keskiviikko 19. heinäkuuta 2017

Suomiaiheiset uutuuspelit

Tietokone- ja konsolipelimarkkinoilla kuohuu, Suomen 100-vuotissyntymäpäivien kunniaksi parikin eri peliä sijoittuu Suomeen.

Valtaisaa suosiota saanut Medal Of Honor -sotapelisarja kääntyy suomen kielelle ja suomalaiselle teemalle Suomi 100-vuotta juhlavuoden kunniaksi.

Suomen markkinoille tähtäävä peli on nimeltään "Kunnian Mitalli - kiitos 1939-1945" ja sen kohdeyleisönä on erityisesti "isäm maalliset elämän koululaiset", kuten lehdistötiedote kertoo.

"Arcade tyyliseksi sotaräiskinnäksi" kuvailtu peli oikoo hieman mutkia ja ammentaa maailmansa nk. "elämäm koulu -loresta" jossa Suomi on puhdasrotuisen herrakansan tyyssija joka taistelee itsenäisyydestään "jonain hetkenä vuosien 1939 ja 1945 välissä marsalkka Mannerheimin johdolla".

Tarinassa vihollisen roolia näyttelevät mm. neuvostoliittolaiset eli "ryssät", saksalaiset eli "natzit" ja ruotsalaiset eli "homot". Pelattavina hahmoina on alustavien tietojen mukaan ainakin Lauri Törni ja Mannerheim sekä jossain vaiheessa kyborginen terminaattori-Kekkonen, (pelissä tulee jonkinlainen aikahyppy tulevaisuuteen.)

Peliyhtiön lanseeraamassa kahden kentän mittaisessa demossa käydään varastamassa natzeilta Stuka joka lennetään vihollislinjojen yli kotiin, samalla kun Mannerheim on teipannut itsensä toiseen siipeen kiinni jeesusteipillä ja ampuu vihollisia kahdella jatimaticilla samanaikaisesti. Kelpo räiskintäviihdettä siis luvassa!

Toinen toimitusta kiinnostava pelijulkaisu on Soumi ensin -peli joka yhdistelee parhaita paloja The Simsistä, GTAV:stä, Command & Conquerista ja My summer carista. Pelin päähenkilö on luhankalainen patriootti jolle Suomi on rakas kotimaa, mutta lintokodon uhkana ovat suvakit, matut, punavihervassarit ja valhemedia.

Toistaiseksi vielä kehitysvaiheessa olevasta pelistä ei ole tarkkoja lisätietoja mutta ilmeisesti kyse on jonkinlainen avoimen maailman hiekkalaatikkopeli jossa kerätään resursseja suorittamalla erilaisia tehtäviä ja saavuttamalla erilaisia tavoitteita.

Alustavien tietojen mukaan tehtävinä olisi mm. pelin sisäisen facebookin täyttäminen MV-lehden julkaisuilla ja hommafoorumille erilaisten plokitekstien kirjoittamista, pelin sisäinen algoritmi tunnistaa tietyt avainsanat näistä ja demoa testatessa huomattiin, että mikäli kirjoitti esimerkiksi riipaisevan todentuntuisen uhkakuvan jossa Simpeleelle muuttaa 500 "islamisti matua" ja että "sinne rakennetaan 50 minareettia joissa koulutetaan itsemurhapommittajia" antoi peli heti palkkioksi 500 pistettä ja kolme vaakunaleijonakorua.

Keräämällä tarpeeksi vaakunaleijonakoruja saa "rispektiä" eli R-pisteitä, mitä enemmän "rispektiä" sitä halvemmalla voi pelin sisäisen maailman ABC-liikennemyymälästä ostaa olutta ja lenkkimakkaraa. Tämäkään ei aina onnistu sillä ABC-liikennemyymälä on yksi pelin vihollisten satunnainen "spawning point", ABC:llä voi ollakin matuja tai punavihersuvakki joka pitää häätää ennen ostosten tekoa, häätämäinen tapahtuu joko öyhöttämällä tai piereskelemällä.

Strategian vastapainona pelissä on myös toiminnallisempiakin kohtia, kuten vastaanottokeskuksen ikkunoiden kivitystä ja kunnantalon iltamat joissa "Hesasta saapunut punavihersuvakkimädättäjä tulee puhumaan monikulttuurisuuden ihanuudesta", tämä pelin osio sisältää motion capture-tekniikalla toteutettua videokuvaa ja pelaajan on oltava käsi hiirellä valmiina valitsemaan naseva vastaus "suvakin ulinaan". Jos suvakin ulinan onnistuu hiljentämään, antaa peli 1000 pistettä ja viisi vaakunaleijonakorua sekä Kiitos 1939-1945-hupparin (huppari on pelin maailmassa ylimääräinen elämä).

