen kertaan. Vain kuuma öljy uppopaistaa, muuten saat raakoja ja rasvaisia perunoita.

Viikon vinkki

2011-07-24T10:01:00.000+03:00

Viikon vinkki, kun teet krutonkeja salaattiin, aloita paahtamalla öljyssä kuivattua chilipalkoa ja yhtä-kahta valkosipulinkynttä jotka on lyöty rikki kokkiveitsen lappeella. Kun näihin alkaa väri tarttumaan, nostele ne sormiasi polttamatta pois pannulta ja paahda krutongit tässä öljyssä!

Lisää hifistelyä? Älä tee krutonkeja siitä valkoisesta paskasta jota meillä myydään "ranskanleipänä", tee ne Realista.

Vielä lisää hifistelyä? Älä unohda tryffeliöljyä!

Majoneesi, itse tehden ja ripeästi

2011-07-23T12:41:00.000+03:00

Kaupan majoneesia ei pidä ostaa, on toki hienoa, että raa'at kananmunat saadaan öljyn ja keinotekoisten ihmeaineiden avulla säilymään kuukausitolkulla jopa huoneenlämmössä ja avatussa paketissa. Mielestäni petrokemian tuotteet kuuluvat auton moottoriin ja väriaineet itseruskettaviin voiteisiin.

Kun majoneesin tekee itse, omin karvaisin käsin, voi olla varma tuotteen ensiluokkaisesta laadusta. Lisäksi majoneesin makuun voi näin itse vaikuttaa eikä tarvitse huolehtia väri-, maku-, säilöntä-, ja happamuudensäätöaineista.

Kiitos alkuperäisestä reseptistä kuuluu ystävälleni "Odelle" joka on kehitellyt tätä salassa jo vuosia!

"Pikachilimajo"

Pilko 1-2 valkosipulinkynttä, laita ne litran rosterimittaan (mikä tahansa korkea ja kapea astia kelvannee!)
Astiaan lisäksi;
Habanero Tabascoa
Suolaa
Mustapippuria
1 rkl punaviinietikkaa
1 tl sokeria
Tuoretta chiliä tai chilijauhetta
½ tl paprikajauhetta

1 kokonainen kananmuna
2 dl rypsiöljyä
1 dl oliiviöljyä

Laita sauvasekoitin astian pohjalle, paina täydet kierrokset, pidä astian pohjalla hetki ja poraa alhaalta ylös. Jos majoneesi ei ole mielestäsi tarpeeksi paksua, lisää vähän öljyä. Valmista majoneesia on hyvä notkistaa esimerkiksi ketsupilla, samalla saa hiukan makeutta mukaan. Kaikkein paras majoneesin ohennin on kuitenkin maustekurkkujen liemi - uskokaa tai älkää!

Broileri-feta salaatti

2011-07-22T09:54:00.000+03:00

Broiskua saa kaikkialta, joskus jopa löytää sitä mikä ei ole tapettu sillä keltaisella liisterillä!

Salaattiin kaikki perinteiset ja feta. Yllätyksekseni havaitsin myös, että pirkka aurinkokuivatut tomaatit ovat aika prkleen hyvänmakuisia. Broileri kannattaa laittaa omaan marinadiin hetkeksi, helpon, hyvän ja nopean marinadin saa kun sekoittaa astiassa pari ruokalusikallista hunajaa ja saman verran Chipotle Tabascoa. Vähän mustapippuria sekaan..

Broisku paistetaan kuumalla pannulla nagaöljyssä, eikä haittaa vaikka pinta vähän mustuisi.

Krutongit syntyivät luomukauraleivästä, joka oli -30% tyrkyllä alepassa . Pannulle 50/50 suhteessa oliivi- ja rypsiöljyä. Lopuksi pari ruokalusikallista tryffeliöljyä. Paistetaan kauniin ruskeaksi.

Siinähän on jotain viherää koristetta!?

Jyhkeät aamiaisleivät

2011-07-18T12:59:00.000+03:00

Tällä lähtee päivä käyntiin, suositellaan erityisesti mikäli ammatti on valjakkokoiran lomittaminen tai ihmis-hullujussi.

- Otetaan pari palaa Real-leipää.
- Paistetaan puoli pakettia pekonia
- Paistetaan kananmunia pekoninrasvassa
- Kaivetaan pari nakkia jääkaapista
- Avataan valkoiset pavut tomaattisoosissa-purkki

Lado pekonit leipien päälle, lusikoi pekonin päälle papuja, struuttaa schirachakastiketta pavuille (reilusti) ja nosta paistetut munat koko höskän päälle. Täytä loppulautanen nakeilla.

Annoksesta on hevimpi, Über-hetsku versio jossa leivät kasataan lankkupihvin päälle ja ruokajuomana toimii pullo Jack Danielssia!

Ruoanlaiton alkeet

2011-07-13T21:15:00.000+03:00

Aloitetaan paistamalla kerma voissa..

Voi, kerma, punkkupullo ja pari hyllymetriä klassista ranskalaista keittiötä. Mitä muuta tarvitsee? No ehkä kosolti muutakin. En voisi kuvitellakkaan keittiössä riehumista ilman kaukoidän reseptejä, Lähi-Idän mausteita, välimeren alueen tapaa käyttää niitä tai paria hatullista jotain uppo-outoja juttuja - kuten cheddartäytteisillä jalapeñoilla täytetyt chililihapullat tai "synttärikakku" joka onkin pirtelön tapainen drinksu.

Suosittelen lämpimästi jokaiselle tuon Larousse Gastronomiquen hankkimista. Pehmeäkantinen lontoonkielinen painos lähtee melko monesta kirjakaupasta alta kahdenkympin, kovakantiset kustantavat jo sitten hivenen enemmän. Suomenkielinen kovakantinen laitos taisi viime näkemällä maksaa himpun vajaat sata euroa.

Ei ainoastaan hyvä kirja, vaan loistava reseptikirja. Samoissa kansissa on myös aimo annos historiaa ja tarinoita annosten taustoista. Bonuksena voi vielä verestää englannin kielen ja keittiöranskan taitojaan!

Jerkymaustetut pihvit

2011-07-11T11:14:00.000+03:00

Tämä resepti tuli kehitettyä puolivahingossa, kun lihaa jäi jerkynteosta yli. Tässä tapauksessa luottolihakauppiaallani ei ollut kuin sisäpaistia, josta jerkykin tehtiin. Jerkymaustetut pihvit? Hmm..

Pakko kokeilla.

Teetassille pilkotaan 5 isohkoa valkosipulinkynttä, joukkoon mustapippuria, suolaa, rouhittua chiliä, 1 rkl hunajaa, 1 rkl punaviiniä ja 1 rkl chipotletabascoa. Lisäksi laitoin myös Jamie Oliverin cajun rubia, kun sitä sattui olemaan. (Luulisin, että sen voi korvata ylimääräisellä chilillä ja currylla).

Leikkaa pihvit ja tao niitä hivenen nyrkeilläsi. Painele pihvit teetassilla olevaan maustehässäkkään, kääntele ja nosta syrjään odottamaan lisäkkeitä ja kastiketta.

- tässä välissä tehdään valinnaiset lisukkeet ja soosit -

Paista pihvit pari minuuttia puoli savuavan kuumassa valurautapannussa.

Itse löin ne lautaselle keitettyjen porkkanasiivujen ja kukkakaalisoseen kanssa (karppausta prkl).

Ja kuten kuvasta näkyy, kypsyysastekin on kohdillaan - vaihteeksi.

Beef jerky itsetehtynä

2011-07-09T13:20:00.000+03:00

Hanki luotettavaksi havaitulta lihamestariltasi sisä- tai kulmapaistia (paahtari ja ulkofileekin käyvät jos todella olet varoissasi!). Jottei jerky loppuisi saman illan aikana kesken, osta samointein 600g-1kg kokoinen pala.

Renssaa kalvot ja ylenpalttiset rasvat pois.

Sitten tärkein työvaihe: siivuta erittäin terävällä veitsellä, millään anopin kapiolahja retkitaittohedelmäveitsellä on aivan turha yrittää nyrhiä, paisti suunnilleen sentti kertaa sentti soiroiksi (tai vielä ohuemmiksi jos mahdollista). Itse vetelin tyynen rauhallisesti 5mm*20mm suikaleiksi, sillä seurauksella että sain iltamyöhällä saksia kuivuvia jerkynpaloja pienemmiksi.

Jotkut laittavat lihan pakkaseen kohmettumaan, mutta itse en moiseen kikkaan usko. Siinä vaiheessa kun paistin ydin on "hyhmässä", ulkopinta on jo läpijäätynyt.

Eli pahuksen terävällä veitsellä. Paisti kannattaa ensin leikata mahdollisimman ohuiksi siivuiksi, pitkittäin syihin nähden, nämä siivut taas leikataan kapeiksi soiroiksi n.20 asteen kulmassa syihin nähden.

Miksi kulmassa? Jos leikkaat aina kohtisuoraan syihin nähden, saat murenevaa jerkyä, kun soirot on leikattu lähes syiden suuntaisesti, ne kestävät käsittelyä mutta ovat hieman helpommin murrettavissa kuin kohtisuoraan syihin nähden leikattu liha.

Monimutkaista? Kyllä.

Laita lihasoirot marinadiin yön ajaksi. Oma marinadini oli kutakuinkin seuraava:
3 rkl hunajaa
2 rkl chipotletabascoa
Ripaus Fataliin savunagaa
2 rkl rouhittua kuivattua chiliä
Vähän mustapippuria
2 tl sormisuolaa (1 tl normisuolaa piisannee)
2 tl paprikajauhetta
2 tl juustokuminaa
1 tl currya
5 valkosipulinkynttä hienonnettuna
1 dl punaviiniä
2 tl sitruunamehua

Seuraavana päivänä valuta lihat ja ripusta ne grillitikuista roikkumaan uuninritilälle. Pienemmät erät voi varmaan latoa suoraan ritilälle.

Sitten lihat uuniin n. 50'c asteeseen suunnilleen kahdeksaksi tunniksi. Itse väänsin oman sähköuunini namikan himpun verran yli 50-asteen, kun uuni tuntui kylmältä pelkällä viidelläkympillä. Uunin luukku kannattaa jättää vähän raolleen, raon säätelyssä auttaa vinkkupullon korkki (mahtava tekosyy juoda pulloa punkkua!). Lihat ovat valmiita kun ne ovat kuivia mutta vielä vähän taipuisia.

Kuusi tuntia ja pientä saksimista myöhemmin.

Itse tosiaan laitoin lihat hieman liian paksuina soiroina uuniin, n. klo 15 ja kun kello oli kymmenen illalla, jouduin ottamaan sakset kouraan ja pilkkomaan jokaisen soiron pituussuunnassa halki. Samalla nostin uunin lämmön 75'C asteeseen ja säädin uuninluukun avautuman "maksimille". Yhdentoista perään menin nukkumaan ja sammutin uunin, aamulla keräsin kuivat jerkyt talteen.

ja valmis tuote!

Huomionarvoisia seikkoja:
- Älä suotta käytä rasvaa/öljyä marinadissa. Se härskiintyy ajan kanssa, myös kuivatussa tuotteessa!
- Isommatkin palat kuivuvat - ajan kanssa. Jos et pysty/osaa/voi tehdä tarpeeksi pientä soiroa, tee ainakin samankokoista. Muuten pienimmät soirot ovat pölisevän kuivia kun isoimmat ovat vasta valmiita.
- Matala lämpö on parasta. Mieluummin 12 tuntia ja 40 astetta kuin 6 tuntia ja 75 astetta.
- Älä suolaa liian runsaasti.

Aji Cristal tuorejuustolevite

2011-07-07T09:41:00.000+03:00

Tämä on helppo ja hyvä tapa maistella yhtä suosikkichiliäni. Osta kaupasta purkki tuorejuustoa ja pari kolme Aji Cristal-chiliä. Tuoretta Aji Cristalia saa isommista marketeista tai tilaamalla Chilikaupasta.

Pese chilit, ota kanta pois. Leikkaa pituussuuntaan halki ja viipaloi. Yhdistä tuorejuustoon.

Ei muuta kuin leivän päälle!

Possun noisetteja, viherpippurikermakastike ja kasviksia

2011-07-04T10:50:00.000+03:00

Nyt mennään taas klassisemman kokkailun puolelle.

1 Possun sisäfilee
2 dl kermaa
2 rkl murskattua viherpippuria
Chiliä maun mukaan
Voita, vehnäjauhoa
1 pieni sipuli
2 valkosipulinkynttä

Lisäkkeet; porkkanaa, kukkakaalia ja parsakaalia.

Hienonna sipuli ja valkosipuli ja siirrä syrjään.

Lämmitä n.30g voita pienessä kasarissa, lisää joukkoon pari ruokalusikallista jauhoja ryhdy ruskistamaan seosta. Jos jauhoja menee liikaa, lisää voita ja toisinpäin. Hässäkän pitäisi olla viskositeetiltaan sellaista jämäkkää siirappia. Kun seos on pikkaisen tummempaa kuin maitokahvi, siirrä kasari pois liedeltä ja hämmennä sipulit joukkoon.

