tiistai 12. syyskuuta 2017

Kuritta kasvaneet peikkolapset ja roskaus


Se on syksy ja koulut ovat jälleen alkaneet. Tämän voi havainnoida ilman kalenteria jos on parit hoksottimet kohdillaan, kuten rumilla partaisilla sedillä usein on.

Hoksotin numero due on nämä lärpäkkeet jotka sijaitsevat kallon molemmin puolin, niillä on muukin tehtävä kuin likaisten silmälasien turvalla pito. Niillä nimittäin kuullaan.

Kuuloaistimalla voi päätellä onko läheisen peruskoulun oppilaat palanneet kesälaitumeltaan takaisin opinahjoon tankkaamaan tietoa ja osaamista amerikkalaisten toimintasarjojen pehmentämiin harmaisiin soluihinsa.

Käytössä olevan koulun erottaa käyttämättömästä koulusta sillä, että käytössä olevasta koulusta kuuluu ”lasten ilakoinnin ääntä”, tuon äänen voisi pähkinänkuoressa tiivistää sanomalla että ”se ääni on vähän kuin sellainen ääni mikä voisi lähteä kun tappaa pieniä eläimiä välineellä mikä ei sovellu pienten eläinten tappamiseen”.

Ehkä aika on kullannut muistoni, mutta muistaakseni minun lapsuudessa ei ollut tapana huutaa kurkku suorana koko välituntia putkeen. Tai jos huusi, joutui johonkin laitokseen.

Hoksotin numero uno on nämä märät pampulat naamataulussa, eivät finnit eivätkä hesen majoneesiin tahriutuneet huulet, vaan näkimet eli silmämunat. Eikä tarvitse mennä sinne koulun pihalle asti katsomaan että onko siellä niitä lapsia, vaan ihan riittää kun menee kadulle sojottamaan.

Jaa että mitä siellä näkyy? Pikkuhiljaa alkaa kuvia pomppaamaan maisemasta verkkokalvoille, vähän kuin matemaattiset kaavat sanomalehdestä á la Kaunis mieli -elokuva. Siellä niitä on! Ja paljon! Ja ne aivan selkeästi muodostavat polun!

Tuo ruskea käärme joka johtaa lähimmästä ruokakaupasta koulun pihaan ei suinkaan muodostu päivätyönsä tehneistä puiden lehdistä jotka kesän jälkeen jäävät eläkkeelle ja putoavat maahan, vaan kaupan paistopisteiden pullapusseista.

Koska peruskouluissamme ei ilmeisesti enää tarjota ruokaa, joutuvat pienet piltit hakemaan John Fazerin kisällien leipomaa omarmunkkia ja dallaspullaa lähimmästä kaupasta nälkähorkkaansa, ja verensokerin ollessa vähissä, kirpoavat ne lasten pleissteissöninpeluun pehmentäneistä tassuista maahan. Onneksi talonmies tai tuuli hävittävät nämä paperipussit jollain aikataululla ja onhan se myönnettävä, että kun pulla on syöty, on pussista aika tulla JTO (=Jonkun Toisen Ongelma).

Metelöinti ei minua haittaa, mutta roskaaminen vituttaa suunnattomasti. Yritän tässä pohtia kuinka lähestyä koulun rehtoria kirjallisesti siten etten saa mitään syytettä.

maanantai 11. syyskuuta 2017

Avoin kirje HOK/Elannolle


Ihmiskunnan historian tärkeimpiä merkkipaaluja on tulen käytön keksiminen. Historioitsijoiden mukaan ensimmäiset merkit nuotiosijoista johtavat aina 250 000 – 300 000 vuoden taakse, jo pystyihminen (homo erectus) ymmärsi tulen päälle vaikka ei sitä välttämättä osannut itse sytyttää. Tutkijoiden mukaan on kuitenkin mahdollista että esi-isämme ovat osanneet ottaa liekin talteen esimerkiksi metsäpalosta tms. ja säilyttämään sitä käyttökelpoisena.

Tulen käyttö mahdollisti ruoan, eli lihan (vegaanit menkää pois) kypsentämisen ja täten sen muuttamisen helpommin syötävään ja ravitsevampaan muotoon, kun ravinteet ym. saatiin tehokkaammin talteen, jäi aikaa sosiaaliselle elämälle ja ihmisapinan aivot pystyivät kehittymään enemmän energiaa käyttävään suuntaan – koska energiaa oli enemmän tarjolla.

Voidaan siis sanoa, että ihminen on aistinvaraisesti kypsentänyt lämmön avulla ruokaansa noin neljännesmiljoona vuotta.

Tätä taustaa vasten en todellakaan ymmärrä kuinka on mahdollista, että Koskelantien Alepan paistopisteen tuotteet ovat poikkeuksetta joko A. raakoja tai B. palaneita. Värvääkö HOK/Elanto työntekijänsä jonkin madonreiän kautta ajasta jolloin kypsennys oli toimivaan Windows-tietokoneeseen verrattava ihme vai annetaanko työntekijöille ruiskeina jonkinlaista käänteistä evoluutiolääkettä?

Ihmetyshermoani kutkuttaa myös se, että kuinka em. Alepassa saadaan voisarvet, ranskalaisittain cruassaantit, sellaisiksi kaksiulotteisiksi levyiksi. Minä olen nähnyt kuvia Ranskasta ja ranskalaisista cruassaanteista ja niissä kuvissa ne ovat sellaisia pöyhkeitä, kuolaneritystä lisääviä sarvia, eivätkä suinkaan sellaisia auton alle jääneen oravan näköisiä lättyjä. Mielikuvitukseni pallottelee kahden eri skenaarion välillä, joko cruassaantit prässätään jollain koneella litteäksi, HOK/Elannon ilkeän johtajan John Elannon mahtikäskyllä tai sitten ne on tarkoitus puhaltaa paineilmalla pulleiksi ja Koskelantien Alepan kompressori on rikki.

John Elannolle sellaiset terveiset, että jos tarvitsette pätevää jannua toimimaan paistopistekonsulttina niin minä voin varmasti hoitaa vakanssia jos hinnasta päästään sopuun.

torstai 31. elokuuta 2017

Miästen jauhelihapihvit mökillä ja Pirkkaa huiviin

Tervehdys lukijat.

Viime viikonloppuna olin ystäväni Kaljakeijun mökillä ja pidimme siellä oikein todelliset Syömämiesten iltamat, skippasimme kaninruoan tyystin ja tarjolla oli vain lihaa, perunaa ja sienimuhennosta.

Olimme aiemmin päivällä käyneet sienimetsällä jossa joimme runsain mitoin Pirkka -olutta sekä Carilloa isosta 0,75l muovipullosta. Saaliiksi tuli kanttarelleja joista päätimme tehdä sienimuhennoksen.

Mökissä sitten teimme jauhelihasta ja fetapaketin jämistä jauhelihapihvejä jotka grillasimme perunoiden kera grillissä. Tämä kaikki huuhdeltiin alas sortimentilla Pirkka oluita, mm. Pirkka sinikylki ja Pirkka meksikaani, eli peruspirkalla ja Olélla, sekä viskillä.

Jauhelihapihvit:
1 kg naudan jauhelihaa
1 pss LIDLin fajitasmaustetta
1 rkl savupaprikajauhetta
1 rkl jauhettua mustapippuria
1 tl chilipippuria
Vajaa ruokalusikallinen suolaa
Vajaa paketti fetajuustoa, ehkä 50g

Sotke kaikki sekaisin ja anna vetäytyä puoli tuntia. Muotoile massasta öljytyin käsin tasakokoisia pihvejä.

Grillipotut:
Osta kiinteitä perunoita ja tee niihin n. puoliväliin yltävä viilto
Mikrota ne lähes kypsiksi (10-15 min riippuen potuista, kokeile välillä)

(voit myös keittää perunat)

Laita vähän jäähtyneet perunat pakastepussiin ja kippaa päälle loraus hyvää öljyä ja pussillinen valmista grillimaustetta (voit myös sotke grillimausteen itse, mutta me oltiin mökillä ja todella humalassa). Vatkaa ja sheikkaa pussia niin että perunat maustuvat kauttaaltaan.

Kantarellimuhennos:
Kanttarelleja tms.
Sipuli
2 valkosipulinkynttä
Suola, mustapippuri
Kuohukermaa 3-4dl

Putsaa sienet, tarkista että sienten joukossa ei ole myrkkysieniä. Jos on, siirrä ne anopille menevien sienten koriin. Pieni kanttarelleja vähäsen samalla, huuhtele ja pistä syrjään. Hienonna sipuli ja valkosipuli.