Pelin tavoite on selvitä mahdollisimman pitkään siten että Luhanka on "matuvapaa" alue. Peli pyritään saamaan valmiiksi jouluksi 2017.

tiistai 18. heinäkuuta 2017

Täytetyt tomaatit grillissä


Koska kesä niin grillataan ja mikäs sen paremmin sopisi grilliin kun kotimaiset tomaatit joita lähi-k-kauppa myi eri kätevään 79c/kg hintaan. Halpaa kuin hammastahna!

Kollasin ruokakaappiamme läpi ja sieltä löytyi mm. outoja sienikuutioita ja risottiriisin jämät. Jääkaapissa oli Rainbowin halpisvalkohomejuustoa ja juustoraastetta.

Siispä asiaan.

Tee passeli täyte tomaateillesi. Itse tein sienirisottoa jonka ryyditin savupaprikajauheella, basilikalla ja oreganolla.

Kalttaa tomaatit, eli ota niistä kuori irti. Homma toimii näin: viillä tomaatin kantoihin puolen millin syvyisillä viilloilla ristit, parin sentin mittaiset.

Laita neljän litran kattilaan vettä ja kuumenna se kiehuvaksi, anna kiehua. Nostele tomaatit kauhalla varovaisesti yksi kerrallaan kiehuvaan veteen, älä laita enempää kuin kaksi tomaattia kerralla jottei veden lämpötila laske liikaa.

Heti kun tomaatin nahka lähtee "rullautumaan", nosta se kiireesti toiseen astiaan, joka on keittiön tiskialtaassa ja johon kylmää vettä juoksee koko ajan. Toista toimenpide jokaisella tomaatilla ja kun ne ovat jäähtyneet, kuori ne käsin.

Leikkaa tomaateista hatut pois ja kaavi sormilla ne tyhjiksi.

Laita tomaatit alumiiniseen paistovuokaan, rouhi päälle mustapippuria, sormisuolaa ja lorottele oliiviöljyä. Hieroskele mausteseosta tomaattien sisä- ja ulkopintaan.


Juustoa tomaateissa

Laita nokare valkohomejuustoa tomaatin pohjalle, lusikoi vähän täytettä päälle, lisää nokare valkohomejuustoa ja täytä tomaatit loppuun.

Nosta vuoka kuumaan grilliin ja grillaa kannen alla 20-30 minuuttia tai kunnes tomaatit ovat kypsiä. Lisää juustoraaste tomaattien päälle ja jatka kannen alla grillaamista kunnes juusto on sulanut.

Nauti lämpimänä kylmän oluen kera ja nauti kesästä!

Blogisti voisi ihan oikesti opetella ottamaan ruokakuvia

maanantai 17. heinäkuuta 2017

Ilmiantakaa parhaat grillihiilet!

Nyt se kesä on täällä ja on aika ottaa selvää mitkä ovat parhaat grillihiilet stadilaiselle urbaanipallogrillaajalle!

Tärkeää on niin mekaaninen laatu, hinta ja saatavuus.

Takavuosina grillasimme pihalla Peikko -merkkisillä, ekohipeille suunnatuilla grillihiilillä. Hiilet tulivat paperipussissa jonka pohjassa oli pieni reikä josta sojotti olkia tms. heiniä. Päätös siirtyä SPAR-kaupan halpishiilistä kotimaisiin Peikkohiiliin syntyi äkkiä kun Helsingin Sanomat teki laajan vertailun eri grillihiilistä ja kävi ilmi että halvimmat hiilet saattoivat olla valmistettu neuvosto-puolalaisista, kreosootilla kyllästetystä ratapölkyistä.

Itse olen tänä vuonna ja viime vuonna grillannut lähinnä Pirkka hiilibriketeillä ja satunnaisesti Rainbow-grillihiilillä.

Rainbow grillihiilet
3,95€
Hiilet ovat "eurooppalaisista lehtipuulajeista" tehtyjä, eli suomeksi kotoisin Puolasta. Olen aiemmin grillannut näillä, mutta joskus takavuosina nämä olivat sellaista koirannamin näköistä mustaa papanaa. Ne hiilet olivat ihan mainioita, ottaen huomioon kuinka halpoja ne olivat. Nämä vuoden 2017 Rainbow-grillihiilet ovat aivan skeidaa. Pussissa on reilusti pölyä ja isompaan grilliin koko pussi kaadettaessa, tulee mukana useampi desi hienojakoista hiilipölyä joka sotkee paikat ja tukkii ilmankierron. Koska hiilet ovat enempi kokoluokkaa "syömäpuikko", syttyy keko helposti. Se myös palaa todella nopeasti ja kuumasti. Onneksi pussin mukana tullut hiilipöly yleensä tukkii grillin ilmanvaihtoreiät ja epätoivotut tuhannen asteen lämpötilat jäävät saavuttamatta. Nostan hattua kuitenkin näiden hiilien saatavuudelle, niitä saa joka paikasta.