Porkkanat ja kaalit vain keitetään joten ei niistä sen enempää...

Ota filee paketista, huuhtaise se ja renssaa kalvot yms. pois. Leikkaa fileestä sellaisia 2-3 cm paksuja siivuja, joita herkästi ja varovaisesti taputellaan vähän kasaan. Suolaa ja mustapippuroi nämä pikkupihvit.

Paista noisetit parissa erässä voin ja öljyn sekoituksessa, ne voi välillä nostaa lautaselle odottamaan. Kun kaikki on paistettu, nosta ne takaisin kuumalle pannulle, heitä viherpippurit ja kerma sekaan.

Anna porista reilu 10min, jos nesteen määrä tuntuu vähenevän liikaa, lisää vettä. Nosta noisetit atuloilla (tai sormin..) jälleen kerran syrjään ja vispaa pannulla olevaan kastikkeeseen pienissä erissä aikaisemmin tehtyä voi+vehnäjauho+sipulihässäkkää. Nyt suureksi ihmetykseksi huomaat soosin sakenevan, tässä vaiheessa voi makua korjailla vielä lipstikalla tai lihaliemikuution murusella. Nosta noisetit takaisin kastikkeeseen ja käännä lämpö pois.

Tällä kertaa ei tullut käytettyä chiliä, mutta jatkossa kokeilen ainakin tuoreen rocoton tai kuivatun nagan kanssa.

Olisin laittanut kuvan, mutta tuli niin ruma annos!

Scotch Bonnet ja pohdintaa

2011-07-03T11:17:00.000+03:00

Tämä on yksi suosikkichileistäni, mutta ei maun takia. En ole nimittäin maistanut yhtään hedelmää! Sain siemeniä vaihtokaupassa erään toisen chiliharrastajan kanssa, en juurikaan tiennyt tästä chilistä mitään (silloin en tiennyt itseasiassa juuri mitään mistään chilistä). Nimi oli kuitenkin tarttuva Scotch Bonnet. Skottiviskin ystävänä olin heti myyty!

Siemenet lojuivat siemenlipastossa hyvän tovin, onnistuin noihin aikoihin haalimaan sangen laajan siemenkokoelman ja uskalsin idättää niistä vain "helppoja" lajikkeita, c. annuumeja ja c. baccatumeja. Tässä vaiheessa tiesin Scotch Bonnetin olevan c. chinense, joita tunnetusti on vaikea kasvattaa oloissa joissa valoa ja lämpöä ei ole tarjolla. Vuotta puoltatoista myöhemmin olin saanut pitkälle jalostetun habaneron tekemään hedelmää, samoin kinkkiseksi mainitun 281429:n, joten ajattelin että nyt on "skottilaisen" vuoro.

Siemenlipaston ääressä iskikin pikku paniikki, olin hövelinä jannuna diilaillut siemeniä eteenpäin uusille chiliharrastajille ja nyt itselläni oli tasan yksi siemen! Siementen itävyys on tunnetusti vähän kiikun kaakun, periaatteessa neljästä siemenestä saa yhden kasvin. Itse tavallisesti idätän 6-10 siementä joista muutama jää itämättä. Itäneistä valitsen pari parasta yksilöä joista yleensä kasvaakin sangen tuuheita kasveja.

Mutta nyt käsissä oli vain yksi onneton! Fatalistina en ryhtynyt hifistelemään, vaan tuikkasin siemenen kivivillakuutioon. Onni oli puolellani tai sitten olen kerännyt hyvää karmaa, sillä siemen iti vaivattomasti ja siitä kasvoikin nopeasti tuuhea pieni pensas olohuoneen ikkunalaudalla.

Nyt kun kasvi on ollut minulla vajaan vuoden ja ensimmäiset hedelmät ovat näkyvissä, on tullut hetki luoda pieni ajatuspolku tämän kasvin ympärille. Se on kotoisin Karibianmeren alueelta, kaupallisia versioita kasvatellaan kasvihuoneissa pitkin afrikkaa. Se ei itseasiassa juurikaan poikkea "havannalaisesta" eli habanerosta, muuta kuin ulkonäkönsä puolesta. Se on kuin naapurikaupungissa asuva serkku, perhettä kyllä mutta hieman erinäköinen.

Entäs nimi? "Scotch Bonnet"? Scotch meinaa skottilaista, mutta jos kasvi on alkuperäinen Karibianmeren chili, niin miksi se olisi skottilainen? Toinen sana "bonnet", ei sekään ole helppo. Se nimittäin brittienglannissa tarkoittaa auton konepeltiä! Ameriikan tourneella ei ajoneuvorikon kohdalle sattuessa taas auta puhua bonnetista, sillä uudella mantereella se on "hood". Kun pureudutaan sanan etymologiaan tarkemmin, havaitaan sen olevan ajalta ennen automobiileja! Bonnet on nimittäin hattu, eikä mikä tahansa hattu vaan tänä päivänäkin laajalti käytössä oleva "flat cap". Yksi peribrittiläisistä vaatekappaleista, johtuen kruunun laista joka määräsi jokaisen yli kuusivuotiaan miehen, aatelisia lukuunottamatta, pitämään lakkia päässä ulkona sakon uhalla. Laki oli voimassa niinkin kauan kuin 1571 - 1597! (Nyt melkein toivoisi vastaavia lakeja, että saataisiin napapaidat ja crocsit pois katukuvasta!)

Tarkemmin ottaen, skottilainen lakki on nimeltään Tam o'Shanter, tämän kanssa lienee parasta olla tarkkana mikäli asioi skottilaisella modistilla! Scotch Bonnet ei ole ainoa hatun mukaan nimetty chili, myös Bishop's Crown viittaa päähineeseen. Näiden nimien etymologian tunteminen on hyväksi, nimen takana saattaa olla yllättäväkin tarina. Scotch Bonnetista en juurikaan saanut otettua selvää, nimi tulee kuulemma siitä miten kypsä hedelmä muistuttaa Tam o'Shanteria. Minun mielestä hedelmä muistuttaa enempi kurpitsaa.

Raaka Scotch Bonnetin podi

Se parempi grillikastike

2011-07-02T13:30:00.001+03:00

Sangen mahtipontista! Onnistuin kuitenkin raapustamaan - ihan oikeasti - ylös mitä tähän liemee oikein tulee. Toimii niin grillisoosina kuin marinadina. Parhaimmillaan molempina.

Ihmiset eivät aina usko, ainakaan ensikuulemalta, että coca-cola toimisi grillikastikkeena. Mutta kyllä se pelittää - ja varsinkin marinadina! Kokishan on urbaanilegendojen suosikki, amerikkalaista syövyttävää myrkkyä! Totuus on tarua ihmeellisempää, mutta kolajuomissa on (jossain määrin) fosforihappoa joka kypsyttää lihaa kemiallisesti, varsinkin jos liha marinoidana tällaiseen liemeen ja annetaan olla yön yli.

Eli;

1 dl sokeria
½ dl punaviini- tai omenaviinietikkaa
8 valkosipulinkynttä
2 sipulia (tai yksi todella iso)
2 habaneroa tai muuta chiliä maun mukaan
6 säilykepersikan puolikasta
1 dl ketsuppia
ripaus suolaa, mustapippuria.
1 l coca-colaa (rainbowcola käy yhtä hyvin mutta ei mikään light-yms. shitti)

Kaikki kattilaan ja keitetään kasaan, saa kiehua alle puoleen tilavuudestaan. Porataan sileäksi ja lisätään nestesavua, itse ostin Tammistosta jotain hickory smoke-juttua. Myös muista K-kaupoista saattaa löytyä, yleensä "Amerikan herkut"-erikoishyllystä.

Säilyvyyttä voi parantaa atamonilla. Soosiin voi kätevästi hävittää kaikki vanhat HP-kastikepullonpohjat yms. myös paprikajauhetta ja currya voi lisätä jos siltä tuntuu.

Cantuccini & Vin Santo

2011-06-26T21:57:00.000+03:00

Kesän jälkiruokaehdotus on suoraan Italiasta.

Kun ensin tankataan grilliherkkuja, on loppuilllasta pakko ottaa käyttöön "housujen hätävara-asento", eli löysätään vyötä ja avataan ylimmät napit. Silloin ei jälkkäriksi kannata ahnehtia kermakakkua tai tuhtia tornia muurinpohjalättyjä.

Homman nimi on seuraava, Vin Santo on toscanalaista väkevää ja makeahkoa jälkiruokaviiniä ja cantuccini tylsästi kuiva mantelipikkuleipä. Kaada viiniä lasiin, dippaa cantuccini sinne. Syö keksi ja juo viini.

Onneksi nykyään voi nauttia auringonlaskusta keskieurooppalaisen tyylikkäästi, Vin Santoa saa Alkosta ja cantuccineja kuulemma isommista K-kaupoista. Kyllä meitä hellitään, aikaisemmin moiset herkut olivat vain Stockmannin ruokaosaston välittömässä läheisyydessä asuvien yksinoikeus!

Ecco la mamma!

Läskisoosi

2011-06-24T10:14:00.000+03:00

Kättä pystyyn ketä tykkää läskisoosista!

.o/

Hanki jostain 600-700 (vajaa kilo) possun sivua eli kylkeä. Valmiiksi viipaloitukin käy, kunhan naapurit - ne jotka pitävät sinua Keittiön Konnössöörinä - eivät näe. Jos se ei ole siivutettu niin...siivuta se. Senttiset viipaleet ovat passeleita. Pilko viipaleet 2-4 senttisiksi paloiksi.

Laita parin litran kattilaan reilu litra vettä, 1 lihaliemikuutio ja 1 kasvisliemikuutio. Lisäksi kouranpohjallinen musta- sekä maustepippureita. Laakerinlehtiäkin voi muutaman heittää sekaan, kunhan niitä vähän rusentaa rystysten ja käpälän välissä. Ehkä tilkka oluttakin. Laita kattila kiehumaan.

Paista possunkylkiviipalepalat rapeiksi kaunokaisiksi kolmessa erässä ja nostele ne sitä mukaa kattilaan. Pidä rasva paistinpannussa - sitä tarvitaan. Älä myöskään kärtsää rasvaa..

Kun sikavainaan palat on kattilassa, keittele niitä hellästi tunti puolitoista.

Hienonna yksi sipuli.

Laita nokare voita pannulle jossa on possun rasvat slurps... ja pannun alle lämpöä.

Lisää vehnäjauhoja pannulle, sen verran että saat sellaista käänneltävää massaa. Viskositeetin tulisi olla sama kuin siirapissa. Ryhdy nyt varovaisesti ruskistamaan jauhoja rasvassa, varo ettet prkl polta niitä! Kun jauhorasva saavuttaa sellaisen "kaksi pykälää maitokahvista tummempi"-sävyn, nosta pannu syrjään ja hämmennä sipulisilppu sekaan. Kuuma jauhorasva kypsentää sipulin ja samalla sipulit jäähdyttävät massan.

Siivilöi kattilasta possut pois ja ota liemi talteen.

Kuumenna pannua, jossa jauhorasva on, uudestaan ja lisää kuumaa keitinlientä vähän kerrassaan, kunnes aikaansaat paksuhkon soossin. Lisää possunkylkipalat ja sammuta lämpö. Tarjotaan kuoriperunoiden, suolakurkkujen ja punajuurten kera.

Ja kylmää bisseä.

Pekka Puska, syöksy sillalta!

Lisää entrecotea!

2011-06-22T10:14:00.000+03:00

1. Hanki liha.
Esimerkkitapauksessamme entrecôte saadaan vaihdantatalouden johdosta. Sä lainaat mun autoa ja kun sä palautat sen, sä oot jättänyt sinne jotain. En valita pääni kokoisesta lihakimpaleesta.

2. Laita liha marinoitumaan. Ikeasta hankittu kiulu tai vaihtoehtoisesti nro 64 Unkarilainen sotilaskypärä käy, kunhan liha vain mahtuu sinne. Marinadiksi piisaa tilkka öljyä, mustapippuria, Fataliin savunagaa, punkkupullon pohjat, kaksi valkosipulinkynttä veitsellä rikki lyötynä, 2 rkl hunajaa ja sen verran rosmariinia ja basilikaa kun puskista jaksaa repiä.

Le fläsä

3. Osta viini

4. Avaa viini

5. Kuori kourallinen shalottisipuleita ja valkosipulinkynsiä. Kuori myös viisi porkkanaa. Kaiva pakkasesta sinne pitkin kesää tungettuja chilipalkoja. Pilko porkkanat ja isoimmat sipulit.

6. Kaada marinadiliemi kattilaan ja laita levy kutoselle kunnes liemi alkaa kiehua, sammuta levy heti. Piilota puolet valkosipulinkynsistä lihaan tehtyihin viiltoihin.

7. Paista liha yltympäriinsä savuavan kuumalla pannulla ja nosta sen jälkeen paistopussiin. Kippaa veget messiin ja siivilöi kiehautettu marinadi päälle. Kaada sekaan vielä tilkka punkkua ja mahdollisesti tryffeliöljyä jos saatavilla. Paistinpussi lihoineen pidetään 150'c asteisessa uunissa kunnes sisälämpö on n.52 astetta. Itsellä lipsahti liki kuuteenkymppiin ja pinta oli juuri-ja-juuri kuivahkoksi luokiteltava.