Ryhdy kuullottamaan sipuleita voin kanssa paistinpannussa, kun ne ovat kuullottuneet vähän, lisää sienet ja freesaa koko roska kypsäksi. Lisää kerma ja mausteet ja keitä kasaan muhennokseksi.

Grillaus:

Avaa kaksi olutta, yksi molemmille käsille, ota huikka viskiä pullon suusta ja karjaise!

Sytytä grilli (jos käytät hiiligrilliä voit sytyttää sen jo ihan ensimmäiseksi niin hiillos ehtii tulla sen 20-25 min aikana mitä kuluu muihin valmisteluihin). Varaa grilliin yksi kertakäyttöinen alumiinivuoka.

Ryhdy grillaamaan perunoita ensiksi, ole varovainen, pussista tuleva öljy syttyy varmasti. Anna sen palaa, ota huikka olutta ja karjaise taas! Grillaile perunoihin kiva pinta ja siirrä ne yläpritsille tai viileämmälle puolelle tekeytymään. Seuraavaksi grillaa pihvit. Muista ottaa vuorotellen huikkaa oluttölkeistäsi ettei bisse pääse lämpenemään.

Kun pihvit ovat viittä vaille valmiit, sammuta grilli, sulje kansi ja anna tuotteiden vetäytyä sen pari minuuttia mikä kestää kun lämmität sienimuhennoksen uudelleen. Muista juoda olutta.

Nostele perunaa ja pihviä lautaselle, kippaa sienimuhennosta päälle. Avaa pirkka, kaada pieneen lasiin viskiä ja tuijota ikkunasta pimenevään iltaan puolisen minuuttia, anna menneelle kesälle omistetun kyyneleen vierähtää poskeasi pitkin alas ja aloita ruokailu.

keskiviikko 23. elokuuta 2017

Vielä on kesää jäljellä, currypyttis ja Pirkka Olé

Onhan kesää vielä jäljellä? Onhan?

Viimeistään syyskuun alussa voidaan ryhtyä syömään vähän tuhdimpaa ruokaa, ei toki mitään Vladivostokilaisille valjakkokoirille suunnattua apetta mutta jotain vähän rasvaisempaa kuin vihersalaatti oliiviöljyllä ja balsamicolla.

Kermaan muhennettu cyrrypyttipannu joka saa kylkeensä pienen salaatin on tämmöinen safka. Ja se on hyvä huuhdella Räyhäpetterin virallisella kesäbissellä; Pirkka Olélla alas. Olén raikas humalointi ja lievä makeus leikkaa mahtavasti tuhdin currypyttiksen rasvaisuutta.

Tarvitaan (tämä on häpeällisen helppo resepti);

500g Oolannin pakastepyttipannua (saa tehdä myös itse perunasta ja makkarasta)

2dl kuohukermaa

1-2rkl curryjauhetta

Salaattiin:

Pirkka -miniluumutomaatteja
Jääsalaattia

Paista pyttis pannulla, kun herkulliset kuutiot ovat rapsakoituneet, lisää curry ja paista vielä minuutti. Lisää kerma ja hauduta koko roska kasaan muhennokseksi.

Pese salaatinlehdet ja tomaatit, leikkaa tomaatit halki ja revi salaatti suupalan kokoisiksi paloiksi. Pyöräytä kulhossa jossa on hieman hyvää oliiviöljyä ja aivan tilkka laadukasta balsamiviinietikkaa.

Nosta lautselle iso köntsä pyttistä, kylkeen salaattia ja tarjoa yrttisuolan kanssa (jostain syystä olen tänä kesänä laittanut melkein aina yrttisuolaa salaattiin, en tiedä miksi).

Ja tosiaan, ruokajuomaksi sitä jääkaappikylmää Pirkka Oléta johon olen itse tykästynyt vallan kovin.


lauantai 19. elokuuta 2017

Turun tapaus ja Suomi vuonna 2017

Muistan jostain ala-asteelta opettajani lausahduksen miten Suomi on "lintukoto", turvallinen paikka, kaukana pohjoisessa Herran taskussa. Tuolloin ajattelin, että Suomi on hyvä ja turvallinen maa elää. Eipä silloin mitään varsinaisia uhkia ollut, Neuvostoliitto oli hajonnut ja Saksat yhdistyneet. 90-luvun lama oli päällä mutta se ei alle kymmenvuotiasta naperoa haitannut. Suurimmat pelot olivat, että kesälomalla sataa tai että ampiainen pistää.

Vuonna 2017 Suomi ei ole enää "lintukoto kaukana pohjoisessa" vaan yksi Euroopan Unionin jäsenmaista, siinä Ruotsin vieressä. Internet on kutistanut koko maailman läppärinkokoiseksi laatikoksi keittiön pöydälle.

Meillä Suomessa on ajateltu, että ison maailman kotkotukset ja ääliömäisyydet eivät tänne asti yllä. Että kun jenkkilässä joku keksii jotain idioottimaista, niin tänne tullessaan trendi on jo vanha ja väljähtänyt. No sitten oli Suomen ensimmäiset kouluampujat, ja sitten toiset.

Pikkuhiljaa valumme kohti jonkinlaista kaaosta, maaseudulla ei enää ovia jätetä lukitsematta yöksi ja tienpenkalla apua viittova ihminen ei välttämättä tarvitse tunkkiasi lainaan, vaan koko auton. Ja kännykkäsi ja lompakkosi.

Ennen saattoi saada turpaan ja lompakosta vietiin rahat, kyllähän se vitutti. Varsinkin jos silmälasit hajosivat. Nykyään saatat saada turpaan, mutta sen lisäksi sinua potkitaan päähän kun tiput maahan. Joskus tämä tapahtuu useamman ihmisen toimesta.

Omenoihin piilotettuja partakoneenteriä ja hapon heittämistä kasvoille ei vielä Suomessa ole nähty, mutta se päivä koittaa vielä. Maailma on paha paikka

Ennen ei pelottanut. Nykyään pelottaa, ei paljoa, mutta enemmän kuin ennen. Ennen mielenterveysongelmaiset olivat hoidossa, tuttavallisesti "dorkalassa" eli lukkojen takana. Nykyään mielenterveysongelmaiset ovat avohoidossa, eli oman onnensa nojassa. Voit saada metrossa kirveestä päähän tai lenkkipolulla sinut kuristetaan koska joku sankari on jättänyt päänsisäisten ääntensä käskystä pillerit ottamatta.

Eikä täällä saa sanoa, että mielenterveysongelmaisten hoito on retuperällä, koska Suomi on hyvinvointiyhteiskunta ja mielenterveysongelmat eivät ole yksilön oma valinta. Jos julkisesti menet sanomaan, että hullu kuuluu koppiin, tulee jostain kirkuvan väriseksi värjätyllä tukalla oleva 45-vuotias opiskelija kertomaan, että olet ableistinen väkivaltakoneiston osa.

Tietysti jos mielenterveyspotilaiden kuntoutus tehtäisiin rahanarvoiseksi kultamunaksi, voisi Kokoomus tai Anne Berner kiinnostua asiasta. Vink vink.

Enää ei kadulla ole edes rehellisiä pultsareita jotka lapsia pelottivat. Nykyään on sekakäyttäjiä. Sekakäyttäjiä ei saa arvostella, samoista syistä kuin hull..anteeksi mielenterveyspotilaita. Sekakäyttäjät nimensä mukaisesti käyttävät alkoholia ja huumeita, he ovat väkivaltaisia ja arvaamattomia ja he pääsääntöisesti rahoittavat elämänsä pikkurikoksilla koska Suomessa sosiaaliturva on niin huonoissa kantimissa, että sillä rahalla ei yksinkertaisesti osteta piriä ja hasista sen jälkeen kun ollaan kokeiltu onneamme nettipokerissa.

Nyt viimeisempänä villityksenä Suomeen on saatu terrorismi.

"Juku, ihan kuin amerikassa!"

Terrorismi on kova paikka suomalaisille, Turussa tapahtuneet (näillä näkymin terrorismivaikutteiset) puukotukset on nyt lopullisesti vetäneet maton alta tältä lintukoto -ajatukselta. Suomi on osa kovaa maailmaa, jossa kääntämällä toisen posken saat vain molemmat poskesi kipeiksi. Itse en hyväksy enkä ymmärrä terrorismia. En myöskään ymmärrä niitä ihmisiä jotka yrittävät saada terrorismivaikutteisen hirmuteon muuttumaan yksittäisen hullun päähänpistoksi, puhumalla Pekka Eric Auvisesta tai Matti Saaresta.