Pirkka briketit
~ 4,5€
ovat kotimaista lehtipuun hiilipölyä joka on sidostettu kasvitärkkelyksellä. Koko on tasalaatuista brikettiä, pussissa on vähänlaisesti pölyävää materiaalia. Briketit syttyvät mielestäni suhteellisen helposti ja hiillos syntyy nopeasti. Plussaa siitä että hiillos kestää todella, todella pitkään. Hääpäiväjuhlissamme grilli sytytettiin klo 17:20 ja vielä iltakahdeksalta pystyi samalla hiilloksella grillaamaan. Grillinä oli isohko Jamie Oliver -merkkinen pallogrilli. Kansi auttaa lämpötilan säätämisen kanssa. Hyvä tuote ja ilmeisesti myös muiden mielestä sillä briketit ovat usein loppu K-kaupasta.

Blogi jää odottamaan lukijoiden kommentteja ja ilmiantoja parhaista hiilistä!

maanantai 3. heinäkuuta 2017

Kasvisnyytit grilliin

Terve taas kaikki pikku karvakorvat! Viime sunnuntaina, elikkäs eilen, grillattiin Lemmyn ja Raaka-Arskan kanssa ja lautaselle piti saada jotain vaivatonta herkkua. Lähi-K-kauppa tarjosi jälleen kaiken tarpeellisen, sekä grilliin että grillaajien kurkkuun, vaivattomasti.

Päätös grillattavista tuotteista syntyi nopeasti; kasvisnyyttejä joita olin aiemmin maistanut, halloumia ja makkaraa.


Kaupasta:
- Makkaraa
- Halloumia
- Kylmää bisseä. Mieluiten virallista kesäolutta, eli Pirkka Oléta

Kasvisnyytit (3:lle):

1 pieni kesäkurpitsa
3 todella pientä sipulia, tai kaksi pientä tai yksi iso
Kourallinen tuoreita herkkusieniä
1 paprika
Tuoretta basilikaa 10-15 lehteä
Koskenlaskija -sulatejuustoa
Mustapippuria, suolaa, oliiviöljyä, paprikajauhetta

Tämä on todella simppeli resepti!

Halkaise kesäkurpitsa pituussuuntaan ensin puolikkaiksi ja sitten neljäsosiksi, leikkaa enimmät siemenet pois.

Pilko kaikki veget sellaisiksi peukalonpään kokoisiksi paloiksi, ole reilusti suurpiirteinen - nyt on kesä! Juo olutta pullon suusta ja rallattele radion tahtiin samalla!

Pilko kasvikset lennossa passeliin astiaan, kulhoon, kattilaan tms. kippaa päälle mausteet (paprikajauhetta pari teelusikallista tai "kaato"). Lorota päälle pari ruokalusikallista hyvää oliiviöljyä ja sekoita huolellisesti.

Vedä foliorullasta sellainen noin kahden A4 kokoisen paperin kokoinen biitti irti ja taita se kaksinkerroin, tee näitä kaksi ja aseta ne työtasolle. Diilaa veget keoksi näiden keskelle. Jos haluat pienempiä nyyttejä niin tee useampi. Folio kannattaa kääräistä kaksinkerroin niin palamisefekti vaimenee huomattavasti.

Kun kasvikset on kipattu folioiden päälle, veistele koskenlaskijasta siivuja koko roskan päälle, perstuntuma kertoo sinulle mikä on passeli määrä sulatejuustoa, ei kannata kuitenkaan vetää överiksi.

Pilkottuja kasviksia ja Koskenlaskijaa

 Kerää folionyyttien nurkat yhteen ja kääräise kukin nyytti vielä yhteen foliokerrokseen jolla saat koko paketin tiukaksi rullaksi.

Grillaa kannen alla epäsuoralla lämmöllä ainakin tunti, mieluiten puolitoista. Kun vihannekset ovat pehmeitä, nosta kansi pois grillistä, ota nyytit jäähtymään ja grillaa makkarat ja halloumi.

Nauti runsaan kylmän oluen kanssa!
Blogin pitäjä voisi tosiaan panostaa näihin ruokakuviin.

keskiviikko 21. kesäkuuta 2017

Kokovartalojuhannus

Kyllä juhannus pitää ottaa vakavasti, suomalainen on sosiaalisdemokraattisluterilaisesti lannistettu jo leikkikoulusta asti ja koska mässäysbakkanaalien numero uno, joulu, on tuhottu amerikkalaisella hapatuksella, ei ugrille jää kuin keskikesän juhla.

Suomalaisen elämää pilaavat sellaiset asiat kuin tulovero, ravintoloiden aukioloajat, asiamiespostit, SDP ja maailman kalleimmat autot. Ainoa hetki elämässä toimia kävelevänä keskisormennäyttönä poliittisesti korrektille maailmalle on juhannus.

Juhannuksena ei olla köyhiä eikä kipeitä, verisuonet eivät tukkeudu eikä kenenkään haima pamahda jussina. Joku ehkä hukkuu kustessaan paatissa, mutta yleisesti ollaan sitä mieltä, että on parempi hukkua kuin näyttäytyä virtsat pöksyissä.