Huomatkaa siisti hella. Trés chic!

Hetken perästä...

Aaaah... Mikä tuoksu! Ranskalaisittain le fläsä on valmis. Ja samoin höysteet. Tässä tapauksessa paistinliemestä ja kermasta kyhätty kastike sekä kukkakaalisose (karppausta prkl..)

Paistinpussi nostetaan varovaisesti (ja toki vaimon avustuksella) taloyhtiön isoimman kattilan ylle, ei ole häpeä lainata naapurilta isoa kattilaa ja täten tuoda vaivihkaa julki olevansa jonkinlainen auteur kokkaamisen saralla.

Paistinliemi kipataan vihanneksineen isoon kattilaan. Le fläsä nostetaan pellille jossa sen päälle ripsotellaan sormisuolaa samalla kun vihelletään Glenn Millerin "Moonlight serenadea". Motörheadin "Motörhead" kelpaa myös. Suolattu liha kääritään hellästi folioon ja jätetään vetäytymään.

Kattila kasviksineen oli jo kiehumassa? Keitä hässäkkää kasaan hetken aikaa vielä ja siivilöi veget talteen, niin että liemi jää toiseen kattilaan. Älä heitä vihanneksia pois!

Ota kolmas (neljäs?) kattila/kasari ja laita sinne 2 rkl voita ja 1 rkl vehnäjauhoja, hämmennä voimallisesti ja JUURI kun vehnäjauhot alkavat ottaa sävyä ruskean suuntaan, lisää desin verran lientä kattilasta, edelleen hämmentäen. Soosi sakenee nopsasti joten kippaa sinne myös se vajaa desi kermaa joka jäi yli kun teit kukkakaalipyrettä. Hae lopulla paistinliemellä oikea viskositeetti soosille.

Nostele lautaselle ja ripeästi kääri Le fläsä folionutustaan esille, ja viipaloi siitä heteromiesmäisiä 3-5 cm siivuja. Nosta komeuden päälle ja koristele millä sattuu. Tarkista, että omassa lasissasi on eniten punkkua ja pullo on käden ulottuvilla, lopuksi huuda perhe syömään.

Poroa, kukkakaalipyrettä ja juureskuutioita

2011-06-18T09:52:00.000+03:00

Sain faijaltani poron ulkofilettä, joka piti kekseliäästi käyttää johonkin kivaan. Itseasissa muun safkan suhteen olin täysin alepan armoilla, mutta kyllähän sieltä löytyy vaikka mitä.

Poron UF pilkotaan kolmeen yhtä suureen osaan, pintaan hierotaan suolaa, mustapippuria, valkosipulia, timjamia ja oliiviöljyä. Jätetään tekeytymään ja lämpenemään.

le fläsä

Kukkakaali keitetään vähässä suolatussa vedessä kunnes liki hajoaa. Vesi valutetaan varovaisesti pois, kattilaan kaadetaan vajaa desi kermaa ja nokare voita. Vatkaa pallovatkaimella (tai sähkö) pyree tasaiseksi. Onnistuu ihan käsin jos kukkis on tarpeeksi kypsää.

Kuutioihin käytetään lanttua, porkkanaa, valkosipulia ja sipulia. Kaikki pilkotaan tasakokoisiksi ja nakataan pannulle isohkon voinokareen kanssa. Maustetaan suolalla ja pippurilla. Kun kasviksia on freesailtu jokunen minuutti, pannuun kaadetaan kahta-huikkaa-vaille-täysinäinen pullo pilsneriä, eli ykkösolutta. Jatketaan paahtamista kunnes bisse haihtuu ja lisätään pari ruokalusikallista siirappia. Tiputeen lämpöä ja haudutetaan kypsäksi.

Soosin tempaisin vasurilla, desi lihalientä, 4cl brandyä, nokare voita, loput kermat ja maizenan ruskealla pikasuurustella sakeaksi (saa nauraa).

Meillä ei annoksia koristella. Perkele.

Sato talteen

2011-06-15T10:15:00.014+03:00

Sadon säilöntä for dummies.

Kun pakkanen on täynnä, se täyttyy nopeasti kaikista übertulisista chileistä joita kukaan ei pysty syömään, niin on aika kuivata chilipalot! Kuivaaminen on mainio tapa säilöä chiliä ja soveltuu erinomaisesti juurikin c. annuum-suvun chileille joissa ei aromia ole juurikaan, mutta poltatta sitäkin enemmän. Lisäksi tämän suvun chilit antavat usein runsaasti satoa.

Itse käytin tylysti karhunlankaa ja ompeluneulaa apuna. Palot kannattaa viiltää auki kärjestään, tämä nopeuttaa kuivumisprosessia eivätkä palot pääse niin helposti mätänemään.

Annetaan roikkua kunnes rapisee eikä jousta sormien alla. Itselläni tähän meni n. viikko.

Podit kerätään uuninpellille, puhtaan paperin päälle ja niistä nypätään kannat pois.

Uuni lämmitetään 150'c ja sammutetaan heti kun valittu lämpö on saatu. Pelti chileineen laitetaan kuumaan uuniin tunniksi pariksi. Nyt viimeistään pitäisi palkojen olla kuivia.

Aikaisemmin päivällä käydään automarketissa ostamassa suurinpiirtein mikä tahansa edukas pippurimylly. Itse päädyin liki riistohintaiseen cole&masonin (n.15€) akryylimyllyyn koska siinä "nokka" on ylöspäin, eli kun annostelu on päättynyt, ei chilinmurenia pitäisi päätyä enää pöydälle (nimim. "Nagaa silmässä".)

Sitäpaitsi kaulassa roikkuva brosikka lupaa myllylle elinikäisen takuun joka taatusti vetoaa kaikkiin meihin piheihin kamahomoihin.

Leivinpaperi kääritään chilien ympärille nätisti ja paketti kietaistaan keittiöliinan/pyyhkeen sisään. Seuraavaksi chilit muserretaan pyörittämällä kaulinta tai pulikkaa koko paketin päällä. Jos leivontatarvikkeita puuttuu, myös lihanuijaa voi käyttää. Tai nyrkkejään. Tai fillarikypärää...

Sitten paketti avataan varovasti ja sisältö kaadetaan valinnaiseen astiaan josta voi vielä napata viimeiset kannanpalat pois joukosta ja mahdollisesti lusikalla hienontaa isoimpia rämmäleitä.

Täytetään mylly ja nostetaan se ruokapöydälle odottamaan käyttöä.

Juu anoppi ottaa siitä vaan, se on paprikaa

Tarjoiluehdotus

2011-06-13T10:05:00.002+03:00

Kättä pystyyn, ketä on kaupassa nähnyt tai mahdollisesti kotiin ostetussa einespakkauksen kyljessä nähnyt kuvan paketissa olevasta tuotteesta? Kuvan alla lukee aina "tarjoiluehdotus" ja siinä pussin tuote, noppasoppa, broilerinnahkabriketit tai teurasjätelihapullat saadaan näyttämään ihanan herkullisilta, liki ihmisten ruoaksi kelpaavalta muutaman persiljatussun ja photoshopin avulla.

Tästä safkasta en jaksa reseptiä vääntää ilmoille, sillä jos tietää mitä duxelles, bechamel ja kulmapaisti, osaa myös vääntää lehtitaikinasta tuollaisen hauskan pytyn ja täyttää sen.

- Naudan kulmapaistista tehdyt pihvit, rakuunavoita, raastettua piparjuurta.

- Vol-au-vent / bouchée, täytteenä duxelles-bechamel kastike.

Tuohon kylkeen kun olisi jaksanut veivata vielä mustajuuripyreetä. Mutta kun Alepasta ei saanut mustajuurta...seli seli!

Kunnon sumutinvehjes

2011-06-12T10:00:00.001+03:00

Chilit (ja melkein kaikki muutkin kasvit) tykkäävät sumuttelusta. Minä taas tykkään sumutella niitä. Mutta kun parvekkeella heiluu 28-35 erilaista chiliä, sumuttaisen hoitaa mielellään jollain asiallisella välineellä. Rimpuloita en siedä millään elämäni osa-alueella ja sitäpaitsi perinteisellä Sini-tuotteen sumuttimella peukalot huutavat hoosiannaa.

Pienellä lisäinvestoinnilla voi ostaa sellaisen pullon, johon pystyy pumppaamaan painetta ja nappia painamalla se sumuttaa vettä. Näissä ongelmana on astian onneton koko, niihin ei mene kuin litra puolitoista vettä. Ne ovat kuitenkin tarpeeksi isoja ollakseen kömpelöitä ja nappia saa yleensä painaa hampaat irvessä.

Kaupoista saa kuitenkin vielä isompia sumutinhärveleitä. Olenkin kauhulla katsonut näitä muutaman kympin maksavia mikättimiä, joissa muoviosat ei kestä valoa ja messinkiosat vettä. Vielä parikymppiä investoimalla voi kuitenkin hankkia rautaista laatua. Maalarimestarien OYllä on nimittäin myynnissä viiden litran säiliöllä ja olkahihnalla varustettu sumutinpullo. Kahva on puolitoistametrisen letkun päässä, siinä on nelisenkymmentä senttiä vartta ja sumutinkärki pienellä taivutuksella. Liipaisin on koko kahvan mittainen ja herkkäliikkeinen.

Onhan tuo ovh-hinnalla sangen arvokas, 65€ mutta kun yhdellä tankillisella voi sumutella kolmena päivänä ja letku on niin pitkä, että sillä yltää parvekkeen joka kolkkaan. Tarvittaessa tuota kantaa kahvasta tai olkaremmistä.

Täytetyillä chileillä täytetty chililihamureke

2011-06-11T10:05:00.000+03:00

Koska olen ylilyönteihin taipuvainen ihminen, päätin tehdä chililihamureketta joka olisi täytetty juustotäytteisillä chileillä. Kahden chilin mureketta. Vielä kun olisi juustona käyttänyt jotain chilicheddaria niin avot!

Eli tehdään murekemassa vaimon reseptillä, kaikki aineet sekaisin ja jääkaappin vetäytymään vartiksi tai pidemmäksi aikaa. Riippuen nälästä..

3 kananmunaa
2 dl kermaviiliä
1 pss sipulikeittojauhetta
6 valkosipulinkynttä
1 tl mustapippuria
1 habanero
reilu 2dl korppujauhoja
3 tl paprikajauhetta (<- Amican kikka...)
ripaus suolaa
1 tl curryä
3 rkl oliiviöljyä
600-700g jauhelihaa (omassa paketissa oli 670g), 800geetäkin menee varmasti ilman hikeä.

Poimitaan puskista tuoreita jalapeñoja ja aji cristaleita, kanta ja siemenet pois, täytetään passelin rasvaisella juustolla. Hyviä vaihtoehtoja port salut, gouda, cheddar ja gryere.

Otetaan pellin kokoinen pala leivinpaperia johon murekemassa yritetään hieroa jokseenkin reilun sentin korkoiseksi, neliön malliseksi levyksi. Murekelevylle nakataan täytetyt chilit sopivaan järjestykseen ja sitten koko homma rullataan paperin avulla. Muotoillaan passelin kokoiseksi pötköksi öljytyin käsin, samalla öljytään murekkeen pinta. Nostetaan paperin avulla öljyttyyn uunivuokaan.

Paistetaan reilu puolituntia 180'c ja sen jälkeen puoli tuntia 150'c. Ennen tarjoilua nostetaan uunista pois ja folion alle vetäytymään n. kymmeneksi minuutiksi.

Leikataan sahanteräveitsellä 2cm paksuiksi viipaleiksi. Lisäkkeeksi käy melkein mikä vain, meillä tänään perunamuusia. Kastikkeena toimi La Costenan chipotle-kastike suoraan pullosta. Veikkaisin, että tummalla oluella ryyditetty perus-ruskea soosi toimisi erittäin loistavasti tämän safkan kanssa. Ensi kerralla taidan vielä penslata lihakäärön Chilivaarin nagaöljyllä ennen uuniin laittoa.


bon eko..eikun appetit!

Makkarapata

2011-06-10T10:00:00.000+03:00

Makkarapata, heart-stopper, kasvissyöjän kiusaus, natsipata. Rakkaalla lapsella on monta nimeä!

Oikeastaan sydäntalven ruokaa, kun ulkona on kylmää ja kaloreita kuluu lämmittämiseen.

2 isohkoa sipulia

5 valkosipulinkynttä

3 porkkanaa

2-3 nyrkinkokoista perunaa

n. ½ kg makkaraa oman maun mukaan, kannattaa varioida!

Pullo ykkösolutta

Lihalientä

Chiliä oman maun mukaan (ja mustapippuria)

Kaikki pienitään, perunoita freesataan isossa valurautakiulussa voissa, sekaan sipulit ja porkkanat. Näitäkin kuullotellaan pari minuuttia. Sitten lisätään makkaranpalat ja pilsneri. Annetaan bissen kiehahtaa ja lisätään lihalientä kunnes kamat melkein peittyvät. Haudutellaan hiljaa hissukseen tunti pari. Nautitaan oluen kera, myös tuore leipä maistuu kyytipoikana!