Kun hullu tappaa, hullu tappaa. Kun joku tappaa siksi, että motiivina on uskonto sen äärimmäisessä muodossa ja tiedetään, että tämän uskonnon edustajat kannustavat toisia samanuskoisia tappamaan samoista syistä, pitää ymmärtää pistää turpa tukkoon ja istua alas miettimään kuinka sama asia ei toistu, sillä se tulee toistumaan niin kauan kuin pääpaino toiminnassa on se, ettei vain loukattaisi ketään sanomalla esimerkiksi terroristia terroristiksi.

Suomessa on sellainen tilanne, että tämmöiset terrori-iskut vain syventävät juopaa ääripäiden kanssa. Asia hukkuu juupas-eipäs -kinasteluun. Suomessa ei saa sanoa, että turvapaikanhakijoiden siivellä Suomeen hakeutuu terroristisoluja, vaikka tämä on täysin fakta, koska se on "rasismia". Kun ministeri möläyttää, että tekijä on ulkomaalaisen näköinen (typerästi sanottu), takertuu puolet sosiaalisesta mediasta tähän möläytykseen ja aloittaa ulinansa.

Kumpi on tärkeämpää? Se, että Suomessa ei enää tapahtuisi terrori-iskuja vai se, että marokkolaista puukon kanssa hilluvaa terroristia ei saa sanoa "ulkomaalaisen näköiseksi".

Kun katsoo Helsingin katukuvaa ja vertaa näkemiään ihmisiä johonkin Elovena-paketin tyttöön, voisin sanoa että 99% on ulkomaalaisen näköisiä. Mitä helvettiä muka meinaa "ulkomaalaisen näköinen". Kiinnostaako ihmisiä muka minkä maalaisina heidät nähdään? Itselleni on aivan sama minkä maalaiselta näytän, kunhan en näytä arkkitehdiltä tai jalkapallofanilta.

Suomessa pitää voida myös keskustella turvapaikanhakijoiden ym. siivellä Suomeen tulevista terroristisoluista, ilman että toinen puoli jengistä huutaa naama punaisina miten "neekerit pitää saada vittuun Suomesta".

Vihaan rasismia. Yhtä lailla vihaan myös sokeaa lammasmaista hyväuskoisuutta.

Se, että ihminen tulee sotatoimialueelta, ei tee hänestä yhtään jalompaa tai parempaa. Yhtä lailla Suomeen tulevista virolaisista osa tekee rikoksia tai Ruotsissa oleilevat suomalaiset. Tämä on ihan kylmää faktaa.

Ja vaikka moni tietyssä kuplassa elävä haluaisikin toitottaa, että Suomessa on rakenteellisia ja asenteellisia esteitä jotka estävät maahanmuuttajien integroitumista, voin vakuuttaa heille että se on aivan paskapuhetta. Kaikki tuntemani maahanmuuttajat ovat ahkeria yrittäjiä. Sen sijaan moni sosiaalisessa mediassa vaikuttava kantasuomalainen on työtön, laiska ja ajattelukyvyltään perseen luokkaa.

Suomalaisen yhteiskunnan on nyt aika lopettaa jonninjoutava paskanjauhanta ja yhtenä rintamana ilmoittaa päätös, että Suomi ei hyväksy terrorismia missään muodossaan ja sen päätöksen tulee pitää.

Mikäli maitokauppaan mennessä joutuu pelkäämään, että himaan tullaan penaalissa, ovat terroristit voittaneet. Varsinaisen karhunpalveluksen he ovat jo tehneet kaikille Suomessa asuville maahanmuuttajille sekä oikeasti turvapaikkaa tarvitseville. Kantasuomalaisten moraalinen velvollisuus on olla tuomitsematta heitä. Eihän kaikkia valkoisia kristittyjä leimattu terroristeiksi Breivikin takia?

keskiviikko 19. heinäkuuta 2017

Suomiaiheiset uutuuspelit

Tietokone- ja konsolipelimarkkinoilla kuohuu, Suomen 100-vuotissyntymäpäivien kunniaksi parikin eri peliä sijoittuu Suomeen.

Valtaisaa suosiota saanut Medal Of Honor -sotapelisarja kääntyy suomen kielelle ja suomalaiselle teemalle Suomi 100-vuotta juhlavuoden kunniaksi.

Suomen markkinoille tähtäävä peli on nimeltään "Kunnian Mitalli - kiitos 1939-1945" ja sen kohdeyleisönä on erityisesti "isäm maalliset elämän koululaiset", kuten lehdistötiedote kertoo.

"Arcade tyyliseksi sotaräiskinnäksi" kuvailtu peli oikoo hieman mutkia ja ammentaa maailmansa nk. "elämäm koulu -loresta" jossa Suomi on puhdasrotuisen herrakansan tyyssija joka taistelee itsenäisyydestään "jonain hetkenä vuosien 1939 ja 1945 välissä marsalkka Mannerheimin johdolla".

Tarinassa vihollisen roolia näyttelevät mm. neuvostoliittolaiset eli "ryssät", saksalaiset eli "natzit" ja ruotsalaiset eli "homot". Pelattavina hahmoina on alustavien tietojen mukaan ainakin Lauri Törni ja Mannerheim sekä jossain vaiheessa kyborginen terminaattori-Kekkonen, (pelissä tulee jonkinlainen aikahyppy tulevaisuuteen.)

Peliyhtiön lanseeraamassa kahden kentän mittaisessa demossa käydään varastamassa natzeilta Stuka joka lennetään vihollislinjojen yli kotiin, samalla kun Mannerheim on teipannut itsensä toiseen siipeen kiinni jeesusteipillä ja ampuu vihollisia kahdella jatimaticilla samanaikaisesti. Kelpo räiskintäviihdettä siis luvassa!

Toinen toimitusta kiinnostava pelijulkaisu on Soumi ensin -peli joka yhdistelee parhaita paloja The Simsistä, GTAV:stä, Command & Conquerista ja My summer carista. Pelin päähenkilö on luhankalainen patriootti jolle Suomi on rakas kotimaa, mutta lintokodon uhkana ovat suvakit, matut, punavihervassarit ja valhemedia.

Toistaiseksi vielä kehitysvaiheessa olevasta pelistä ei ole tarkkoja lisätietoja mutta ilmeisesti kyse on jonkinlainen avoimen maailman hiekkalaatikkopeli jossa kerätään resursseja suorittamalla erilaisia tehtäviä ja saavuttamalla erilaisia tavoitteita.

Alustavien tietojen mukaan tehtävinä olisi mm. pelin sisäisen facebookin täyttäminen MV-lehden julkaisuilla ja hommafoorumille erilaisten plokitekstien kirjoittamista, pelin sisäinen algoritmi tunnistaa tietyt avainsanat näistä ja demoa testatessa huomattiin, että mikäli kirjoitti esimerkiksi riipaisevan todentuntuisen uhkakuvan jossa Simpeleelle muuttaa 500 "islamisti matua" ja että "sinne rakennetaan 50 minareettia joissa koulutetaan itsemurhapommittajia" antoi peli heti palkkioksi 500 pistettä ja kolme vaakunaleijonakorua.

Keräämällä tarpeeksi vaakunaleijonakoruja saa "rispektiä" eli R-pisteitä, mitä enemmän "rispektiä" sitä halvemmalla voi pelin sisäisen maailman ABC-liikennemyymälästä ostaa olutta ja lenkkimakkaraa. Tämäkään ei aina onnistu sillä ABC-liikennemyymälä on yksi pelin vihollisten satunnainen "spawning point", ABC:llä voi ollakin matuja tai punavihersuvakki joka pitää häätää ennen ostosten tekoa, häätämäinen tapahtuu joko öyhöttämällä tai piereskelemällä.

Strategian vastapainona pelissä on myös toiminnallisempiakin kohtia, kuten vastaanottokeskuksen ikkunoiden kivitystä ja kunnantalon iltamat joissa "Hesasta saapunut punavihersuvakkimädättäjä tulee puhumaan monikulttuurisuuden ihanuudesta", tämä pelin osio sisältää motion capture-tekniikalla toteutettua videokuvaa ja pelaajan on oltava käsi hiirellä valmiina valitsemaan naseva vastaus "suvakin ulinaan". Jos suvakin ulinan onnistuu hiljentämään, antaa peli 1000 pistettä ja viisi vaakunaleijonakorua sekä Kiitos 1939-1945-hupparin (huppari on pelin maailmassa ylimääräinen elämä).

Pelin tavoite on selvitä mahdollisimman pitkään siten että Luhanka on "matuvapaa" alue. Peli pyritään saamaan valmiiksi jouluksi 2017.

tiistai 18. heinäkuuta 2017

Täytetyt tomaatit grillissä


Koska kesä niin grillataan ja mikäs sen paremmin sopisi grilliin kun kotimaiset tomaatit joita lähi-k-kauppa myi eri kätevään 79c/kg hintaan. Halpaa kuin hammastahna!