New Age-tyypit, hipit ja muut hörhöt uskottelevat itselleen ja muille, että ihmisruumis on temppeli jota tulee vaalia, mutta tämä on ihan höpöä. Totuus on, että ihmisen kroppa on huvipuisto ja sen haltijalla on kaikkeen oikeuttava ranneke. Tässä kiteytyy juhannuksen ydin. Mindfullnessit sun muut joutavat romukoppaan, oikeasti riittää kun istuu kannon nokassa jaloissaan muovikassi jossa on niitä pinttikokoisia oluita, niissä on jokaisessa 0,068dl enemmän olutta verrattuna normaaliin isoon olueeseen.

Juhannus vapauttaa, vain juhannuksena voi juopottelua, alastomuuutta ja kiikkeriä huonekaluja normaalisti inhoava osastopäällikkö istua notkuvassa valkoisessa muovituolissa pelkissä kalsareissaan ja kaataa pinttikokoisesta oluesta päälleen bisseä "helpottamaan rusketusprosessia".

Oma juhannukseni on ns. Kokovartalojuhannus joka alkaa aattopäivän aamuna, loppuu vasta myöhään sunnuntai-iltana ja muistuttaa sattumanvaraisessa kaoottisuudessaan William Friedkinin Sorcerer-elokuvaa, ilman kuorma-autoja ja vähemmällä nitroglyseriinillä. En voi suositella tämmöistä kenellekään, mutta minulla on ollut ihan nastaa.

sunnuntai 18. kesäkuuta 2017

Täydellisen pizzan metsästys jatkuu

Olen jatkanut kokeilujani Napolin lahjan, eli pizzan, saralla. Taannoinen tekstini pizzanväännöstä sai paljon lukukertoja ja nyt on tullut aika taas tarkastella rakkaan lätyn valmistusta.

Nimittäin, uskokaa tai älkää, nykyään saa ihan tavallisesta Supermarketista himoittuja italialaistyylisiä 00-jauhoja. Nämä eivät ole tietenkään mitään "lupa tappaa" jauhoja vaikka tuplanolla nimessä esiintyykin vaan tuo kertoo jauhojen jauhatusasteen hienouden, 00 on hienointa ja 01 karkeampaa jne.

Kävin K-Mustapekassa poistamassa kahden kilon pussin Ramlösa kvarn tipo 00 -jauhoa (luulin aina että Ramlösan jannut tekis vaan vissyvettä mutta oppia ikä kaikki!) jonka takakannessa oli nastasti pizzaohje, mitä en lukenut. Näitä nollanollajauhoja saa huhupuheiden mukaan huomattavasti halvemmalla etnisistä liikkeistä mm. Puhoksen kauppakeskusta Alanyasta, mutta Itä-Helsinki on mukavuusalueeni ulkopuolella.


Siellähän niitä on, pariakin sorttia.

Lyhyestä virsi kaunis, 00-jauhot näyttävät ihan tavallisilta jauhoilta. Ehkä vähän hienommilta jauhoilta? Ne leipoontuivat ehkä aavistuksen verran nopeammin ja lopputulos oli jotenkin sileämpi taikinamöykky kuin mitä normaalijauhoilla tai Myllyn Paras pizzajauhoseoksella. Tämä vaatii vielä opettelua ja käsittääkseni paras lopputulos saadaan kun 00-vehnäjauhoihin lisätään vähän durumia tai jotain muuta vastaavaa.

Kunnolla alustettu taikina jätetään turpoamaan märän liinan alle useammaksi tunniksi, mieluiten ehkä jopa yön yli jääkaappiin. 00-jauhoilla leivotussa taikinassa on kunnon sitko ja pienellä (mutta sitäkin hikisemmällä) ähestyksellä siitä saa venytettyä pizzanmuotoisen kiekon. Kokeilin kaulita pientä koe-erää ja niin runsaasti ilmakuplia oli taikinan sisällä että sellaista pauketta ei olla kuultu sen koommin kuin maastopyörällä kuplamuovin päältä ajoin vuonna 1997. Olohuoneessamme. Vanhemmat eivät tykänneet.

Lopputulos; jatkan leipomista näillä jauhoilla, lopputulos oli parempi kuin durumvehnäjauho & erikoisvehnäjauho kombolla eivätkä nämä ole oleellisesti kalliimpia. Seuraavaksi pitää opetella heittelemään pizzataikinaa rystysten päällä, sillä tavalla että se ei päädy lattialle.

Tämä pizza on raaka. Täytteinä kalamata -oliivit, suppilovahverot ja mozzarella.

Tämä pizza on kypsä. Täytteet samat mutta päällä extra vergine -oliiviöljyä ja tuoretta basilikaa.