Yhtiömme pahoittelee huonosti valotettua kuvaa!

Habanero satoaa

2011-06-08T10:56:00.000+03:00

Habanero ei ole kovin tarkka nimi, se on itseasiassa mainosnikkareiden ja siemenkauppiaiden käyttämä yleisnimi c. chinense-suvun tulisille chileille jotka ovat "perinteisen" näköisiä. Habaneroja on satoja erilaisia, suurimmalla osalla on jonkinlainen etuliite kuvaamassa kyseisen "haban" erityisominaisuuksia kuten väriä tai poikkeavaa makua. Tällaiset vaihtelut on saatu aikaan risteytyksillä ja sanomattakin lienee selvää, että lopputulos on kaukana luonnollisesta habanerosta. Lisäksi pitkälle jalostetuista hybrideistä kasvatetut kasvit saattavat sisältää huomattavaakin vaihtelua.

Habanero, joka tarkoittaa Havannalaista, on kotoisin Karibianmeren alueelta ja kuten suurin osa tämän alueen chileistä se on erittäin tulinen ja aromaattinen.

Tämä habanero, capsicum chinense, on yksi vanhimpia kasvejani. Idätin sen loppukesästä vuonna 2009, siemenet nappasin K-marketista ostamistani Ugandalaisista habaneroista. Meillä on ollut pitkä ja polveileva yhteinen historia. Alkuun en tahtonut saada sitä kukkimaan, sitten en saanut kukkia muuttumaan hedelmiksi, eli podeiksi. Lopulta alkoi satoakin tulla, mutta kovin onnettomasti.

Aloittelevana chilinkasvattaja en tietenkään osannut sanoa mikä oli vialla, lannoittamisen suhteen olen aina ollut yltiövarovainen joten vika ei ollut siinä.

Nyt pari vuotta myöhemmin ovat asiat selvinneet. Olen aikaisemminkin kirjoittanut, kuinka c. chinense-suvun chilit vaativat erityisen paljon lämpöä sekä valoa. Mutta lämpöäkin on montaa erilaista sorttia. Kuivaa lämpöä ja valoa ikkunan takana, kuivaa lämpöä ilman valoa patterilämmityskaudella. Ulkona kuumaa ja kosteaa tai sitten suoranaista hellettä ilman ylenpalttista kosteutta. Tämä jalostettu habaneroystäväni tykkää erityisesti alku- ja keskikesän pitkistä paahteisista aamupäivistä ikkunan takana, vettä ei saa antaa liikaa, mieluummin kerralla kunnolla kuin pikkuliruja joka päivä.

Ulkona on liian kosteaa ja tuulista tälle veijarille. Habaneron Intian serkku Naga Morich taas viihtyy parvekkeen helteisemmällä paikalla, kohdassa johon aurinko julmasti porottaa. Tässä nurkassa ei juuri muut chilit viihdy.

Mutta palataan habaneroon. Se aloitti tänä vuonna kukkimisen erittäin varhain, jo huhtikuussa. Toukokuussa sain ensimmäisen "sadon" siitä, noin kourallisen hedelmiä. Viimeiset hedelmät riipaisin pois kaksi viikkoa sitten ja jo nyt ovat ensimmäiset uudet podit tulossa. Lisäksi kukkia on aivan mielettömästi, kolme kertaa niin paljon kuin huhtikuussa. Hyvässä lykyssä ehdin saada tästä kasvista vielä kolmannen sadon syksyllä. Ei hassummin kun kaksi vuotta sitten kolme palkoa olivat työn ja tuskan takana.

Samalla kun kasvatat kasveja, ne kasvattavat sinua.

Kaksi podia ja roppakaupalla kukkia

Grillausta ja grillauskastiketta

2011-06-06T10:00:00.003+03:00

Itse en ole koskaan oppinut käyttämään termiä BBQ. Se varmaan johtuu siitä, että se on jälleen yksi halveksittava anglismi. Ja onhan se kökkö, yritä luontevasti integroida puheeseesi tuo sana.

"Hei jätkät, miten ois pieni bee-bee-quu ensi lauantaina?"

Menee naurettavuuden puolelle..

Grillaus on paljon parempi termi ja jäsentyy luontevammin lauseisiin. Grilliporsas, grillattua parsaa, grillipihvi, grillisoosi. Pelkkä sana "grilli" on herkullinen. Johtunee maagisesta G-kirjaimesta. Jerry Cottonkin oli G-mies, joten ihan pelkkää huttua ei tämäkään ajatusketju voi olla.

Mitä kaikkea voi grillata? Kuulemma kaikkea ja kaiken, jos kysyy ystävältäni hra Koneteekkarilta. Meidän perheessä tyydytään arkisempaan meininkiin ja listalla keikkuu yleensä jotain tämänkaltaista;

Cheddartäytteisiä pekoniin käärittyjä jalapeñoja, Sternolla on erittäin hyvä ohje (kts. linkki oikealla)
Tuorejuustotäytteisiä herkkusieniä
Kokonaisia tomaatteja foliossa
Puolikkaita sipuleita voissa, suolan ja mustapippurin kanssa
Perunaa & valkosipulivoita
Porsaan kassleria (tai kyljyksiä, kylkirimpsuja tms tai ehkä naudan entrecotea?)

Keskitytään tuohon lihaan ja grillisoosiin!

Kassleri sopii hyvin grillattavaksi, edullista, maukasta ja se on lisäksi erittäin helppo valmistaa mureaksi

Aloitetaan kasslerin keittämisellä, eli kassleri kattilaan kylmään veteen, itsellä tällä kertaa 1,2 kilonen biitti. Kiulu tulille ja ryhdytään keräämään vaahtoa pinnalta. Kun enimmät vaahdot on kerätty (tähän menee reilu varttitunti), tiputetaan lämpöä niin, että vesi vain poreilee.

Kassleri saa kiehua 3-4 tuntia ihan rauhassa, mutta maltilla!

Soosi.

2 dl fariinisokeria
1 dl omenaviinietikkaa
3 sipulia
12 valkosipulinkynttä
8 sokeroitua persikanpuolikasta (niitä tölkissä myytäviä)
Habaneroja oman maun mukaan (2-3 on ihan passeli)
1,2 litraa kokista tai mitä tahansa kolajuomaa. Light-Colaa? Ei varmasti
Reilu turaus ketsuppia ½-1 dl.
Mustapippuria

Kaikki pyttyyn, tuli alle. Keitä reilu tunti tai kunnes kondensoitunut vähintään puoleen. Poraa sauvasekoittimella sileäksi ja tarkista happamuus - makeus-tasapaino.

Tässä on hyvä peruspohja, se on tarpeeksi hapan marinoimiseen ja tarpeeksi sokerinen grillauskastikkeeksi. Lisäryhtiä voi lähteä hakemaan vaikka mistä, nestesavusta, bourbonista, vain mielikuvitus on rajana! Tai ohenna soosia laihalla lihaliemellä ja keitä lihat siinä! Vielä parempaa saat kun keität lihat jo edellisenä päivänä ja annat niiden jäähtyä soosissa.

Nosta sikavainaa kattilasta, leikkaa annoskokoon (n. 200g kimpaleita) ja nosta annospalat grillauskastikkeeseen tekeytymään vielä hetkeksi. Toki voit nostaa edellämainitun lihatuotteen sellaisenaan soosiin ja grillata sen "isona biittinä". Siitä saa näppärästi amerikkalaistyyppistä pull porkia. Jos tämä lusikan tylsällä puolella hajoava possuherkku on alkuperäinen tarkoituksesi, niin keitä sitä rohkeasti vielä ylimääräinen tunti.

Täältä tullaan elämä!

2011-06-05T09:55:00.001+03:00

En ole enkä aio miksikään baarimikoksi tai drinkkimestariksi. Vielä vähemmän suostun brassailemaan prestiisivotkien ja ginitonikkien aromimaailmaa! Fy fan!

Joskus on toki tarvetta pienelle loiventajalle.

Ammensin suoraan takaraivosta, Keith Floydin ja 1001-drinkkiä-kirjan maailmasta. Juoman nimi on "Täältä tullaan elämä!", ei vain koska se palauttaa elämän nahistuneeseen habitukseen vaan myös kunnioituksesta suomalaista elokuvaa kohtaan!

1 dl Campbellin kokoonkeitettyä tomaattikeittoa
½ dl jääkylmää vettä
4 cl pakastinkylmää koskenkorvaa
½ dl kylmää lihalientä, itse käytin jääpalapusseissa olevaa itsekeitettyä. Jäiset lihaliemikuutiot viilensivät mukavasti
10 tippaa chipotle-tabascoa
½ tl sokeria
½ limetin mehu

Kaikki sheikkeriin, litran mittaan, unkarilaiseen sotilaskypärään, Aalto-maljakkoon tai suoraan lasiin. Sekoita, juo kolmella hörpyllä.

Ja täten julistan tämän basaarin avatuksi!

PI: 281429

2011-06-04T10:00:00.000+03:00

Eivät kaikki chilit ole mielikuvituksellisesti nimettyjä, jotkut herkulliset "tuliset paprikat" kulkevat erilaisilla numerosarjoilla.

"Villit chilit ovat luonnonvaraisina kasvavia jalostamattomia chilejä, hedelmät ovat usein varsin pieniä jalostettuihin sukulaisiinsa verrattuna. Villit chilit ovat usein merkitty CAP, CGN, C0 ja PI lyhenteillä joiden lisänä on numerosarja.

CAP = Saksalainen IPKG geenipankki, GBIS/I tietokanta
CGN = Hollantilainen Wageningen UR geenipankki, CGN tietokanta
C0 = Taiwanilainen AVRDC geenipankki, AVGRIS tietokanta
PI = Amerikkailainen USDA geenipankki, USDA tietokanta"

Lähde: Chiliwiki

Tämä kyseisen yksilön olen saanut naapuriltani joka on tilannut sen Fataliilta siemenenä. Kyseessä on melko tyypillinen capsicum chinense-suvun chili, se tykkää lämmöstä ja valosta eikä ole kovin kranttu kastelemisen suhteen. Lannoittamisesta se ottaa herkästi siipeensä. Kuten kaikki muutkin chinenset, kukkien tippuminen on varma merkki siitä, etteivät olosuhteet miellytä. Sitten vain arpomaan, mitä pitää muuttaa!

Erikoista tässä chilissä on hedelmien jääminen keltaisiksi, normaalistihan hedelmät - eli "podit" - ovat punaisia tai punertuvat kypsyessään. 281429;n podi on ensin vihreä, sitten kalpenee liki valkoiseksi, keltaistuu ja kun keltaiseen sekoittuu häivähdys oranssia, on hedelmä kypsä. Koska aivan varma ei voi olla, yleensä jätän syömättä pari podia jotka saavat ihan reilusti killua vielä ylimääräisen kuukauden. Onpahan taatusti kypsästä hedelmästä otettuja siemeniä joita uskaltaa jakaa eteenpäin.


Liki täysikokoinen mutta ehdottomasti raaka


Tämä kaveri on poimimiskypsä!

"Kuukauden viinisuositus"

2011-05-31T10:00:00.002+03:00

Tämä on sitä itseironiaa. Ihminen joka jumittaa yhtä hyväksi havaittua tuotetta vuositolkulla kehtaa heittää "kuukauden suosituksen" jostain asiasta. Maailmankuvan avartaminen kannattaa, olen itsekin sen havainnut.

Tuttava toi ulkomaanreissultaan muutaman näytepullon, omien sanojensa mukaan "aivan eksklusiivista, laadultaan lyömätöntä ja maultaan verratonta punaviiniä". En voi sanoa olevani mikään viinifriikki tai hifistelijä, en näe mitään järkeä kurluttaa ruokajuomaksi aiottua tuotetta vain löytääkseni siitä erilaisia suutarintuotteiden aromeita. Viini joko on hyvää tai ei. Yleensä on!

Yksi pulloista oli espanjalaista, nimeltään Palacio del Conde. Etiketti kertoi tuotteen olevan vuodelta 2006 ja Valenciasta, rypäleetkin löytyivät takaetiketistä mutta hei - enhän ole mikään viinihifistelijä.

Koska kyseessä oli lahjapullo, samanaikaisesti kun narautin korkin auki kiljaisin vaimoa tiiraamaan Alkon hinnastosta kuinka monta rahaa tämä nimenomainen tuote kustantaa. Yllätys olikin suuri, kun Alkosta ei aivan samaa tuotetta löytynytkään! Sen sijaan vm.2001 Palacio del Condea sai kyllä, kahden litran hanapakkauksessa ja hintaa vain 15,99€! Sanomattakin lienee selvää, että kyseistä tuotetta hankittiin välittömästi seuraavana päivänä. Erittäin hyvä punkku, hinta-laatu-suhteeltaan suorastaan loistava!

Kuva todisteeksi, etten aivan pistele omiani vaan tuotetta on jopa maistettu!

Vessanpönttö hyötykäyttöön

2011-05-29T10:00:00.001+03:00

Kierrätystä parhaimmillaan!