Kollasin ruokakaappiamme läpi ja sieltä löytyi mm. outoja sienikuutioita ja risottiriisin jämät. Jääkaapissa oli Rainbowin halpisvalkohomejuustoa ja juustoraastetta.

Siispä asiaan.

Tee passeli täyte tomaateillesi. Itse tein sienirisottoa jonka ryyditin savupaprikajauheella, basilikalla ja oreganolla.

Kalttaa tomaatit, eli ota niistä kuori irti. Homma toimii näin: viillä tomaatin kantoihin puolen millin syvyisillä viilloilla ristit, parin sentin mittaiset.

Laita neljän litran kattilaan vettä ja kuumenna se kiehuvaksi, anna kiehua. Nostele tomaatit kauhalla varovaisesti yksi kerrallaan kiehuvaan veteen, älä laita enempää kuin kaksi tomaattia kerralla jottei veden lämpötila laske liikaa.

Heti kun tomaatin nahka lähtee "rullautumaan", nosta se kiireesti toiseen astiaan, joka on keittiön tiskialtaassa ja johon kylmää vettä juoksee koko ajan. Toista toimenpide jokaisella tomaatilla ja kun ne ovat jäähtyneet, kuori ne käsin.

Leikkaa tomaateista hatut pois ja kaavi sormilla ne tyhjiksi.

Laita tomaatit alumiiniseen paistovuokaan, rouhi päälle mustapippuria, sormisuolaa ja lorottele oliiviöljyä. Hieroskele mausteseosta tomaattien sisä- ja ulkopintaan.


Juustoa tomaateissa

Laita nokare valkohomejuustoa tomaatin pohjalle, lusikoi vähän täytettä päälle, lisää nokare valkohomejuustoa ja täytä tomaatit loppuun.

Nosta vuoka kuumaan grilliin ja grillaa kannen alla 20-30 minuuttia tai kunnes tomaatit ovat kypsiä. Lisää juustoraaste tomaattien päälle ja jatka kannen alla grillaamista kunnes juusto on sulanut.

Nauti lämpimänä kylmän oluen kera ja nauti kesästä!

Blogisti voisi ihan oikesti opetella ottamaan ruokakuvia

maanantai 17. heinäkuuta 2017

Ilmiantakaa parhaat grillihiilet!

Nyt se kesä on täällä ja on aika ottaa selvää mitkä ovat parhaat grillihiilet stadilaiselle urbaanipallogrillaajalle!

Tärkeää on niin mekaaninen laatu, hinta ja saatavuus.

Takavuosina grillasimme pihalla Peikko -merkkisillä, ekohipeille suunnatuilla grillihiilillä. Hiilet tulivat paperipussissa jonka pohjassa oli pieni reikä josta sojotti olkia tms. heiniä. Päätös siirtyä SPAR-kaupan halpishiilistä kotimaisiin Peikkohiiliin syntyi äkkiä kun Helsingin Sanomat teki laajan vertailun eri grillihiilistä ja kävi ilmi että halvimmat hiilet saattoivat olla valmistettu neuvosto-puolalaisista, kreosootilla kyllästetystä ratapölkyistä.

Itse olen tänä vuonna ja viime vuonna grillannut lähinnä Pirkka hiilibriketeillä ja satunnaisesti Rainbow-grillihiilillä.

Rainbow grillihiilet
3,95€
Hiilet ovat "eurooppalaisista lehtipuulajeista" tehtyjä, eli suomeksi kotoisin Puolasta. Olen aiemmin grillannut näillä, mutta joskus takavuosina nämä olivat sellaista koirannamin näköistä mustaa papanaa. Ne hiilet olivat ihan mainioita, ottaen huomioon kuinka halpoja ne olivat. Nämä vuoden 2017 Rainbow-grillihiilet ovat aivan skeidaa. Pussissa on reilusti pölyä ja isompaan grilliin koko pussi kaadettaessa, tulee mukana useampi desi hienojakoista hiilipölyä joka sotkee paikat ja tukkii ilmankierron. Koska hiilet ovat enempi kokoluokkaa "syömäpuikko", syttyy keko helposti. Se myös palaa todella nopeasti ja kuumasti. Onneksi pussin mukana tullut hiilipöly yleensä tukkii grillin ilmanvaihtoreiät ja epätoivotut tuhannen asteen lämpötilat jäävät saavuttamatta. Nostan hattua kuitenkin näiden hiilien saatavuudelle, niitä saa joka paikasta.

Pirkka briketit
~ 4,5€
ovat kotimaista lehtipuun hiilipölyä joka on sidostettu kasvitärkkelyksellä. Koko on tasalaatuista brikettiä, pussissa on vähänlaisesti pölyävää materiaalia. Briketit syttyvät mielestäni suhteellisen helposti ja hiillos syntyy nopeasti. Plussaa siitä että hiillos kestää todella, todella pitkään. Hääpäiväjuhlissamme grilli sytytettiin klo 17:20 ja vielä iltakahdeksalta pystyi samalla hiilloksella grillaamaan. Grillinä oli isohko Jamie Oliver -merkkinen pallogrilli. Kansi auttaa lämpötilan säätämisen kanssa. Hyvä tuote ja ilmeisesti myös muiden mielestä sillä briketit ovat usein loppu K-kaupasta.

Blogi jää odottamaan lukijoiden kommentteja ja ilmiantoja parhaista hiilistä!

maanantai 3. heinäkuuta 2017

Kasvisnyytit grilliin

Terve taas kaikki pikku karvakorvat! Viime sunnuntaina, elikkäs eilen, grillattiin Lemmyn ja Raaka-Arskan kanssa ja lautaselle piti saada jotain vaivatonta herkkua. Lähi-K-kauppa tarjosi jälleen kaiken tarpeellisen, sekä grilliin että grillaajien kurkkuun, vaivattomasti.

Päätös grillattavista tuotteista syntyi nopeasti; kasvisnyyttejä joita olin aiemmin maistanut, halloumia ja makkaraa.


Kaupasta:
- Makkaraa
- Halloumia
- Kylmää bisseä. Mieluiten virallista kesäolutta, eli Pirkka Oléta

Kasvisnyytit (3:lle):

1 pieni kesäkurpitsa
3 todella pientä sipulia, tai kaksi pientä tai yksi iso
Kourallinen tuoreita herkkusieniä
1 paprika
Tuoretta basilikaa 10-15 lehteä
Koskenlaskija -sulatejuustoa
Mustapippuria, suolaa, oliiviöljyä, paprikajauhetta

Tämä on todella simppeli resepti!

Halkaise kesäkurpitsa pituussuuntaan ensin puolikkaiksi ja sitten neljäsosiksi, leikkaa enimmät siemenet pois.

Pilko kaikki veget sellaisiksi peukalonpään kokoisiksi paloiksi, ole reilusti suurpiirteinen - nyt on kesä! Juo olutta pullon suusta ja rallattele radion tahtiin samalla!

Pilko kasvikset lennossa passeliin astiaan, kulhoon, kattilaan tms. kippaa päälle mausteet (paprikajauhetta pari teelusikallista tai "kaato"). Lorota päälle pari ruokalusikallista hyvää oliiviöljyä ja sekoita huolellisesti.

Vedä foliorullasta sellainen noin kahden A4 kokoisen paperin kokoinen biitti irti ja taita se kaksinkerroin, tee näitä kaksi ja aseta ne työtasolle. Diilaa veget keoksi näiden keskelle. Jos haluat pienempiä nyyttejä niin tee useampi. Folio kannattaa kääräistä kaksinkerroin niin palamisefekti vaimenee huomattavasti.

Kun kasvikset on kipattu folioiden päälle, veistele koskenlaskijasta siivuja koko roskan päälle, perstuntuma kertoo sinulle mikä on passeli määrä sulatejuustoa, ei kannata kuitenkaan vetää överiksi.

Pilkottuja kasviksia ja Koskenlaskijaa

 Kerää folionyyttien nurkat yhteen ja kääräise kukin nyytti vielä yhteen foliokerrokseen jolla saat koko paketin tiukaksi rullaksi.

Grillaa kannen alla epäsuoralla lämmöllä ainakin tunti, mieluiten puolitoista. Kun vihannekset ovat pehmeitä, nosta kansi pois grillistä, ota nyytit jäähtymään ja grillaa makkarat ja halloumi.

Nauti runsaan kylmän oluen kanssa!
Blogin pitäjä voisi tosiaan panostaa näihin ruokakuviin.

keskiviikko 21. kesäkuuta 2017

Kokovartalojuhannus

Kyllä juhannus pitää ottaa vakavasti, suomalainen on sosiaalisdemokraattisluterilaisesti lannistettu jo leikkikoulusta asti ja koska mässäysbakkanaalien numero uno, joulu, on tuhottu amerikkalaisella hapatuksella, ei ugrille jää kuin keskikesän juhla.