Pizzalapion valmistusohjeet tulevat myös jossain vaiheessa blogiin, niitä tosin saa suht edullisesti myös kaupasta ostettua, googlatkaa vaikka "pizzalapio", tulette yllättymään!

tiistai 13. kesäkuuta 2017

Räyhäpetterin virallinen kesäolut 2017

Kesäkuu on nyt täällä ja vaikka sateisia päiviä on ollut, ovat kaikki pikku karvanaamat päässeet jo ainakin kerran pussikaljalle ja herkullisia grillisuunnitelmia tekemään.

Kesä tarvitsee myös virallisen kesäoluen! Aikaisemmin vuoden kesäoluina ovat olleet tutut merkit, sinikylki pirkka, kotimaista lager, karjala, kotimaista IPA sekä Kukko pils, kaikki oluita joita on helposti saatavilla lähimmästä marketista.

Räyhäpetterin vuoden 2017 virallinen kesäbisse pussikaljalle puistoon, grillihetkiin, mökille, kalaan ja kaikkialle missä ihminen tykkää vain juoda olutta koska on kesä ja olut on hyvää, on Pirkka-tuotesarjan meksikoviboja henkivä Olé!

Tico tico!

"Mite temä mehiko olut muka on?" - te känisette siellä ruudun toisella puolella, kyllä minä tiedän! Olé on niitä "maissilla pilattuja" meksikaanibissejä joita suomessa myydään yleensä sillä mielikuvalla että pullon kaulaan tungetaan limettisiivu.

Mikä sitten erottaa Pirkka Olén muista vastaavista, kuten Sol:ista, Corona Extrasta, Salitoksesta? No vaikka mikä, aloitetaan tärkeimmästä; se on halvempaa kuin mikään edellämainittu, muut ovat vajaata kolmea euroa kun taas Olé on alle kaksi euroa, 1,85€-1,99€ mitä minä olen nähnyt.

Toisekseen, vaikka Olé ei täytäkään rheinheitsgebotenia tinkimättömiä ehtoja, niin se on silti ihan hyvä bisse. Siinä on nimittäin humalointia tarpeeksi taittamaan maissin makeus, en ole vielä testannut toimiiko tämä olut limettisiivu kaulassa mutta uskoisin näin.

Kolmannekseen, olut on lasipullossa jonka massa varaa kylmää itseensä tehokkaammin kuin purkin alle millin ohut alumiinikylki. Lisäksi alumiini on äpärämetallia. Ja alumiinin lakassa voi olla jotain kemikaaleja!

Sen lisäksi että tuote on lasipullossa, on pullo trendikkäästi pitkäkaulainen. Kyllä. Pitkäkaulaiset pullot ovat tulossa taas muotiin ja nyt ennen kuin limaiset hipsterit pikku viiksineen ehtivät kaapata pitkäkaulaiset pullot limettiviipaleineen omaan habitukseensa, on jokaisen pitkätukan, rokun, punkkarin ja wannabe-pultsarin ryhdyttävä juomaan Pirkka Oléta puistoissa ja grillibileissä. Ihan vain siksi että voidaan pilata parin hipsterin päivä!

Hyvää kesää kaikille. Älkää antako janon yllättää!

Pussikaljakaveri






torstai 18. toukokuuta 2017

Remontoinnin kalleus ja byrokratian hirveys

Kenellä on enää varaa tehdä remontteja jos isännöitsijätoimiston mielivaltaiset lupa-, käsittely- ja tarkastusmaksut ovat 200-700€ ja siihen päälle lyödään vielä nykyään pakollinen asbestikartoitus joka maksaa 120€/näyte plus raportti?

Teetin juuri kylppäriremontin joka maksoi 9000€

Tähän päälle tulee/tulisi:

Asbestikartoitus: 1200€ (puhumattakaan mahdollisen asbestipurkutyön hinnasta)
Ilmoituksen käsittely: 210€
Valvonta: 470€

Eli lisämaksuja tulee 1880€. Kymmenen vuotta sitten lisämaksuja olisi tullut maksimissaan satanen.

Vissiin vain Suomessa on mahdollista, että kun muutat 90-lukulaisen neuvostoestetiikkaa edustavan mustan kolon nykyaikaiseksi valoisaksi kylpyhuoneeksi - teko joka mielestäni on hyvä juttu sekä itseni että taloyhtiön kannalta (kaikki eristykset ym. rakennustekniikka päivitetty) - tulee SIVUKUSTANNUKSIA n.20% koko urakan hinnasta??

Kuka tästä hyötyy? Urakoitsijat joutuvat kouluttamaan työvoimansa ja itsensä hintavilla sertifikointikursseilla, joista saadut "luvat" ovat voimassa vain rajoitetun ajan, joten kurssit pitää käydä uusiksi aina parin vuoden välein. Isännöitsijätoimistoille tämmöiset VTT:n myöntämät sertifikaatit eivät meinaa mitään, vaan heiltä pitää tulla herra tek.isännöitsijä luupin ja katkoteräveitsen kanssa katsomaan, että pinnoille sivelty vesieristekerros on määrätyn paksuinen. Homma jonka pikkulapsikin voisi tehdä kuvallisten ohjeiden kera, puhumattakaan koulutetusta ammattilaisesta.