Sisäkalut pois, mutkaan sepeliä sajaojitukseksi. Multaa sekä maljaan että vesisäiliöön. Pytty haudataan 10cm syvyyteen maahan, reiluun kymmenen asteen kulmaan jolloin ylimäääräiset vedet poistuvat luonnollista tietä.

Muista kaivaa syksyllä ulos ja tyhjentää, jäätyvä multa todennäköisesti halkaisee maljan.

Parsaa munakkaaseen

2011-05-28T09:00:00.002+03:00

Parsa sopii myös munakkaaseen! Kaveriksi sipulia, perunaa ja valkosipulia.

Hifistelijät aloittavat paistamalla kypsiä perunaviipaleita voin ja chiliöljyn pyhässä liitossa. Lisätään sipulit ja lopuksi kiehautetut parsat. Jokin lihakin voisi sopia, vaikka makkara.

Tällaiset safkat ovat kategoriassa "lauantaiaamun lievä krapula ja jotain tarttis syödä ilman kauppareissua".

The Slippers - Dancin' With a Hurricane

2011-05-26T09:00:00.000+03:00

The Slippers-nimiseltä laulu- & soitinyhtyeeltä pukkasi uutta levyä eilen ja siksi tämä kirjoitus. Mitään musakriitikkoa en edes ala leikkiä, mutta plätty on kova. Varsinkin kun puhutaan liveäänitteestä. Olen ollut pitkään uskossa, että maailman parhaat livelevyt ovat Thin Lizzyn Live & Dangerous tai Motörheadin vuonna 1988 Hämeenlinnan keikalla äänitetty Nö sleep at all, mutta kyllä Slippers korjaa potin.*

Jos rockabilly putoaa yhtään, olet jo varmaan ostanut tämän levyn. Jos ei putoa niin käy koekuuntelemassa tai mene keikalle ihmettelemään. The Slippers esiintyy Club Libertessä Kalliossa Helsinki-päivänä.

* Ok, myönnettäköön että musamakuni on katastrofaalisen huono, mutta yleensä livelättyjä vaivaa soitannallinen mahtipontisuus ja yleisön karmea älämölö. En omista yhtään Jethro Tullin tai Grateful Deadin livelevyä juurikin tästä syystä.

Tulisempi pyttipannu

2011-05-25T09:00:00.004+03:00

Nyt se on todistettu. Pakastepyttipannua ei kannata ostaa (ellei välttämättä halua!). Olen kuullut kaikenmoisia kauhutarinoita liittyen tähän einekseen, milloin on ollut golfpallon puolikas pussissa, makkarakuutiot on kasaan tiristettyjä ja puristettuja ties mitä tai tehtaan talkkari on pudonnut makkarakoneeseen.

Olen aikaisemmin puolustellut itselleni edellämainitun eineksen ostamista tekosyillä kuten "se on nopeaa" ja "se on halpaa".

BULLSHIT!

Syväjäädytettyjä noppia saa hauduttaa Helkaman prolemallin liedellä puoli tuntia tai enemmän, ennenkuin potut ovat jotensakin ihmiseinekseksi kelpaavia. Halpaakaan moinen ei ole, sillä 2,7€ puolesta kilosta jatkojalostettua perunaa ja kourallisesta makkarankuoria on suorastaan sikahinta! Allekirjoittaneen talouteen on lisäksi jouduttu aina ostamaan kaksi pussia, eli 5,4€ on palanut päivän safkaan. Pidin hintaa melko alhaisena, ennenkuin tänään mietin mitä peruna, makkara ja sipuli OIKEASTI maksavat. Paljonkohan säästäisi rahaa ja vaivaa jos harrastaisi "ajattelua" joka päivä? Mene ja tiedä..

Perunat ~ 80c/kg
Makkara ~ 8€/kg
Sipuli ~ 1€/kg

Kahden hengen pyttis, alusta (nojoo makkara on kaupasta...) asti itsetehtynä kustantaa n. 2€, eli euron per annos. Aikaa paloi tasan saman verran kuin umpijäätyneen noppasalaatin sulattamisessa. Lisäksi maku oli huomattavasti parempi ja säästyttiin petrokemian tuotteilta, joita "lisäaineiksi" kehutaan!

Pyttis;

Kolme nyrkinkokoista perunaa
Yksi lenkki makkaraa Teidän maun mukka
Kaksi sipulia
Kolme valkosipulinkynttä
1 Habanero
Suola, mustapippuri, curryjauhe

Meillä pyttis on aina ryyditetty curryjauheella. Miksi? Tarina on liian pitkä ja tylsä kerrottavaksi. Meidän pyttis on myöskin tulinen. Miksi? Koska meidän pakkanen pursuaa erimerkkisiä chilipalkoja..

Pese perunat ja kuutioi 8mm kuutioiksi.

Lorota paistinpannulle reilu loraus Chilivaarin nagaöljyä sekä nokare voita. Kippaa perunakuutiot pannulle ja freesaa kunnes alkavat ottaa väriä. Heitä hienonnetut sipulit sekä mausteet sekaan.

Kun sipulitkin alkavat näyttää "notkeilta", kippaa pannulle puoli tölkkiä olutta. Sinulla on kuitenkin välittömästi käden ulottuvilla yksi janojuoma!

Anna oluen haihtua ja lisää makkarakuutiot. Paistele kunnes pottukuutiot ovat kypsiä.

Boutonnière

2011-05-23T09:00:00.002+03:00

Kaikki kuulostaa hienolta kun sen sanoo ranskaksi! Suomalaisittain kyseessä on napinläpikukka joka asetetaan vasemmassa kauluskäänteessä olevaan napinläpeen, ellei siinä satu jo olemaan herrainklubin tai rotissöörien pinssiä.

Suomessa boutonnièreä ei juuri näy arkikäytössä. Eikä välttämättä juhlakäytössäkään. Kesähäät taitavat olla ainoa poikkeus, silloin sulhasen frakkiin, pukuun tai sakettiin saatetaan hankkia floristilta yltiökoristeltu hakaneulalla kiinnitettävä rintakukka.

Mutta boutonnière sopii kaikkiin sellaisiin tilaisuuksiin johon irtotakki tai puku. Se antaa aivan erilaista karismaa kuin esimerkiksi taskuliina, jonka käyttöä tänä päivänä vierastetaan kovin. Taskuliina myös mielellään ottaa kaverikseen solmion, jolloin ollaan taas yksi askel formaalimman pukeutumisen puolella jota Suomessa jostain syystä vierastetaan, ellei olla suoranaisessa juhlatilaisuudessa.

Boutonnièren käyttö osoittaa kantajansa olevan herrasmies joka hallitsee etiketin sekä viimeistellyn pukeutumisen, se myös pehmentää mahdollisesti "jäykkää" ensivaikutelmaa. Näinä koventuvien arvojen aikana tuulahdus menneestä maailmasta ei ole pahitteeksi. Loppupeleissä, ihminen joka valitsee asusteeekseen kauniin kukan, ei voi olla läpeensä paha.

Perinteikkäitä napinläpikukkia ovat esimerkiksi ruusut, orkideat, ruiskaunokki, kevätesikko, unikko ja neilikka. Neilikoita saa liki jokaisesta kukkakaupasta ja nimenomaan boutonnièriksi. Mikäli todella haluaa kukan olevan vain napinläven varassa, tulee pyytää mahdollisimman pienikokoista kukkaa. Muussa tapauksessa kukka sidotaan hakaneulaan (tms. kiinnitysvälineeseen).

Todellinen eksentrikko valitsee jonkin harvinaislaatuisemman kasvin kukan, sillä eihän mikään määrää käyttämään perinteisiä leikkokukkia.

Esimerkkinä erittäin kaunis (ehkäpä maailman kaunein kukka) Perulaisen capsicum pubescens-suvun "Rocoto Red"-kukka joka kokonsa puolesta mahtuu helposti napinläpeen, eikä kerjää ylimääräistä huomiota.

Limoncello

2011-05-22T09:00:00.001+03:00

Ja koska ihminen ei elä pelkästään safkasta, myös juomapuoli pitää ottaa huomioon!

Vanha italialainen perinneherkku Limoncello toimii helteillä kuin nyrkki silmään. Ja perinteitä kunnioittaen, tämä tuote on parhaimmillaan itse tehtynä.

Aloitetaan n. ison keppanapullon/kahden nyrkin kokoisella lasipurkilla jossa on tiivis kansi. Jostain syystä meille kertyy erisorttisia purnukoita aivan tuhottomasti, joten tällä kertaa noin litrainen purkki löytyi tiskialtaan nurkalta.

Seuraavaksi hankitaan luomusitruunoita, luomua siksi että muissa on ties mitä torjunta-aineita. Riippuen sitruunoiden koosta, niitä tarvitaan 8-10 kpl.

Kotona sitruunat pestään ERITTÄIN HYVIN, ensin lämpimällä ja sitten kylmällä vedellä!

Seuraavaksi sitruunoita ryhdytään kuorimaan, paras on hyväkuntoinen kuorimaveitsi. Sitruunoista kuoritaan tarkasti vain ja ainoastaan kuoren uloin, keltainen osa. Valkoinen osa maistuu karvaalta.

Keltainen osa lähtee suunnilleen kynnen kokoisina ohuina paloina mutta lähtee kuitenkin. Kuoret laitetaan lasipurkkiin ja päälle kaadetaan puoli litraa 80% kirkasta alkoholia. Sattuneesta syystä näin väkevää alkoholia ei Suomessa saa myydä, mutta onneksi lautta kulkee Viroon!

Sitten purkki pannaan aurinkoiselle ikkunalaudalle viikoksi tai kahdeksi (riippuen janosta..) pitempi aika on parempi. Kun hetki on sopiva, tenttu-sitruunankuori liemi siivilöidään ja pannaan valumaan kahvinsuodattimen läpi. Itse sain n.9,5 desiä keltaista ja erittäin hapanta viunaa.

Kohta kaksi, laita pieneen kasariin kaksi desiä vettä ja kiehauta. Ryhdy nyt lisäämään sokeria kiehuvaan veteen, samalla sekoittaen. Tarkoituksena on saada aikaan ns. "kylläinen liuos" eli niin sokerista vettä, että siihen ei sokeri liukene.

Yhdistä sopivassa astiassa ½ sitruunaviunaa ja ½ kylläistä sokerilientä. Limoncello menee sameaksi, mutta ei väliä! Jos neljäkymmentävolttinen likööri tuntuu liian tömäkältä, voi oikaista sitä vesitilkalla.

Laita kylmään ja tarjoa koreista, jalallisista laseista, muutama senttilitra kerrallaan.


Pullollinen hyvää.

Täytetyillä jalapeñoilla täytetyt lihapullat ja muuta

2011-05-21T10:00:00.000+03:00

Luin Sternon BBQ-sivuja ja sain sieltä idiksen cheddartäytteisillä jalapenoilla täytettyihin lihapulliin. Kyytipojaksi muodostui vielä täytetty paprika, possunkyljys, sekametelikasviksia ja jogurttikastike.

Lihapullat;
Tehdään lihapullamassa oman maun mukka, meillä siihen laitetaan vaihtoehtoisesti kermaviiliä ja sipulikeittopussi mutta jos onnistun häätämään vaimon pois kyökistä, ripsin sekaan jugurttia ja pilkottua habaneroa!

Kerätään jalluja omista puskista - jos mahdollista! Tuoreita jalapeñoja saa isommista K-marketeista tai tilaamalla esimerkiksi Heinän kauppapuutarhasta. Myös Fatalii Gourmetin tuoreet Aji Crista-chilit kelpaavat täytettäväksi. Leikataan kannat pois ja koukitaan siemenet yms. sisältä pois. Hyvälaatuista cheddaria (ei niitä skitsofreniaoransseja valmiita viipaleita) suikaloidaan jallun sisään meneviksi puikoiksi ja näin myös tehdään.

Vedessä kastelluin käsin taputellaan lihapullamassasta isohkoja pullia joiden sisään tuupataan täytetty jallu.

Pullat voi grillata grillillä, mutta niiden pinta kannattaa ensin paistaa kiinni pannulla. Tai sitten ilman esipaistoa ritilälle, mutta grilli saa olla tosiaan kuuma. Ja kansi kiinni. Saa kypsyä pitkään.

Paprikat;
Suippopaprikoista leikataan kannat ja siemenet pois.

Täytteeseen tulee tuoretta chiliä, sipulia (paljon), valkosipulia, tomaattipyreetä, paistettua jauhelihaa ja keitettyä riisiä (mausteeksi currya, juustokuminaa, mustapippuria ja suolaa). Ylimääräisen täytteen voi todistetusti syödä paahdetun leivän päällä. Jos cheddaria jää yli (itsellä jäi) voi cheddartankoja tunkea myös suippopaprikoihin!

Paprikat kääräistään folioon ja kypsytellään siinä sivussa.

Jogurttikastike;
½ tlk karvanaamajugurttia
Puolikkaan limetin mehu
8 lehteä tuoretta minttua hienonnettuna
1 rkl kuminansiemeniä

Kaikki sekaisin ja jätetään jääkaappiin tekeytymään muutamaksi tunniksi.

Sangen lihavoittoista, mutta hei! Nyt grillataan!