Suomalaisen elämää pilaavat sellaiset asiat kuin tulovero, ravintoloiden aukioloajat, asiamiespostit, SDP ja maailman kalleimmat autot. Ainoa hetki elämässä toimia kävelevänä keskisormennäyttönä poliittisesti korrektille maailmalle on juhannus.

Juhannuksena ei olla köyhiä eikä kipeitä, verisuonet eivät tukkeudu eikä kenenkään haima pamahda jussina. Joku ehkä hukkuu kustessaan paatissa, mutta yleisesti ollaan sitä mieltä, että on parempi hukkua kuin näyttäytyä virtsat pöksyissä.

New Age-tyypit, hipit ja muut hörhöt uskottelevat itselleen ja muille, että ihmisruumis on temppeli jota tulee vaalia, mutta tämä on ihan höpöä. Totuus on, että ihmisen kroppa on huvipuisto ja sen haltijalla on kaikkeen oikeuttava ranneke. Tässä kiteytyy juhannuksen ydin. Mindfullnessit sun muut joutavat romukoppaan, oikeasti riittää kun istuu kannon nokassa jaloissaan muovikassi jossa on niitä pinttikokoisia oluita, niissä on jokaisessa 0,068dl enemmän olutta verrattuna normaaliin isoon olueeseen.

Juhannus vapauttaa, vain juhannuksena voi juopottelua, alastomuuutta ja kiikkeriä huonekaluja normaalisti inhoava osastopäällikkö istua notkuvassa valkoisessa muovituolissa pelkissä kalsareissaan ja kaataa pinttikokoisesta oluesta päälleen bisseä "helpottamaan rusketusprosessia".

Oma juhannukseni on ns. Kokovartalojuhannus joka alkaa aattopäivän aamuna, loppuu vasta myöhään sunnuntai-iltana ja muistuttaa sattumanvaraisessa kaoottisuudessaan William Friedkinin Sorcerer-elokuvaa, ilman kuorma-autoja ja vähemmällä nitroglyseriinillä. En voi suositella tämmöistä kenellekään, mutta minulla on ollut ihan nastaa.

sunnuntai 18. kesäkuuta 2017

Täydellisen pizzan metsästys jatkuu

Olen jatkanut kokeilujani Napolin lahjan, eli pizzan, saralla. Taannoinen tekstini pizzanväännöstä sai paljon lukukertoja ja nyt on tullut aika taas tarkastella rakkaan lätyn valmistusta.

Nimittäin, uskokaa tai älkää, nykyään saa ihan tavallisesta Supermarketista himoittuja italialaistyylisiä 00-jauhoja. Nämä eivät ole tietenkään mitään "lupa tappaa" jauhoja vaikka tuplanolla nimessä esiintyykin vaan tuo kertoo jauhojen jauhatusasteen hienouden, 00 on hienointa ja 01 karkeampaa jne.

Kävin K-Mustapekassa poistamassa kahden kilon pussin Ramlösa kvarn tipo 00 -jauhoa (luulin aina että Ramlösan jannut tekis vaan vissyvettä mutta oppia ikä kaikki!) jonka takakannessa oli nastasti pizzaohje, mitä en lukenut. Näitä nollanollajauhoja saa huhupuheiden mukaan huomattavasti halvemmalla etnisistä liikkeistä mm. Puhoksen kauppakeskusta Alanyasta, mutta Itä-Helsinki on mukavuusalueeni ulkopuolella.


Siellähän niitä on, pariakin sorttia.

Lyhyestä virsi kaunis, 00-jauhot näyttävät ihan tavallisilta jauhoilta. Ehkä vähän hienommilta jauhoilta? Ne leipoontuivat ehkä aavistuksen verran nopeammin ja lopputulos oli jotenkin sileämpi taikinamöykky kuin mitä normaalijauhoilla tai Myllyn Paras pizzajauhoseoksella. Tämä vaatii vielä opettelua ja käsittääkseni paras lopputulos saadaan kun 00-vehnäjauhoihin lisätään vähän durumia tai jotain muuta vastaavaa.

Kunnolla alustettu taikina jätetään turpoamaan märän liinan alle useammaksi tunniksi, mieluiten ehkä jopa yön yli jääkaappiin. 00-jauhoilla leivotussa taikinassa on kunnon sitko ja pienellä (mutta sitäkin hikisemmällä) ähestyksellä siitä saa venytettyä pizzanmuotoisen kiekon. Kokeilin kaulita pientä koe-erää ja niin runsaasti ilmakuplia oli taikinan sisällä että sellaista pauketta ei olla kuultu sen koommin kuin maastopyörällä kuplamuovin päältä ajoin vuonna 1997. Olohuoneessamme. Vanhemmat eivät tykänneet.

Lopputulos; jatkan leipomista näillä jauhoilla, lopputulos oli parempi kuin durumvehnäjauho & erikoisvehnäjauho kombolla eivätkä nämä ole oleellisesti kalliimpia. Seuraavaksi pitää opetella heittelemään pizzataikinaa rystysten päällä, sillä tavalla että se ei päädy lattialle.

Tämä pizza on raaka. Täytteinä kalamata -oliivit, suppilovahverot ja mozzarella.

Tämä pizza on kypsä. Täytteet samat mutta päällä extra vergine -oliiviöljyä ja tuoretta basilikaa.


Pizzalapion valmistusohjeet tulevat myös jossain vaiheessa blogiin, niitä tosin saa suht edullisesti myös kaupasta ostettua, googlatkaa vaikka "pizzalapio", tulette yllättymään!

tiistai 13. kesäkuuta 2017

Räyhäpetterin virallinen kesäolut 2017

Kesäkuu on nyt täällä ja vaikka sateisia päiviä on ollut, ovat kaikki pikku karvanaamat päässeet jo ainakin kerran pussikaljalle ja herkullisia grillisuunnitelmia tekemään.

Kesä tarvitsee myös virallisen kesäoluen! Aikaisemmin vuoden kesäoluina ovat olleet tutut merkit, sinikylki pirkka, kotimaista lager, karjala, kotimaista IPA sekä Kukko pils, kaikki oluita joita on helposti saatavilla lähimmästä marketista.

Räyhäpetterin vuoden 2017 virallinen kesäbisse pussikaljalle puistoon, grillihetkiin, mökille, kalaan ja kaikkialle missä ihminen tykkää vain juoda olutta koska on kesä ja olut on hyvää, on Pirkka-tuotesarjan meksikoviboja henkivä Olé!

Tico tico!

"Mite temä mehiko olut muka on?" - te känisette siellä ruudun toisella puolella, kyllä minä tiedän! Olé on niitä "maissilla pilattuja" meksikaanibissejä joita suomessa myydään yleensä sillä mielikuvalla että pullon kaulaan tungetaan limettisiivu.

Mikä sitten erottaa Pirkka Olén muista vastaavista, kuten Sol:ista, Corona Extrasta, Salitoksesta? No vaikka mikä, aloitetaan tärkeimmästä; se on halvempaa kuin mikään edellämainittu, muut ovat vajaata kolmea euroa kun taas Olé on alle kaksi euroa, 1,85€-1,99€ mitä minä olen nähnyt.

Toisekseen, vaikka Olé ei täytäkään rheinheitsgebotenia tinkimättömiä ehtoja, niin se on silti ihan hyvä bisse. Siinä on nimittäin humalointia tarpeeksi taittamaan maissin makeus, en ole vielä testannut toimiiko tämä olut limettisiivu kaulassa mutta uskoisin näin.

Kolmannekseen, olut on lasipullossa jonka massa varaa kylmää itseensä tehokkaammin kuin purkin alle millin ohut alumiinikylki. Lisäksi alumiini on äpärämetallia. Ja alumiinin lakassa voi olla jotain kemikaaleja!

Sen lisäksi että tuote on lasipullossa, on pullo trendikkäästi pitkäkaulainen. Kyllä. Pitkäkaulaiset pullot ovat tulossa taas muotiin ja nyt ennen kuin limaiset hipsterit pikku viiksineen ehtivät kaapata pitkäkaulaiset pullot limettiviipaleineen omaan habitukseensa, on jokaisen pitkätukan, rokun, punkkarin ja wannabe-pultsarin ryhdyttävä juomaan Pirkka Oléta puistoissa ja grillibileissä. Ihan vain siksi että voidaan pilata parin hipsterin päivä!

Hyvää kesää kaikille. Älkää antako janon yllättää!