Asiakas maksaa siis luvallisesta vesieristyksestä kahteen kertaan, ensin urakoitsijalle joka on joutunut lain edellyttämällä tavalla kouluttautumaan ja sen jälkeen isännöitsijätoimistolle joka käy tempaisemassa vesieristeestä näytteet vaikka urakoitsija, jolla on suoritetusta työstä 2v takuu ja 10v vastuu voisi aivan yhtä hyvin leikata ne näytteet minigrippipussiin ja lähettää kuvatodisteet ynnä raportin isännöitsijätoimistolle.

Tavallinen ihminen on aivan hampaaton jättiläismäisten isännöitsijätoimistojen edessä jotka yksipuolisilla ilmoituksilla sanelevat hintansa jotka ovat aivan stetsonista tempaistuja.

Onko tosiaan niin, että tavallinen kansalainen ei voi enää saneerata asuntoaan muutoin kun pakon edessä ja samaan aikaan isännöitsijät nauravat matkalla pankkiin?

Esimerkkihinnasto

sunnuntai 26. maaliskuuta 2017

Paikallinen mies kuvaa nykyään perunalla

Helsinkiläinen mies on kuvannut koko alkuvuoden perunalla. Innoituksen uuteen harrastukseensa hän on saanut internetistä.

"Liityin aika moneen kamerafoorumiin ja seurasin keskustelu, monessa paikassa mainittiin että "kuva on otettu perunalla". Mietin että tässäpä oiva tilaisuus palata valokuvauksen juurille ja hylätä kaikenlainen kamahomoilu ja rahalla saa -mentaliteetti. Perunoitahan saa mistä tahansa ruokakaupasta tai vaikka omalta palstalta jos niikseen tulee".

Aivan mutkatonta perunalla kuvaaminen ei kuitenkaan ole, paikallinen mies kertoo.

"Filmi- sekä digijärkkäreitä ja pokkarikameroita käyttäneenä on pakko sanoa että perunan alkeellinen käyttöliittymä oli alkuun melkoinen shokki".

Valotusajan ja aukon koon muuttaminen ei toistaiseksi ole vielä onnistunut. Myös perunan optiikka on toistaiseksi tuntematon.

"Niin siis, voihan olla että minulla on tuhansia ruutuja joihin valottunut kuvia väärinpäin tai kuvaajan käsistä ja täysin mahdollista on myös että kuvissa näkyy vain mahdollinen objektiivin suojus sisältäpäin, uskoisin sen näyttävän perunan kuorelta", mies naurahtaa potentiaaliselle kuvaukselliselle katastrofille. Seuraavaksi paikallinen mies kuitenkin vakavoituu.

"Oletan että perunassa jonkinlainen sisäinen muisti, ainakaan mitään muistikorttipaikkaa siitä ei löydy."

"Kuvan tallennusmuoto on myöskin epäselvä, mutta olettaisin kyllä että RAW- ja JPG-muotoja tuetaan." Paikallinen mies tuumaa.

"Ja oletettavasti kuvat siirretään langattomasti koska mitään usb-portteja ei ole."

Onko perunalla kuvaamisessa mitään muita hankaluuksia kuin se että ei ole tietoa millaisia kuvia sillä otetaan ja miten, eikä niiden tallennuspaikkaa tai muotoa myöskään tiedetä?

"No ei kyllä oikeastaan", sanoo paikallinen mies mutta lisää kuitenkin "ehkä se ihmisten tuijottaminen häiritsee. Ja tietysti aina ruokakauppaan mennessä täytyy käydä kassalla näyttämässä että tämä taskussani oleva peruna ei ole kaupasta varastettu vaan harrastevälineeni. Tämä ei aina tunnu menevän jakeluun jostain syystä."

Kuvaavatko muut ihmiset paljon perunalla?

"Kyllä uskoisin, mutta luulen että kuvaaminen tapahtuu enimmäkseen kotistudioissa, kynnys lähteä ihmisten ilmoille kuvaamaan perunalla voi olla monelle liian korkea. Moni pelkää leimautumista 'hupsuksi'. Minäkin taidan olla Suomen ainoa katuvalokuvausta perunalla harrastava." Paikallinen mies toteaa.

Vaikka moni ei julkisesti kuvaakaan perunalla tai myönnä asiaa, on paikallinen mies vakuuttunut että harrastajia löytyy ja hänellä on aikomus perustaa Suomen pottufotarit ry. joiden jäsenet voivat vaihtaa tietoa ja osaamista perunalla kuvaamisesta sekä opettaa vasta-alkajia perunalla kuvaamisen saloihin.

tiistai 21. maaliskuuta 2017

Kaljat tonttiin ja muuta kivaa

Uskomatonta. Ostin korillisen Pirkka -olutta, joka tunnetaan myös nimellä "punkkareiden vichy", viikonloppua silmällä pitäen.