Pikasalsa

2011-05-20T18:00:00.000+03:00

"Pika"-etuliite kuulostaa halveksuttavalta, mutta "Ripeä" ja "Nopea" sisältävät myöskin arveluttavaa klangia.

Joskus pitää äkkiä kyhätä jotain kivaa naposteltavaa, esimerkiksi kun huomaat, että televisiosta tulee hyvä leffa tai kymmenen teekkaria paukkaa ovesta sisään!

Jos elät jatkuvassa pelossa, että vieraita tulee ilmoittamatta, kannattaa kaapeissa pitää erilaisia säilykechilejä ja nachoja. Molemmat säilyvät maailman tappiin. Prismoista on jo pidemmän aikaa saanut La Costeña-merkkisiä chilituotteita, mm. erilaisia jalapeñoja ja kastikkeita. Ja toisin kuin kotimaisten tuotemerkkien vastaavat, näissä on jopa makua ja rakennetta!

Jos kaapista löytyy tölkki tai kaksi kokonaisia jalapenoja, ei listalta puutu kuin sipuli, punaviinietikka, tomaatti, tomaattipyre, valkosipuli, ketsuppi ja oliiviöljy.

Litran rosterimitta on hyväksi havaittu astia salsan tekoon!

Eli astiaan puolikas iso sipuli tai yksi pieni joka kannattaa lohkoa vielä 6-9 osaan.
2 valkosipulinkynttä
1-2 tomaattia (tomaatit voi kaltata jos jaksaa/ehtii)
1 tl tomaattipyreetä
2 rkl ketsuppia
1 tl sitruunamehua
2 tl hunajaa
ripaus suolaa ja mustapippuria
lopuksi vielä valutetut chilit

Tarjotaan sauvasekoitinta muutaman riuskan sekunnin ajan ja sörssö tungetaan jääkaappiin tekeytymään. Paitsi jos ne teekkarit heiluvat jo ruokapöydän ääressä!

Tulisuutta voi säädellä mielensä mukaan erilaisilla chilikastikkeilla, itse ryyditän sitä vielä La Costeñan chipotle-kastikkeella, sillä saa sekä tulisuutta että savuaromia.

Hawashileipä

2011-05-20T07:00:00.006+03:00

Hawashileipä - tuo egyptiläinen lihapiirakka!

Hawashileipä on yhden tarinan mukaan peräisin Kairon kauppakaduilta, samalla kadunpätkällä puljua pyörittivät leipuri, lihakauppias ja maustekauppias. Kun oli hiljaista, kolmikko vietti aikaa vesipiippua poltellen ja maailmaa parantaen. Jossain vaiheessa kolmikko päätti yhdistää voimansa, lihakauppias hoiti lihat, maustekauppias mausteet ja leipuri leipoi maustetun lihan taikinakuoreen. Näitä hawasheja tehtiin aamusella vino pino ja ne käärittiin paikalliseen sanomalehteen uunin päälle pysymään lämpiminä. Kolmikko teki ilmeiseti ison tilin myymällä näitä leipiä ohikulkijoille ja toisille saman kadun varressa toimineille kauppiaille.

Tänä päivänä hawashileipä kuuluu olennaisesti egyptiläiseen keittiöön. Kuulemma mausteseos joka antaa juuri sen oikean maun hawashiin, on yhden perheyrityksen monopoli, sattuneesta syystä juurikin maustekauppiaan perillisten! En tiedä tarinan todenperäisyyttä, mutta tarinana se on pahuksen hyvä!

Tämä resepti ei tietenkään ole autenttinen, sillä käytössäni ei ole ehtaa egyptiläistä hawashimaustetta, mutta ihan hyvä "suomi-versio". Perusrunkonahan tässä on voimakkaasti mustapippurilla maustettu jauheliha jossa on runsaasti sipulia.

Eli aloitetaan leipätaikinalla johon tulee 1/4 durumvehnäjauhoa, 1/4 hiivaleipäjauhoja ja 2/4 erikoisvehnäjauhoja. Ja suolaa, öljyä ja ripaus sokeria. Veteen kannattaa ensin sekoittaa pelkkä hiiva ja durumjauho ja sitten vetää sähkövatkaimella täysillä hetkisen aikaa. Näin saadaan passeli sitko aikaan. Muuten taikina leivotaan aivan normaalisti. Paras tulos saadaan, jos taikina voidaan tehdä jo aamulla valmiiksi odottamaan, iltapäivällä nautittaessa leipään onkin jo ehtinyt muodostua miellyttävän hapan maku.

Täyte;
400g jauhelihaa
3 kynttä valkosipulia
4 isoa sipulia
1 tlk La Costeña salsaa
1 suippopaprika
tuoretta chiliä (itse laitoin jalapeñoja kun niitä on niin pirusti)

Pilko kaikki ainekset ja kuullota sipulit parissa erässä pannulla, laita kattilaan jonne salsan voi kipata vaikka heti. Kattilan alle vähän lämpöä jotta tekeytyy nastasti. Seuraavaksi kuullota paprikat ja lisää kattilaan. Lopuksi jauhelihat pannun kautta kattilaan. Älä laita kaikkea jauhelihaa kerralla pannulle, vaan mieluummin n.100g erissä. Keitetty jauheliha kuuluu Sodexhon ammattikeittiöihin, tehdään me muut PAISTETTUA jauhelihaa.

Pannulla olevat herkkumehut voi huuhtaista tilkalla punaviiniä tai olutta parempaan talteen, eli kattilaan.

Täytettä kärvennetään kattilassa kovalla lämmöllä samalla voimakkaasti hämmentäen, ettei se pala pohjaan. Tarkoituksena on höyrystää enimmät nesteet pois.

Maustepuolella mennään vahvasti lähi-idän suuntaan, itse kippasin täytteeseen mm.

- Curryä
- Juustokuminaa
- Mustapippuria (älyttömästi)
- Ras el hanouttia
- Paprikajauhetta
- Kuivattua chiliä

Suolaa voi laittaa hivenen reilummin kuin normaalisti ruokaa laittaessa, nyrkkisääntönä on että täytteet ovat suolaisempia kuin kääreet. Suolaton täyte ei maistu leivän läpi.

Sitten asiaan! Laita pitza-/leipäkivi uuniin ja 250 pykälää lämpöä, kauli taikinasta n. pizzapohjan paksuisia n. kahden kämmenen kokoisia lättyjä, nosta jäähtynyttä täytettä toiselle puoliskolle. Riivi tuoretta basilikaa täytteen päälle ja taita taikina yli. Purista reunat yhteen ja trimmaa veitsellä ylimääräiset pois. Paistovalmiiden leipien päälle voi sormin hieroa oliiviöljyä ja ripotella päälle mustapippuria, kuminaa ja suolaa.

Leivästä saa "kuivemman" version kun jättää salsan pois. Mikäli aikomuksena on syödä leipä käsin kannattaa tehdä se kuivempi versio.

Ja kaveriksi lautasella tsatzikia!

Parsaa!

2011-05-19T07:00:00.002+03:00

Kevät on jälleen täällä (aika pitkällä..) ja mikä kuuluu kevääseen perinteisten kevään merkkien ohella? Tuore parsa!

Me massamarkettien armoilla olevat ressukat joudumme tyytymään Unkarialaiseen tehotuotettuun parsaan joka on kuulemma pahaa. Onneksi ei ole tietoa paremmasta! Parsaa ei tule vierastaa, vaikka se ulkomaiselta herkulta vaikuttaakin. Se on nimittäin erittäin hyvää ja terveellistä, eikä edes kovin kallista - jos puhutaan edelleen Unkarialaisesta tehotuotetusta!

Parsalla saa ripauksen luksusta arkeen. Se on uuden perunan ja syksyn silakkamarkkinoiden ohella yksi harvoista "kausituotteista" ja ainakin itse diggailen kybällä sellaisia vanhanaikaisia asioita. Toki parsaa saa myös säilykkeenä ympäri vuoden ja viime silmäyksellä taisi tuorettakin saada Alepasta jo tammikuussa, mutta miksi syödä keskellä talven pimeyttä jotain pahvinmakuista jonka tietää olevan herkkua toukokuussa?

Parsanippuja kannattaa tarkastella jo kaupassa. Ovatko nuput ehjät vai ovatko nuput hakkautuneet limaiseksi muhjuksi? Onko murtuneita varsia? Onko nippua koossa pitävä kuminauha uponnut varsiin? Valitse tuoreen oloinen nippu jossa on mahdollisimman tasakokoisia ja pieniä parsanvarsia, mieluiten etusormeasi kapoisempia. Jos parsat muistuttavat enempi koivupölliä tai kalanruokaa vaihda kauppaa - heti!

Parsaa on helppo käsitellä, latvaan kosketaan mahdollisimman vähän ja juuresta leikataan veitsellä puumainen kova osuus pois. Kokeilemalla selviää jos ei ole varmuutta asiasta!

Vihreät parsat voi kuoria jos kuori tuntuu kovin paksulta. Kevään ensimmäiset parsat voi syödä kuorineen. Huuhtele parsat viileällä vedellä lävikössä.

Kokkivälinepuodeista voi ostaa parsakattiloita, nämä ovat korkeita jotta parsoja olisi mahdollisimman v-mäinen onkia ja niissä on sisällä kori johon parsat voi asettaa ja josta ne tippuvat läpi kun korin nostaa. Tämmöinen kiulu onkin välttämätön hankinta, mikäli kaapeissasi on ylimääräistä tilaa ja kieriskelet rahoissa.

Parsat on kätevintä keittää laakeassa astiassa, itse käytän samaa neljän litran rosterikattilaa jossa keitän perunat. Tärkeämpää kuin kattilan muoto on veden lämpötila ja suolapitoisuus. Parsat pitää nimittäin keittää erittäin suolaisessa vedessä, aivan kuten pastakin. Vesi ei myöskään saa ryöpytä, vaan mielellään helmeillä kevyesti. Isompi kattila ja siten isompi vesimäärä auttavat pitämään lämpötilan tasaisena kun parsat lisätään veteen.

Parsoja voi kauhoa millä tahansa kapustalla, itse käytän isoja pinsettejä "atuloita". Kypsät parsat on kätevintä nostaa suoraan puhtaalle liinalle kuivahtamaan tai jääkylmään veteen mikäli aiot jatkokäsitellä niitä (pariloitu parsa on muuten herkkua, kokeileppa kun seuraavan kerran grillaat!).

"Ja mistä tietää milloin parsa on kypsää?" - kuuluu tässä vaiheessa takarivistä. Parsa on kypsää kun se on pehmennyt mutta yhä napakka, kuin veltto sormi tai nakki. Neljästä kuuteen minuuttia riittänee parsan keittoajaksi, mutta koska keitettävä satsi usein sisältää erikokoisia ja -ikäisiä parsoja, pitää jokainen kokeilla erikseen. Kuulostaa monimutkaiselta, mutta ei se ole. Pienimmät kypsyvät ensin ja isommat sitten. Atuloilla on kätevä poimia parsa vedestä, suunnilleen varren keskipaikkeilta ja heiluttaa sitä pystysuunnassa. Jos parsa on kuin jäykkä pökkelö, se on raakaa. Jos se huojuu muutamia senttejä päistään, se on passelia. Jos se kiepahtaa atuloiden ympäri tai katkeaa, se on ylikypsää.

Otin pari kuvaa havainnollistamaan.


Tämä parsa saa olla vielä puolisen minuuttia kiehumassa. Melkein valmis!


Sama parsa liki minuutin jälkeen, pikkaisen "yli" mutta onneksi vain perhe todistaa kokin häpeän.

Entrecôte, punkkukastike, valkosipuliperunat ja parsaa

2011-05-18T19:55:00.001+03:00

Entrecôte eli "Antti" on takuuhitti. Sitä saa liki kaikkialta ja sitä ei voi mokata. Rasvaisuutensa puolesta sopii mainiosti myös grilliin.

Sivuutetaan pihvin paisto ja keskitytään johonkin uuteen; punaviinillä paranneltu paistokastike on jo vanha juttu. Samoin iänikuinen sauce espagnole.

Eilen ennen ruokailua kävi harmittavasti, tuttavan Virosta tuoma tuliaispullo oli päässyt etikoitumaan. Korkki oli kuivahtanut väljäksi, ilmeisesti myynninaikaisen pystyvarastoinnin seurauksena. Sääli jos viini ei ole myyntimenestys, sillä se on jopa Suomen hinnoilla hinta/laatu-suhteeltaan erinomaista Señorio de los Llanos, Valdepeñasista. Gran Reserva 2004. Ihan samaa ei Alkosta viime hakemalla löytynyt, mutta liki. Hintaa alle 9 euroa.

Summa summarum, viini oli muuttunut juomakelvottomaksi ja tulisi muuttumaan päivä päivältä yhä heikommaksi, joten päätin keittää sen kastikkeeksi.

Koko pullon nimittäin.