Pussikaljakaveri






torstai 18. toukokuuta 2017

Remontoinnin kalleus ja byrokratian hirveys

Kenellä on enää varaa tehdä remontteja jos isännöitsijätoimiston mielivaltaiset lupa-, käsittely- ja tarkastusmaksut ovat 200-700€ ja siihen päälle lyödään vielä nykyään pakollinen asbestikartoitus joka maksaa 120€/näyte plus raportti?

Teetin juuri kylppäriremontin joka maksoi 9000€

Tähän päälle tulee/tulisi:

Asbestikartoitus: 1200€ (puhumattakaan mahdollisen asbestipurkutyön hinnasta)
Ilmoituksen käsittely: 210€
Valvonta: 470€

Eli lisämaksuja tulee 1880€. Kymmenen vuotta sitten lisämaksuja olisi tullut maksimissaan satanen.

Vissiin vain Suomessa on mahdollista, että kun muutat 90-lukulaisen neuvostoestetiikkaa edustavan mustan kolon nykyaikaiseksi valoisaksi kylpyhuoneeksi - teko joka mielestäni on hyvä juttu sekä itseni että taloyhtiön kannalta (kaikki eristykset ym. rakennustekniikka päivitetty) - tulee SIVUKUSTANNUKSIA n.20% koko urakan hinnasta??

Kuka tästä hyötyy? Urakoitsijat joutuvat kouluttamaan työvoimansa ja itsensä hintavilla sertifikointikursseilla, joista saadut "luvat" ovat voimassa vain rajoitetun ajan, joten kurssit pitää käydä uusiksi aina parin vuoden välein. Isännöitsijätoimistoille tämmöiset VTT:n myöntämät sertifikaatit eivät meinaa mitään, vaan heiltä pitää tulla herra tek.isännöitsijä luupin ja katkoteräveitsen kanssa katsomaan, että pinnoille sivelty vesieristekerros on määrätyn paksuinen. Homma jonka pikkulapsikin voisi tehdä kuvallisten ohjeiden kera, puhumattakaan koulutetusta ammattilaisesta.

Asiakas maksaa siis luvallisesta vesieristyksestä kahteen kertaan, ensin urakoitsijalle joka on joutunut lain edellyttämällä tavalla kouluttautumaan ja sen jälkeen isännöitsijätoimistolle joka käy tempaisemassa vesieristeestä näytteet vaikka urakoitsija, jolla on suoritetusta työstä 2v takuu ja 10v vastuu voisi aivan yhtä hyvin leikata ne näytteet minigrippipussiin ja lähettää kuvatodisteet ynnä raportin isännöitsijätoimistolle.

Tavallinen ihminen on aivan hampaaton jättiläismäisten isännöitsijätoimistojen edessä jotka yksipuolisilla ilmoituksilla sanelevat hintansa jotka ovat aivan stetsonista tempaistuja.

Onko tosiaan niin, että tavallinen kansalainen ei voi enää saneerata asuntoaan muutoin kun pakon edessä ja samaan aikaan isännöitsijät nauravat matkalla pankkiin?

Esimerkkihinnasto

sunnuntai 26. maaliskuuta 2017

Paikallinen mies kuvaa nykyään perunalla

Helsinkiläinen mies on kuvannut koko alkuvuoden perunalla. Innoituksen uuteen harrastukseensa hän on saanut internetistä.

"Liityin aika moneen kamerafoorumiin ja seurasin keskustelu, monessa paikassa mainittiin että "kuva on otettu perunalla". Mietin että tässäpä oiva tilaisuus palata valokuvauksen juurille ja hylätä kaikenlainen kamahomoilu ja rahalla saa -mentaliteetti. Perunoitahan saa mistä tahansa ruokakaupasta tai vaikka omalta palstalta jos niikseen tulee".

Aivan mutkatonta perunalla kuvaaminen ei kuitenkaan ole, paikallinen mies kertoo.

"Filmi- sekä digijärkkäreitä ja pokkarikameroita käyttäneenä on pakko sanoa että perunan alkeellinen käyttöliittymä oli alkuun melkoinen shokki".

Valotusajan ja aukon koon muuttaminen ei toistaiseksi ole vielä onnistunut. Myös perunan optiikka on toistaiseksi tuntematon.

"Niin siis, voihan olla että minulla on tuhansia ruutuja joihin valottunut kuvia väärinpäin tai kuvaajan käsistä ja täysin mahdollista on myös että kuvissa näkyy vain mahdollinen objektiivin suojus sisältäpäin, uskoisin sen näyttävän perunan kuorelta", mies naurahtaa potentiaaliselle kuvaukselliselle katastrofille. Seuraavaksi paikallinen mies kuitenkin vakavoituu.

"Oletan että perunassa jonkinlainen sisäinen muisti, ainakaan mitään muistikorttipaikkaa siitä ei löydy."

"Kuvan tallennusmuoto on myöskin epäselvä, mutta olettaisin kyllä että RAW- ja JPG-muotoja tuetaan." Paikallinen mies tuumaa.

"Ja oletettavasti kuvat siirretään langattomasti koska mitään usb-portteja ei ole."

Onko perunalla kuvaamisessa mitään muita hankaluuksia kuin se että ei ole tietoa millaisia kuvia sillä otetaan ja miten, eikä niiden tallennuspaikkaa tai muotoa myöskään tiedetä?

"No ei kyllä oikeastaan", sanoo paikallinen mies mutta lisää kuitenkin "ehkä se ihmisten tuijottaminen häiritsee. Ja tietysti aina ruokakauppaan mennessä täytyy käydä kassalla näyttämässä että tämä taskussani oleva peruna ei ole kaupasta varastettu vaan harrastevälineeni. Tämä ei aina tunnu menevän jakeluun jostain syystä."

Kuvaavatko muut ihmiset paljon perunalla?

"Kyllä uskoisin, mutta luulen että kuvaaminen tapahtuu enimmäkseen kotistudioissa, kynnys lähteä ihmisten ilmoille kuvaamaan perunalla voi olla monelle liian korkea. Moni pelkää leimautumista 'hupsuksi'. Minäkin taidan olla Suomen ainoa katuvalokuvausta perunalla harrastava." Paikallinen mies toteaa.

Vaikka moni ei julkisesti kuvaakaan perunalla tai myönnä asiaa, on paikallinen mies vakuuttunut että harrastajia löytyy ja hänellä on aikomus perustaa Suomen pottufotarit ry. joiden jäsenet voivat vaihtaa tietoa ja osaamista perunalla kuvaamisesta sekä opettaa vasta-alkajia perunalla kuvaamisen saloihin.

tiistai 21. maaliskuuta 2017

Kaljat tonttiin ja muuta kivaa

Uskomatonta. Ostin korillisen Pirkka -olutta, joka tunnetaan myös nimellä "punkkareiden vichy", viikonloppua silmällä pitäen.

Nostin salkun pois turboahdetun pakettiautoni kontista ja seuraavalla sekunnilla salkun kahva repesi rautalankavahvikkeineen irti salkusta, tai tarkemmin ottaen salkun puolikkaat repeytyivät irti kahvasta.

Tästä seurasi se, että paria vaille kaikki tölkit putosivat asfaltille jossa oli paskaista lumisohjoa, bensiiniä ja hiekoitushiekkaa. Sepeli puhkaisi seitsemän tölkkiä välittömästi joista alkoihin suihkuta tätä jumalten ambrosiaa päälleni mitä epäpyhimmällä tavalla.

Jotta alennustilani olisi ollut täydellinen, pääsivät läheisen päiväkodin ja konttorirakennuksen kotiin lähtevät työntekijät ja asiakkaat todistamaan miten ruma setä harjanvarren avulla tökkii kaljatölkkejä ruosteisen pakettiauton alta samalla voimallisesti kiroten.

Voi himskutan pimpura sentään. Jatkossa ostan vain irtotölkkejä ja käytän niiden kantamiseen hyväksi havaittua rottinkikoria. Viinaa en myöskään tämän tapauksen jälkeen arvaa ostaa lasipulloissa enää koskaan.

Auton huoltoa ja muuta

Eilen piti siis olla katsastuspäivä, Urho ei mennyt ensimmäisestä katsastuksesta läpi koska helmassa oli reikä ja toinen rekisterikilven valo oli palanut. Mielestäni tämmöiset rekisterikilven valojen kurkistelut ovat pahinta fasismia koskaan heti tuloveron ja parveketupakointikiellon jälkeen.

Rekisterikilven valoa ei onnistunut ensimmäinen korjaamo A. huomaamaan ja B. vaihtamaan joten päätin suoriutua tästä jotoksesta omin nokkineni. Päätös tuki myöskin kyynisdepressiivistä elämänasennettani jonka mukaan asiat kannattaa tehdä joko itse tai ne ryssitään ja kaikki muut ihmiset ovat idiootteja kunnes toisin todistetaan eikä silloinkaan kannata luottaa päätökseen.