Nostin salkun pois turboahdetun pakettiautoni kontista ja seuraavalla sekunnilla salkun kahva repesi rautalankavahvikkeineen irti salkusta, tai tarkemmin ottaen salkun puolikkaat repeytyivät irti kahvasta.

Tästä seurasi se, että paria vaille kaikki tölkit putosivat asfaltille jossa oli paskaista lumisohjoa, bensiiniä ja hiekoitushiekkaa. Sepeli puhkaisi seitsemän tölkkiä välittömästi joista alkoihin suihkuta tätä jumalten ambrosiaa päälleni mitä epäpyhimmällä tavalla.

Jotta alennustilani olisi ollut täydellinen, pääsivät läheisen päiväkodin ja konttorirakennuksen kotiin lähtevät työntekijät ja asiakkaat todistamaan miten ruma setä harjanvarren avulla tökkii kaljatölkkejä ruosteisen pakettiauton alta samalla voimallisesti kiroten.

Voi himskutan pimpura sentään. Jatkossa ostan vain irtotölkkejä ja käytän niiden kantamiseen hyväksi havaittua rottinkikoria. Viinaa en myöskään tämän tapauksen jälkeen arvaa ostaa lasipulloissa enää koskaan.

Auton huoltoa ja muuta

Eilen piti siis olla katsastuspäivä, Urho ei mennyt ensimmäisestä katsastuksesta läpi koska helmassa oli reikä ja toinen rekisterikilven valo oli palanut. Mielestäni tämmöiset rekisterikilven valojen kurkistelut ovat pahinta fasismia koskaan heti tuloveron ja parveketupakointikiellon jälkeen.

Rekisterikilven valoa ei onnistunut ensimmäinen korjaamo A. huomaamaan ja B. vaihtamaan joten päätin suoriutua tästä jotoksesta omin nokkineni. Päätös tuki myöskin kyynisdepressiivistä elämänasennettani jonka mukaan asiat kannattaa tehdä joko itse tai ne ryssitään ja kaikki muut ihmiset ovat idiootteja kunnes toisin todistetaan eikä silloinkaan kannata luottaa päätökseen.

En vittisinyt ryhtyä lampunvaihtohommiin Polaria -hallissa (lue: ulkotiloissa) vaan kruisailin erään huoltoyhtiön, jonka hallituksen jäsen olen, traktorihalliin. Hallin käyttö tämmöiseen oma-aloitteiseen autonkorjaukseen oli ehdottomasti kielletty, kaksi kertaa suullisesti ja kolmasti kirjallisesti mutta koska elämänkokemus on osoittanut että päälle satakiloiset parrakkaat sedät voivat pääsääntöisesti tehdä mitä huvittavat ja olisi erittäin epätodennäköistä että joku tissiposkinen hallituksen jäsen tulisi pulleine vauvankäsineen minut väkisin hallista poistamaan.

Urho siis pakittaen halliin, takaluukku auki työskentelykorkeudelle ja miehekäs keskustelu käyntiin latarin kanssa samalla kun ruiskuttelin WD40:stä ruostuneisiin ruuveihin.

Ensimmäinen ruuvi lähti nätisti auki, pistin sen varovaisesti talteen ja ryhdyin avaamaan toista ruuvia. *riks* kanta räsähti ruostuneesta ruuvista rikki. Laskeskelin hetkisen jaksanko hakea dremelin himasta ja laikalla spedeillä ruuvinkantaan uran johon taltan saisi ja päädyin lopputulokseen etten jaksa.

Siispä akkuporakone käteen ja ruuvinkantaa poraamaan!

Ruosteen alta löytyikin sitten helvetin priimaa ja saatanan kovaa japanilaista terästä. Japanissa tehdään parhaat miekatkin (kts. edellinen päivitykseni) ja näköjään samaa kamaa käytetään John Toyotan mahtikäskyllä myös Hiacen rekisterikilven valojen kiinnitysruuveissa!

Aikani turattuani surkean terän ja leikkuuöljyn kanssa sain ruuvinkannan liki porattua pois. Onnistuin myös poraamaan reiän itse rekisterikilven valon kupuun, onnittelin itseäni vuolaasti. Varsinkin kun pieni soittokierros paljasti että niitä kupuja ei saa varaosina.

Vihdoin saimme lampun kantoineen kaivettua kahvan sisältä ulos mutta seuraavaksi kävi ilmi että lamppu ei irtoa kannasta, ei paljain sormin, ei hanskat kädessä, ei työkaluilla. Apuun pyydettiin lisäksi melkein kaikki tunnetut ja tuntemattomat pyhimyksetkin, onneksi ei ollut pappeja kuuloetäisyydellä.

Onneksi entisenä lapsinerona keksin kiertää leveän gumminauhan lampun ympärille ja näin syntyneen lisägripin avulla saimme lampun nykäistyä irti!