- Pullo punkkua
- 1½ dl sokeria
- 2 valkosipulinkynttä

Ripaus mustapippuria, yksi oksa timjamia ja muutama rosmariinin lehti

Aloita kaatamalla sokeri kasariin ja sulata se. Saa vähän ottaa väriäkin. Lisää punkku. Kun seos kiehahtaa, lisää halkaistut valkosipulinkynnet ja mausteet. Keitä kokoon kunnes konsistenssi on sopivaa. Itse olen huomannut, että kun tämäntyyppinen kastike alkaa kuohua runsaasti, se on liki valmista. Jos se jättää selkeän kalvon maistamislusikan selkäpuolelle, olet onnistunut! Mitään kittiä tai tiukkaa siirappia ei ole tarkoitus keittää, mutta jos näin pääsee käymään, tilkka vettä auttaa. Siivilöi kuumana, saat mausteet pois.

Lopputulos on makea, täyteläinen, nektarimainen kastike joka on parhaimmillaan rasvaisen lihan kuten lampaan tai naudan entrecoten kanssa.

Kaveriksi lautaselle tänään pääsi juurikin edellämainittu Antti, valkosipuliperunat ja tuore parsa.

Chilinen sienikastike pastalle

2011-05-18T09:22:00.000+03:00

Tämä on yksi monista versioista, jossa yritän naittaa chiliä ja sieniä pastakastikkeen muodossa. Arkistojen kätköissä pitäisi olla vastaava resepti jossa sieninä käytetään yksinomaa kanttarelleja. Laitan sen blogiini jahka löydän sen.

Tarvitaan:

1 sipuli
3 valkosipulinkynttä
6-8 herkusientä
1-2 aji cristalia
2 dl kermaa
mustapippuri/suola
1 tl punaviinietikkaa
1 tl hunajaa

Sipulit ja chili pilkotaan ja heitetään pannulle, kuullotellaan oliiviöljyssä (ja nokare voita messiin tietysti). Kun sipulit alkavat olla läpikuultavaisia, lisätään sienet. Sienet lisätään 3-4 erässä, sillä ne sisältävät runsaasti vettä ja jäähdyttävät pannun jos ne nakataan kaikki kerralla.

Kun sieni&sipuli&chili alkaa näyttämään herkulliselta, lisätään mausteet ja kerma. Keitellään hissuksiin kasaan.

Itse kiehautan pastat toisella levylle ja kun passeli al dente-kypsyys on saavutettu, valutan ne lävikössä, siirrän takaisin kattilaan ja kippaan kastikkeen sekaan. Hämmennän koko roskaa hetken aikaa kuumalla levyllä ja nostelen lautasille.

Valitettavasti tästä annoksesta ei saatu kuvaa, se katosi parempiin suihin!

Sisäfilettä, kermaperunoita ja sienilisäke

2011-05-18T09:18:00.000+03:00

Heh heh. Juuri kun nostelin putkikassia autoon, kaveri kadun toiselta puolelta soitti kännykkään; "Tulin just tukkutorilta, sain halvalla kassillisen sisukkaa, haluutko yhden pötkön brassia?".

Valkoihoinen, lihaa syövä heteromies ei IKINÄ kieltäydy sisäfileestä. Eikä ainakaan ilmaisesta sellaisesta!. Kävin koppaamassa fileen kylmälaukkuun jonka sisätilalämmöstä vastasi juhannusmeiningillä 24 kylmää oluttölkkiä sekä pullollinen hyväksi havaittua edullista espanjalaista roseeta! Mamma mia!

Maaseudun M-kaupasta kävin ostamassa puolitoista kiloa Timo-nimistä perunaa sekä nyrkin kokoisia herkkusieniä, liekö säteilyeroosion kasvattamia...? Sipulia, valkosipulia, creme bonjuaar-valkosipulipulituorejuustoa, kermaa...

Aloitin renssaamalla sisukasta ylimääräiset kalvot pois, seuraavaksi fileen "häntä" viillettiin omaksi pihvikseen ja jäljellejääneestä pötklylästä saikin leikattua passelisti viisi kappaletta n. 4 cm paksuja pihvejä. Taputtelin piffejä käsin hieman sileämmäksi ja nakkasin lautaselle. Päälle merisuolaa, mustapippuria, oliiviöljyä ja lopuksi tirpsuttelin vielä hieman halpaa punkkua lihan päälle. Nostin lautasen syrjään vartomaan.

Vaimo komennetaan pesemään perunat, sillä välin hakataan kourallinen (ihan oikeasti ISO KOURALLINEN) valkosipulinkynsiä niin pieneksi kuin taidot ja leikkuulauta vain sallivat. Pestyt perunat viipaloidaan kuorineen n.3mm siivuiksi, tekniikka vapaa, suoraan isoon paljuun jossa on kylmää vettä.

Tässä vaiheessa kiehautetaan litran verran vettä jonne lisätään yksi lihaliemikuutio.

Nyt tärkein vaihe. Perunat paistetaan pannulla erissä ja jokainen erä suolataan, pippuroidaan ja valkosipuloidaan. Eli pannu kuumaksi, sinne ripaus öljyä ja pieni nokare voita. Perunoita sen verran, että satsia voidaan järkevästi käännellä. Ensimmäisen pannullisen kohdalla voi tehdä karkean arvion, kuinka monessa erässä perunat paistetaan, erottele hienonnettu valkosipuli leikkuulaudan päällä yhtä moneen kekoon. Pilko vielä pari sipua hienoksi ja lisää puolet sipulista viimeiseen perunaerään.

Varo ylisuolaamista! Perunoita paistetaan sen verran, että niistä tulee läpikuultavia, saavat ruskistua reunoistaan vähäsen. Kaada perunat sopivan kokoiseen uunivuokaan.

Kuten sanottu, paista perunat erissä. Perunoita paistaessa kannattaa uuni laittaa valmiiksi lämpenemään, 180'C on passeli. Kun viimeinen erä pottua päätyy vuokaan, kaada reilu puolet kuumasta lihaliemestä sinne ja nosta vuoka uuniin. Perunat saavat olla uunissa kunnes kypsiä, helpostikin reilun tunnin.

Sienet huuhtaistaan ja niistä viilletään jalka irti niin läheltä lakkia kuin mahdollista, jalat pilkotaan pieneksi ja yhdistetään jäljelläolevan sipulisilpun kanssa, jätä kuitenkin vähän sipulia kastiketta varten. Lakkeihin pannaan nokare tuorejuustoa (tässä tapauksessa cremebonjour valkosipulia), päälle sipuli-sienihakkelusta ja koko komeuden päälle vielä nokare voita sekä rouhaus mustapippuria. Sienet laitetaan uuniin kuten parhaiten mahtuvat, itse taittelin foliosta "kuppeja" joihin sienet tulivat. Sienet kypsyvät uunissa n.20 minuutissa, samalla kuin perunat.

Pieneen kattilaan laitetaan n.40g voita ja lämmitetään varovasti. Hienonna viherpippureita (15-20kpl) kämmenissä ja lisää kasariin. Rouhi hieman mustapippuria sinne myös. Lisää n.2 rkl vehnäjauhoja kattilaan ja hämmentele passelilla kapustalla. Yritä saada jauhot hieman ruskistumaan, varovasti! Kun jauhoissa alkaa olemaan hieman väriä, lisää sipulisilppu kasariin. Kuuma rasva-jauhoseos kypsentää sipulin erittäin nopeasti, alle minuutin jälkeen voit kaataa lämmintä lihalientä, samanaikaisesti vatkaten kasariin. Kaada ensin vain n.1 dl, lisää tämän jälkeen kerma. Vatkaa ja odota, että kastike lämpenee. Tarkista sakeus ja ohenna tarpeen vaatiessa lihaliemellä. Muista tarkistaa myös suolaisuus, suolaton kastike sopii konttoriruokalaan.

Pihvit osaa jokainen paistaa, pari nyrkkisääntöä;

- Älä koskaan paista jääkaappikylmää lihaa, ota liha huoneenlämpöön 2-3h ennen paistokekkereitä.
- Älä yritä tehdä pihvien pannulle tunkemisen maailmanennätystä, pannun lämpökuorma ja lämmönsiirto-ominaisuudet ovat rajalliset. Pihvejä paistaessa, pannua pitäisi näkyä n.40% eli melkein puolet. Normaalilla 24-26cm halkaisijaltaan paistinpannulla 3 sisäfilepihviä on ehdoton maksimi, ulkofileestä ja paistista tehtyjä isompia piffejä ei kannata kahta enempää laittaa pannulle.
- Kuuma pannu. Aina kuuma pannu.

Sitten vielä kun ajoittaa perunoiden sekä sienien kypsymisen oikein...

Voilá!

Lohta, salsaa ja bataattia

2011-05-18T09:09:00.001+03:00

Päivän menyyllä tänään;

Ananas-chilisalsaa
edellämainitussa marinoitua Norjan Lohta
currykookosmaitoon muhennettua bataattia.

Ananas-chilisalsa:

½ ananas
2 Fataliin Aji Cristalia
½ habanero
1 rkl schirachaa
2 rkl sweetchiliä
1 rkl sitruunamehua
ripaus suolaa ja sokeria.

Ananas kuoritaan veitsellä, keskeltä löytyvä puumainen osa leikataan pois ja kuutioidaan n. 3x3 mm kuutioksi. Chilit pilkotaan siemenineen päivineen. Kaikki aineet kippoon ja sekoitellaan lusikalla.

Lohet otetaan paketista pois (tai jatkokäsitellään itse omin käsin pyöreästä kalasta annoskokoisiksi ) ja laitetaan passelin ahtaaseen pakasterasiaan osan salsasta kanssa. Kansi kiinni ja hölskytetään hieman, paitsi jos kansi ei ole tiivis! Pannaan jääkaappiin tekeytymään, mieluiten useammaksi tunniksi.

Bataatti kuoritaan ja kuutioidaan n.1,5x1,5 cm kuutioiksi, lyödään kattilaan ja lisätään haaleaa vettä sen verran, että peittyvät. Keittoveteen suolaa! Levy kutoselle ja bataatit kiehumaan. Pikkukattilaan laitetaan tölkillinen kookosmaitoa (Rainbowlla on tuote joka on tetrassa, hyvää kamaa.), kookosmaidon sekaan hämmennetään 1 rkl curryä, kymmenkunta kardemumman siementä, suolaa, mustapippuria ja tiraus sitruunamehua. Pikkukattilan voi laittaa lämpenemään vaikka kolmosella.

Ja nyt tärkeä vaihe! Bataatteja ei keitetä kypsiksi vedessä! Vedessäkeittämisen tarkoitus on vain ryöpätä ne! Eli kun vesi kiehuu, anna kiehua voimakkaasti n. 3-5 min, kun bataattikuutiot ovat pinnalta pehmeitä, mutta sisältä kovia kaada koko satsi lävikköön ja takaisin tyhjään kattilaan. Kaada bataattien päälle heti kookosmaitocurryliemi pikkukasarista!

Laita bataatit hautumaan jonnekin takalevylle ja aseta paistinpannu liedelle, mieluiten sille levylle jossa bataatit äsken olivat. Pikkukattila, jossa äsken oli kookosmaito, muistatko? Laita siihen n.1dl kylmää vettä ja vatkaa sekaan sen verran vehnäjauhoja, että nesteeseen alkaa tulla rakennetta tämä vehnäjauhoseos on tarkoitettu suurustamaan bataattihässäkkä. Anna sen kuitenkin olla toistaiseksi.

Eli nyt liedellä on kuumeneva paistinpannu ja hiljaa kiehuvat bataatit (kolmonen on passeli levyasento). Pikkukattilassa on suurus ja se on jossain käden ulottuvilla, kuten myös pullo edullista espanjalaista roseeta.

Laita pannulle pari rkl oliiviöljyä ja nokare voita. Juuri ennenkuin voi alkaa ruskistumaan, laita fisut pannulle nahkapuoli ylöspäin. Ei haittaa vaikka messissä tulisi salsanrippeitä. Paista kutosella kunnes saadaan oikeaoppinen herkullinen väri, käännä kalat, tiputa lämpö neloselle. Nyt voit sammuttaa bataattikattilan ja ripeästi hämmentäen juoksuttaa suurusta pikkukattilasta sekaan. Älä kaada koko satsia kerralla, muuten saat ison klimpin kookosmaitoa bataattikuutioilla!! Heti kun seos muistuttaa löysää puuroa, se on sopivaa. Jätä kattila kuumalle levylle, mutta muista välillä hämmentää!

Kun bataattimuhennoksesta on selvitty, voitkin kaataa kalojen sekaan muutaman ruokalusikallisen vettä ja asettaa kattilankannen paistinpannun päälle. Lohta on turha kärtsätä kuivaksi korpuksi, sitä varten ovat kouluruokalat.

Lohi saa tekeytyä kannen alla sen aikaa kun pöytä katetaan ja kurittomat perheenjäsenet komennetaan sen ääreen. Tarkista vielä ennen tarjoilua lohen kypsyys, paksummat siivut saattavat vaatia melkoisen haudutuksen.

Loput salsasta syödään pöydässä kalan kanssa!

Chilikauralastut

2011-05-17T21:37:00.000+03:00

Nämä tekevät aina kauppansa, tai ainakin kotiväelle ja naapureille on kelvannut toistaiseksi. Alkuperäinen resepti on saatu hämärin keinoin eräästä Helsinkiläisestä huippuravintolasta. Jos kerron sen nimen, niin saatan joutua epämääräiseen onnettomuuteen..