En vittisinyt ryhtyä lampunvaihtohommiin Polaria -hallissa (lue: ulkotiloissa) vaan kruisailin erään huoltoyhtiön, jonka hallituksen jäsen olen, traktorihalliin. Hallin käyttö tämmöiseen oma-aloitteiseen autonkorjaukseen oli ehdottomasti kielletty, kaksi kertaa suullisesti ja kolmasti kirjallisesti mutta koska elämänkokemus on osoittanut että päälle satakiloiset parrakkaat sedät voivat pääsääntöisesti tehdä mitä huvittavat ja olisi erittäin epätodennäköistä että joku tissiposkinen hallituksen jäsen tulisi pulleine vauvankäsineen minut väkisin hallista poistamaan.

Urho siis pakittaen halliin, takaluukku auki työskentelykorkeudelle ja miehekäs keskustelu käyntiin latarin kanssa samalla kun ruiskuttelin WD40:stä ruostuneisiin ruuveihin.

Ensimmäinen ruuvi lähti nätisti auki, pistin sen varovaisesti talteen ja ryhdyin avaamaan toista ruuvia. *riks* kanta räsähti ruostuneesta ruuvista rikki. Laskeskelin hetkisen jaksanko hakea dremelin himasta ja laikalla spedeillä ruuvinkantaan uran johon taltan saisi ja päädyin lopputulokseen etten jaksa.

Siispä akkuporakone käteen ja ruuvinkantaa poraamaan!

Ruosteen alta löytyikin sitten helvetin priimaa ja saatanan kovaa japanilaista terästä. Japanissa tehdään parhaat miekatkin (kts. edellinen päivitykseni) ja näköjään samaa kamaa käytetään John Toyotan mahtikäskyllä myös Hiacen rekisterikilven valojen kiinnitysruuveissa!

Aikani turattuani surkean terän ja leikkuuöljyn kanssa sain ruuvinkannan liki porattua pois. Onnistuin myös poraamaan reiän itse rekisterikilven valon kupuun, onnittelin itseäni vuolaasti. Varsinkin kun pieni soittokierros paljasti että niitä kupuja ei saa varaosina.

Vihdoin saimme lampun kantoineen kaivettua kahvan sisältä ulos mutta seuraavaksi kävi ilmi että lamppu ei irtoa kannasta, ei paljain sormin, ei hanskat kädessä, ei työkaluilla. Apuun pyydettiin lisäksi melkein kaikki tunnetut ja tuntemattomat pyhimyksetkin, onneksi ei ollut pappeja kuuloetäisyydellä.

Onneksi entisenä lapsinerona keksin kiertää leveän gumminauhan lampun ympärille ja näin syntyneen lisägripin avulla saimme lampun nykäistyä irti!

Alkuperäiset ruuvit joutivat mäkeen ja pienen kaivelun jälkeen Urhon kätköistä löytyi pari 25mm hobau-puuruuveja. Tiirasin ruuveja ja takaluukkua vuorotellen ja mietin tosissani että kannattaakohan nyt jollain rakennustarvikkeella korjata pakettiautoa. "Ja vitut" totesin ja ruuvasin ruuvit kiinni.

Pistin luukun kiinni ja virrat päälle. Vaihdettu lamppu paloi hienosti. Sen sijaan nyt oli toinen lamppu palanut.

Toisen lampun molemmat ruuvit olivat ruostuneet muodottomiksi. Tällä kertaa sain ne kuitenkin kunnialla porattua pois. Ja hobarit tilalle.

Sitten kun rekisterikilven valot oli vaihdettu huomattiin että nyt oli lisäjarruvalon polttimo palanut...

Kuntosaleista

Jengi käy nykyään paljon näillä "kuntosaleilla". Minä en kyllä moista ymmärrä, vapaaehtoisesti maksetaan siitä että voidaan mennä hikoilemaan toisten hikoilevien ihmisten sekaan ja sitten jotenkin se kohottaa kuntoa.

Mediaa seuranneena olen käsittänyt että sinne salille mennään poseeraamaan peilin eteen ja yritetään ottaa kuvaa omasta takapuolesta.

En ole mikään asiantuntija, mutta ratkaisukeskeisenä ihmisenä ymmärrän että kuntoa voi kohottaa ilmaiseksi kävelemällä tai pyöräilemällä (fillareita löytää jätelavoilta ilmaiseksi ja ne saa rukattua ajokuntoon lainatyökaluilla) ja omasta takapuolesta saa parhaiten kuvan kun pyytää kaveria nappaamaan tämän kuvan. Se voi tosin maksaa kaverisuhteen joten parempi virittää kamera kunnon kolmijalkaan tai monopodiin jota voi käyttää myös kävelysauvana mikäli kunnon kohotus on kävelyorientoitunutta.

Armeijassa meinasin joutua kuseen kun alokasaikana meille esiteltiin Los Vekaroksen lomaparatiisin lukuisia vapaa-ajanviettorientoja joihin kuului myös kuntosali. Armeijassa ei vakuutusteknisistä syistä saa tehdä mitään ennen kuin on kädestä pitäen näytetty. Tämä on tietenkin helvetin hyvä ottaen huomioon millaisia vidimbesillejä saapumiserissä on.

Joka tapauksessa tätä kuntosalia meille esitelmöi luutnantti Jantunen (tai jotain) joka oli vartensa puolesta jotain saksalaisen supersotilaan ja roomalaisen jumalan välimaastosta ja jostain syystä hän komensi alokas allekirjoittaneen, jolla oli (ja on) kroppa kuin Hessu Hopolla ja tukka kuin Tarzanilla kapuamaan johonkin laitteeseen joka näytti aivan modernilta versiolta trebuchet-valloituskoneesta.

Laitteessa oli sellainen kyrillistä kirjainta muistuttava penkki-istuin ja neljä tai viisi paria erilaisia pehmustettuja hantaakeja jotka sojottivat, ainakin minun mielestäni, täysin mielivaltaisesti joka suuntaan. En ollut koskaan nähnytkään tällaista laitetta, varmaan siksi etten koskaan ollut käynyt kuntosalilla, joten en pystynyt päättelemään olisiko laitteessa pitänyt istua, maata, roikkua vai rönöttää joten taiteilin itseni parhaani mukaan ja erittäin sotilaalisesti laitteen "sisään", tartuin kahvoihin kiinni ja äänekkästi ähkien ryhdyin painimaan tämän elottoman hirviön kanssa.

Kuntosaliin levisi jäätävä hiljaisuus. Olin kärkipään ajattelijana asemoinut itseni selin alokastovereihini joten en voinut heidän ilmeistään päätellä yhtään mitään. Onneksi luutnantti Möttönen (tai jotain) marssi viereeni ja ryhtyi mylvimään "Mitä te jumalauta pelleilette? Ettekö te osaa käyttää tätä laitetta."

"Juu en helvetissä. Öö Siis en. En osaa herra luutnantti!"

"Miksi te ette sanonut mitään?"

"Luulin osaavani ja herra luutnantti ei kysynyt!"

"Oletteko te KOSKAAN käyneet PUNTTISALILLA ALOKAS!"

"HERRA LUUTNANTTI EN OLE KÄYNYT PUNTTI SALILLA"

"Pois laitteesta heti ja takariviin!"

Kuntosalit. Pyh.

tiistai 31. tammikuuta 2017

Ananas pitsassa, ananaksen historia ja ananaksen ritarit

Ananas, mäntyomena, pinus malus. Tuo kiistelty pyhä epähedelmä.

Harva herkku herättää näin suuria tunteita kuin ihana käsikranaattia muistuttava bromeliadi!

Ananasten ritareiden Suurananistina olen täten tehnyt Ananaksen historian kirjoitettuna yksiin kansiin, jottei kerettiläisten harhaoppi pääsisi turmelemaan herkkää nuorisoamme!

Opiskeltuani mm. kryptozoologiaan Åbo akademissa sekä valmistuttuani signaalitieteen professoriksi ja esoteerisen historian tohtoriksi Balboan yliopistosta katson että minulla on riittävä pätevyys tehdä tämä suurtyö. Lisäksi olen perustamani Ananasten ritareiden pääjehu eli Suurananisti.

Ananaksen historia voidaan johtaa melko kauas. Muinaisia sumerilaisia apokryfikirjoja tutkimalla voidaan todeta että kaikkien tuntema raamatun käännös ei ole aivan tarkka. Raamatussa mainitaan että alkuun ei ollut mitään ja sitten Jumala loi kaiken. "Fiat lux", tulkoon valo.