Reseptistä on olemassa jonkinlainen "Anoppi kokkaa"-variaatio, jota tuputetaan kaikkialla, jossa ohjeessa on yksi kananmuna mukana. Pidetään ne munat kuitenkin kanassa, kakuissa tai kalsareissa, pikkuleipiin ne eivät kuulu.

175 g voita
2 dl pikakaurahiutaleita
1,5 dl sokeria
1 dl vehnäjauhoja
1/4 dl siirappia
2 rkl maitoa
½ tl leivinjauhetta
1 maustemitta Bih Jolokia-pulveria tms. chilijauhetta.

Voi sulatetaan ja sen annetaan jäähtyä hetki, itse jäähdytän sen kippaamalla sekaan siirapin ja maidon. Voin sulaessa toiseen kippoon laitetaan kaikki kuivakamat. Kaadetaan voi-maito-siirappi-liemi niskaan ja hämmennetään voimakkaasti. Taikinasta nostetaan kahden lusikan avulla peukalon pään kokoisia nokareita uuninpellille, max 12 kpl/pelti sillä nämä leviävät kypsyessään sangen melkoisesti!

Paistetaan 175'C kunnes kauniin ruskeita ja rapsakan oloisia. kts. kuva.

Omenapiirakka ilman verta ja hikeä

2011-05-17T21:32:00.000+03:00

Omenapiirakka on muuten hyvää! Varsinkin itse tehtynä! Pohjan tekemisestä tehdään vain valitettavan usein liian suuri numero, tässä oma helpompi, nopeampi ja siistimpi versioni:

Kulhoon otetaan n.200g voita lämpenemään muutamaksi tunniksi. Päälle kaadetaan 3dl vehnäjauhoja ja saman verran sokeria sekä vajaa ½tl leivinjauhetta. Vatkataan sähkövatkaimella sekaisin. Tarkoituksena olisi saada aikaiseksi sellaista murua joka ei enään tartu vatkaimiin. Periaatteessa kannattaa aloittaa 2,5dl vehnäjauhoja sekä sokeria ja lisätä niitä tasaisesti kunnes haluttu koostumus saavutetaan. Eli taikinan tulisi sekoitettaessa murustua, mutta se pitäisi voida muotoilla palloksi, niin että pallon muoto pysyy. Kuten kuvasta näkyy, taikinaan jää rystysen jäljet painettaessa.

Vatkataan sekaan vielä 2 munaa erikseen. Nyt taikina on valmis ja se levitetään nuolijalla tai käsin voideltuun vuokaan. Päälle kiilataan omenalohkot (kahdesta omenasta saa tarpeeksi lohkoja yhteen n.25 cm piirakkaan). Ennenkuin laitetaan uuniin, päälle ripotellaan vielä sokeria ja kanelia. Paistetaan 180'c kunnes kypsä keskeltä, pulska puolituntinen meni tänään kun paistelin.

Luksusta salaattiin..

2011-05-17T21:25:00.001+03:00

Arkinen salaatti saa ripauksen luksusta kun Arlan fetakuutiot korvataan senttisillä briejuusto viipaleilla jotka on paistettu oliiviöljytilkassa. Kaveriksi vielä lautaselle murennetaan paahdettua paperipussileipää.

Naisväkeä hemmotellaan vielä kolmella basilikan lehdellä, jotka asetellaan ristikkäin annoksen päälle.

Tryffeliöljyä? Jos sinulla on niin laita ihmeessä!

Tomaattisoosi

2011-05-17T21:23:00.003+03:00

Nyt kun pizzan osaa pyöräyttää kuka vain, mutta maukas tomaattikastike on se millä viedään pisteet kotiin.

Hankintalistalla;
6 tomaattia
1 sipuli
6 valkosipunlinkynttä
puolikas habanero
5 rkl tomaattipyrettä
mustapippuri, suola
1 rkl hunajaa
1 rkl siirappia
1 rkl punaviinietikkaa
0,5 dl oliiviöljyä

Hienonna zibulat ja heitä kasariin öljyn kera, lämpö neloselle. Pese tomaatit, halkaise ja leikkaa kannat irti. Heitä kannat roskiin ja kuutioi laudalla olevat tomaatit karkeasti senttiä-x-sentti kokoisiksi. Ei mitään hienostelua vaan halkaistut tomaatit viilletään keskeltä poikki ja kuudeksi siivuksi ja niin edespäin. Nyt on hyvä nostaa hellan lämpöä vitoselle. Pilko habanero tomaattien joukkoon. Kun zibulat näyttävät kuullottuneilta, heitä tomaatit sekaan. Kääntele laiskasti ja anna kiehua. Struuttaa tomaattipyree joukkoon ja loput mausteet. Tiputa lämpö kolmoselle ja välillä hämmentäen anna kiehahtaa kokoon. Ohjeella ryydittää 3-4 isohkoa pizzaa.

Soosia kannattaa tehdä samointein vähän isompikin annos ja vaikka pakastaa osa. Lisäämällä eri komponentteja siitä on moneksi, jauhelihaa lisättäessä saadaan bolognesea yms. Kannattaa kokeilla lisätä rainbow-savusimpukoita sekä katkarapuja kastikkeeseen ja tarjota pastan kanssa. Variaatioita on monia ja kokeileminen poikkeuksetta kannattaa!

Pizza, tai "pitsa" tai "pide" kuten nurkilla huudellaan

2011-05-17T21:16:00.002+03:00

Kaupan raakapakastepohja on pirun helppo, halpa ja nopea oikotie pizzan valmistukseen.

Mutta on se synti ja häpeä käyttää valmista pohjaa jos kaiken muun pilkkoo ja hienontaa omilla karvaisilla käsillään. Pizzapohjahan on oikeastaan vain leipä ja jokaisen tulisi osata leivän teko!

Ja koska pizzan laadun määrittää pohja, on syytäkin panostaa siihen. Jokainen joka on maistanut tuoretta leipää tietää mistä puhun.

Pizzataikinan A ja O on kunnon sitko, sitko meinaa samaa kuin taikinan purukumimaisuus. Mitä parempi sitko, sitä paremmin taikinaa voi venyttää. Sitko muodostuu vehnästä ajan ja vaivan kanssa, mistä verbi vaivata. Heh heh.

Pizzajauhoina voi käyttää joko valmista sekoitusta, jota tarjoaa Myllyn Paras tai sitten sotkee itse

2/5 Durumvehnäjauhoa
2/5 hiivaleipäjauhoa
1/5 vehnäjauhoa.

Kahteen desiin vettä tulee n. 5 desiä jauhosekoitusta, 3 rkl oliiviöljyä, ripaus sokeria ja suolaa ½-1 tl. Ja hiiva.

Saatanallisperkeleellisen vaivausoperaation voi kuitenkin oikaista. Taikinaa ei tarvitse lätkiä varttituntia samalla kun laulaa italialaista oopperaa. Laita nestemäärään n. 2/5 jauhoista ja vedä sähkövatkaimella, vispilät asennettuina pari minuuttia melkein täysillä. Vaihda vispilät taikinakoukkuihin ja vaivaa loput jauhot taikinaan. Tämän vikan homman voi hoitaa käsinkin. Reilusti alta kymmenen minuutin saadaan taikinasta vaivattua sellainen, että se juuri ja juuri säilyttää pallon muodon, eikä tarraa sormiin. Muovaa taikina palloksi kulhoon, ripottele hiukan jauhoja päälle, peitä liinalla ja anna turvota muutama tunti.

Sähkövatkaimen käyttö durumvehnän kanssa tekee höpöä vehnän gluteenille, sitko alkaa muodostumaan kuin itsestään.

Taikinapallosta napataan vähän nyrkkiä pienempiä paloja, jotka pyöritellään käsissä jälleen palloiksi. Sitten niistä taputellaan kämmenien välissä kiekkoja, jotka asetellaan varovasti uunipellin/pizzakiven kokoisiksi leikatuille leivinpapereille. Suosittelen asettamaan paperin esimerkiksi leikkuulaudan päälle, josta pizza on helppo tuupata uuniin. Kiekkoja kaulitaan kaulimella tai pulikalla hieman isommiksi. Itse tykkään kaulia taikinaa vain hiukan litteämmäksi ja sitten ruveta heittelemään taikinaa rystysten varassa, samalla Dean Martinin kanssa duettoa laulellen. Viimeistellään plätyn muoto kaulimella/pulikalla.

Täytteet päälle ja paistetaan uunissa. Uuniin kannattaa kelata suoraan maksimit, eli 300 astetta. Jos käytössä ei ole ns. pizza- tai leipäkiveä, voi feikata sen verran, että jättää pellin uuniin kuumenemaan ja sitten liu'uttaa leivinpaperin päällä olevan pizzan pellille. Alumiinipelleillä tästä ei ole mainittavaa hyötyä.

Eikä sitten käytetä sitä X-tran juustonkaltaista tuotetta pizzan päällä vaan jotain OIKEAA juustoa. Mozzarellapallosta on hyvä sormin raastaa pienempiä paloja.

Ecco la mamma! Pizza bellissimo!

Uutta perunaa..

2011-05-17T20:31:00.001+03:00

"Peruna on Suomen tryffeli."- Sanoo Pekka Terävä, ja puhuu muuten asiaa.

Uusien perunoiden pesu on aina koettu vaikeaksi. Tai ainakin omissa tuttavapiireissä. Väitehän on mitä karmeinta herjausta rakasta perunaamme kohtaan!

Kilo perunoita laitetaan neljän litran kattilaan. Neljän litran kattilaan mahtuu kaksi nyrkkiä rinnakkain ja on n. olutuopin korkuinen. Jos paikalla on vaimoihminen tai siihen rinnastettava, voidaan häntä pyytää sormella osoittamaan kyseinen metallituote.

Jos kattilaa ei löydy, otetaan seuraavaksi lähin vastaava tuote. Salaattikulho, pienempi kasari, sotilaskypärä.

Aseta kattila tiskialtaaseen ja laita hanasta kylmä vesi juoksemaan siihen, kaada perunoita n. 3/4 osaa kattilan korkeudesta.

Ja nyt tärkein; Jos kotoa ei löydy puhtaaksi miellettävää tiskiharjaa, osta sellainen. Joskus menneisyydessä kova juttu oli ns. "juuresharja" jonka ainut tehtävä nähdäkseni on roikkua inhottavan törkyisenä kuivauskaapin pinnoista. Myös puhdas käyttämätön kenkä- tai vessaharja soveltuu, mutta sellaisia tuskin kellään lojuu nurkissa?

Juuresharja joutaa roskiin, varsinkin jos kodin kaikki kasvikset ovat kotoisin alepasta tai k-kaupasta.

Samalla kun vesi valuu, änkeä puhdas - tai ainakin fairystä vapaa - tiskiharja pottujen joukkoon, hämmennä sopivalla voimakkuudella, korkeussuunnassa lievästi kallellaan ympyrää. Alle minuutissa sinulla on kattilallinen puhtaita perunoita! Kaada potut lävikköön, huuhtaise nopeasti ja takaisin kattilaan. Lisää keitinvesi, suola ja tilli. Keitä kypsäksi ja syö minkä kanssa vaan. Peruna on hyvää!

Makea appelsiini-habanerokastike jäätelölle

2011-05-17T20:12:00.001+03:00

2 Appelsiinia
pala inkivääriä
1 habanero
2,5 dl sokeria.

Eli otetaan kaksi nyrkin kokoista appelsiinia, kuoritaan veitsellä ja lohkotaan hedelmälihat kalvojen välistä talteen.

Hedelmälihat kerätään kippoon, jonne kannattaa puristaa myös jäljelle jääneistä kalvo-osista mehu.

Halkaistaan yksi habanero, kaapaistaan siemenet ja kanta pois ja nakataan kippoon. Inkivääristä leikataan n. peukalon kärjen kokoinen pala joka kuoritaan. Koko roska porataan sauvasekoittimella tasaiseksi soseeksi.

Esimerkkikuvassa inkivääriä on liikaa kun innostuin sen tuoksusta! Yksi palanen riittää. Tai kaksi pienempää.

Kaada hieman sokeria pannulle. Tarkalleen ottaen 2,5 dl.

Sokeri sulatetaan ja ruskistetaan kauniiksi. Mainittakoon vielä, että sula sokeri huitelee vajaassa 200 asteessa ja poikkeuksetta aiheuttaa vakavia palovammoja. Jos onnistut turaamaan sitä päällesi, yritä hankkitua kylmän veden alle. Pyyhkimällä onnistut vain maksimoimaan palovammasi. Lapset ja eläimet pois keittiöstä.

Tiputetaan lämpöä ja kipataan haba-appelsiinisotku sekaan. Hämmmenellään rajusti ja nautitaan höyrystyvän haban vaikutuksista mm. silmiin ja nenän limakalvoille. Hellan lämmön voi huoletta tiputtaa vaikka kolmosella ja antaa soosin kiehua kasaan. Kastike on valmista, kun se reagoi pannun kallisteluun silmänräpäyksen viiveellä ja jättää selkeän kalvon jälkeensä.