Mutta ennen valoa luotiin Ananaksen käsitys - ja vasta sitten valo! Varsinainen Ananas joutui odottamaan inkarnaatiotaan pari miljardia vuotta, vaadittiin nimittäin että avaruuden eettereissä killuvat partikkelit muodostaisivat materiaa joka muuttuisi planeetoiksi, elukoiksi, lemurialaisiksi, kasviksiksi ja Ananaksiksi.

Varhaisimmat tiedot Ananaksen käytöstä ja palvonnasta ovat n.60 miljoonan vuoden takaa. Tältä ajalta on löytynyt fossiilijäännöksiä joista on päätelty että varhaiset nisäkkäät olisivat masinoineen ananaksia jättiläismäisten dinosauriiden tallomiksi jolloin oltaisiin saatu herkullista Ananasmurskaa (liturginen nimi Munanasarska). Dinosaurukset eivät Ananaksista välittäneet vaan pilkallisesti ja uhmakkaasti talloivat nämä. Modernit tiedemiehet pitävätkin uskottavana että ne ihmiset jotka eivät pidä Ananaksesta pizzassa olisivat kehittyneet näistä liskoista eivätkä nisäkkäistä ensinkään!

Vaan kyllä oli Ananaksia vihaavien liskojen tuleva vielä näkemään millainen kohtalo on Ananaksen vihaajilla! Taivaalta satoi tulta ja tappuraa ja koko maailma peittyi tuhkaan!

Tuoreemmassa historiassa Ananaksen vaiheet on dokumentoitu tarkemmin. Hieroglyfeistä voidaan päätellä että Ananakset olivat arvostettuja ja kohotettu liki puolijumalan asemaan. Pyramidit olivat alunperin pyhän Munanasarskan valmistuslaitoksia. Papit hakkasivat Ananaksia pyramidin huippuun ja näin syntyvä Ananasmurska valui alas ja kerättiin talteen.

Ananas pizzassa on tunnettu jo 500 eKr. jolloin roomalaiset sotilaat ottivat tavakseen paistaa leipää kilpiensä päällä. Kypsän leivän päälle levitettiin jonkinkaltaista tomaattisosetta ja Ananaskuutioita. Kuuluisassa raamatun faabelissa Mooses (alkuperäiseltä nimeltään Ananasooses) laskeutui vuorelta alas mukanaan "laintaulut" joissa väitetysti oli Jumalan kansalla antamat kymmenen käskyä. Kuka tahansa kuolleita kieliä taitava kääntäjä osaa kuitenkin sanoa että tauluissa on Ananasooseksen 10 sääntöä oikeaoppisen Ananaspitsan valmistukseen.


Ananas kuuluu pizzaan.
Ananaksen kaveriksi sopii aurajuusto
Älä koskaan korvaa Ananasta persikalla, älä vittu leiki hengelläsi!
Älä käytä ananasta kuorineen tai sua luullaan debiiliksi
Muista pyhittää Ananaspitsasi
Kunnioita isäsi ja äitisi Ananaspitsareseptiä, vaikka se olisi paska
Älä tapa, paitsi Ananaspitsan vuoksi
Älä tee aviorikosta, paitsi Ananaspitsan vuoksi
Älä varasta, paitsi Ananaspitsan vuoksi
Älä puhu paskaa toisten Ananaspitsoista
Älä tavoittele toisen Ananaspitsaa, paitsi jos toinen on ääliö tai hurri



Lisäksi taulujen kääntöpuolella oli ajo-ohjeet lähimpään K-kauppaan ja LIDLiin sekä Kotipizzan numero jos henkilö oli itse estynyt tekemään Ananaspitsaa.

Ananasooses oli muuten myös maailman ensimmäinen pizza delivery guy. Suositun tarinan mukaan Ananasooses jakoi Punaisen meren kahtia johtaakseen israelin kansan turvaan lintuinfluenssalta. Totuus on kuitenkin että "Mooses" oli toimittamassa tulikuumaa Ananaspitsaa aurajuustolla ja hommalla oli kiire sillä hänen työnantajansa, Jeesuksen pizzaputka, oli luvannut asiakkaille että mikäli pizzan toimitus kestäisi kauemmin kuin puoli tuntia niin pizzasta ei tarvitsisi maksaa.

Archimedeksen Heureka! -huuto liittyy myös Ananakseen. Selvittäessään Ananaksen käyttöä kellukkeena uimaoppilaille hän huomasi että vesiastiaan upotettu Ananas syrjäyttää tietyn määrän vettä ja tällä upotusmetodilla voidaan selvittää Ananaksen tiheys.

Julius Caesar salamurhattiin muuten siksi että oli aikalaistodistajien mukaan pussikaljoitellessaan forum romanumilla sanonut ääneen "ananas on paskaa eikä vittu tasan kuulu pitsaan". Ja kaikkihan tietävät mitä sitten kävi! Ei kannata haukkua Ananasta.

Ensimmäistä kertaa Ananasta viljeltiin keinotekoisesti kaupunkioloissa kun Leonardo da Vinci kehitti italialaiseen kerrostalokämppään mahtuvan kasvihuoneen. Keksinnöstä tosin vaiettiin sillä sitä käytettiin laajalti kannabiksen kotikasvatukseen! Leonardo tosin kääri tällä keksinnöllään hirveät massit, osti oman saaren Tyyneltä mereltä, muutti sinne, lihoi kuin sika ja kehitteli Ananaksista bongeja.

Ristiretkien aikana käytetyt Pyhät Käsikranaatit olivat, arvatkaa minkä muotoisia? Aivan oikein, Ananaksen muotoisia.

Mitä lähemmäksi modernia aikaa tullaan, sitä suurempaa roolia Ananas näyttelee kaiken sivistyksen kulmakivenä. Löytöretkiä ei olisi voitu tehdä ilman Ananaspitsan keripukkia torjuvalla vaikutuksella. Pohjois- ja Etelänapa valloitettiin purkkiin säilötyn Ananaksen voimalla.

Ei liene sattumaa että sellaiset kansat jotka epäviisaasti torjuivat Ananaksen pyhän sanoman, kuten kreikkalaiset ja mongolit, eivät koskaan menestyneet ja saavuttaneet jalansijaa maailmanhistoriassa.

Elämän vesikin, eli alkoholi, tuttavallisimmin viina, on saanut alkunsa Ananaksesta. Muinaiset Arabit oppivat nimittäin tislaamaan Ananasmurskasta valutetun käytetyn nesteen ja saivat aikaan jotain mitä kutsuttiin nimellä al co hol mikä kääntyy Suomeksi suurinpiirtein muotoon Ananaksen vesi.

Tarujen viisasten kivi, joka pystyi muuttamaan minkä tahansa muun aineen kullaksi ei muuten ollut mikään kivi vaan taikavoimia sisältävä Ananas.

Viimeistään 1500-luvulle tultaessa Ananas ja Ananaspitsa olivat tulleet osaksi arkipäiväistä elämää niin kuninkaiden hoveissa kuin rahvaankin parissa, ainoastaan jossain kolmannen maailman maissa kuten Venäjällä ja Irlannissa Ananas on jäänyt harvojen herkuksi.

Modernissa maailmassa Ananas ja Ananaspitsa kuuluvat erottamattomasti fiksujen ihmisten elämään. Ainoastaan mieleltään epävakaat sekä jotkin alaikäiset nuoruuden uhmassaan uskaltavat vastustaa yleistä - termodynamiikan peruslakeihin verrattavissa olevaa sääntöä - Ananas kuuluu pitsaan.

Onpa Ananaspitsa näytellyt tärkeää roolia myös nykyaikaisen tietokoneen syntymiseen.

Ananaksen Ritarit

Ananasten Ritareiden pyhä vaakuna


 Ananaksen Ritarit on vuonna 2016 perustettu Ritarikunta (ei toistaiseksi virallisesti tunnustettu) jonka tarkoitus on poistaa kerettiläinen harhaoppi, että Ananas ei muka kuulu pitsaan, maailmasta. Jäseneksi pääsevät vain harvat ja valitut eikä valintaprosessiin pysty vaikuttamaan millään lailla itse. Monet jäsenet ovat ns. pakkovärvätty. Jäsenen tehtäviin kuuluu mm. Ananaksen ylistys, Ananaksen ilosanoman levittäminen ja mahdollisesti, mikäli joku pizzeriassa ääneen sanoo että Ananas ei kuulu pitsaan, tämän harhaoppisen paloittelu miekalla ja vääräoppisen veren juominen.

Tässä vielä pieni varoitusvideo teille harhaoppisille - ja nostatusvideo meille Ritareille!