Alkuperäiset ruuvit joutivat mäkeen ja pienen kaivelun jälkeen Urhon kätköistä löytyi pari 25mm hobau-puuruuveja. Tiirasin ruuveja ja takaluukkua vuorotellen ja mietin tosissani että kannattaakohan nyt jollain rakennustarvikkeella korjata pakettiautoa. "Ja vitut" totesin ja ruuvasin ruuvit kiinni.

Pistin luukun kiinni ja virrat päälle. Vaihdettu lamppu paloi hienosti. Sen sijaan nyt oli toinen lamppu palanut.

Toisen lampun molemmat ruuvit olivat ruostuneet muodottomiksi. Tällä kertaa sain ne kuitenkin kunnialla porattua pois. Ja hobarit tilalle.

Sitten kun rekisterikilven valot oli vaihdettu huomattiin että nyt oli lisäjarruvalon polttimo palanut...

Kuntosaleista

Jengi käy nykyään paljon näillä "kuntosaleilla". Minä en kyllä moista ymmärrä, vapaaehtoisesti maksetaan siitä että voidaan mennä hikoilemaan toisten hikoilevien ihmisten sekaan ja sitten jotenkin se kohottaa kuntoa.

Mediaa seuranneena olen käsittänyt että sinne salille mennään poseeraamaan peilin eteen ja yritetään ottaa kuvaa omasta takapuolesta.

En ole mikään asiantuntija, mutta ratkaisukeskeisenä ihmisenä ymmärrän että kuntoa voi kohottaa ilmaiseksi kävelemällä tai pyöräilemällä (fillareita löytää jätelavoilta ilmaiseksi ja ne saa rukattua ajokuntoon lainatyökaluilla) ja omasta takapuolesta saa parhaiten kuvan kun pyytää kaveria nappaamaan tämän kuvan. Se voi tosin maksaa kaverisuhteen joten parempi virittää kamera kunnon kolmijalkaan tai monopodiin jota voi käyttää myös kävelysauvana mikäli kunnon kohotus on kävelyorientoitunutta.

Armeijassa meinasin joutua kuseen kun alokasaikana meille esiteltiin Los Vekaroksen lomaparatiisin lukuisia vapaa-ajanviettorientoja joihin kuului myös kuntosali. Armeijassa ei vakuutusteknisistä syistä saa tehdä mitään ennen kuin on kädestä pitäen näytetty. Tämä on tietenkin helvetin hyvä ottaen huomioon millaisia vidimbesillejä saapumiserissä on.

Joka tapauksessa tätä kuntosalia meille esitelmöi luutnantti Jantunen (tai jotain) joka oli vartensa puolesta jotain saksalaisen supersotilaan ja roomalaisen jumalan välimaastosta ja jostain syystä hän komensi alokas allekirjoittaneen, jolla oli (ja on) kroppa kuin Hessu Hopolla ja tukka kuin Tarzanilla kapuamaan johonkin laitteeseen joka näytti aivan modernilta versiolta trebuchet-valloituskoneesta.

Laitteessa oli sellainen kyrillistä kirjainta muistuttava penkki-istuin ja neljä tai viisi paria erilaisia pehmustettuja hantaakeja jotka sojottivat, ainakin minun mielestäni, täysin mielivaltaisesti joka suuntaan. En ollut koskaan nähnytkään tällaista laitetta, varmaan siksi etten koskaan ollut käynyt kuntosalilla, joten en pystynyt päättelemään olisiko laitteessa pitänyt istua, maata, roikkua vai rönöttää joten taiteilin itseni parhaani mukaan ja erittäin sotilaalisesti laitteen "sisään", tartuin kahvoihin kiinni ja äänekkästi ähkien ryhdyin painimaan tämän elottoman hirviön kanssa.

Kuntosaliin levisi jäätävä hiljaisuus. Olin kärkipään ajattelijana asemoinut itseni selin alokastovereihini joten en voinut heidän ilmeistään päätellä yhtään mitään. Onneksi luutnantti Möttönen (tai jotain) marssi viereeni ja ryhtyi mylvimään "Mitä te jumalauta pelleilette? Ettekö te osaa käyttää tätä laitetta."

"Juu en helvetissä. Öö Siis en. En osaa herra luutnantti!"

"Miksi te ette sanonut mitään?"

"Luulin osaavani ja herra luutnantti ei kysynyt!"

"Oletteko te KOSKAAN käyneet PUNTTISALILLA ALOKAS!"

"HERRA LUUTNANTTI EN OLE KÄYNYT PUNTTI SALILLA"

"Pois laitteesta heti ja takariviin!"

Kuntosalit. Pyh.

tiistai 31. tammikuuta 2017

Ananas pitsassa, ananaksen historia ja ananaksen ritarit

Ananas, mäntyomena, pinus malus. Tuo kiistelty pyhä epähedelmä.

Harva herkku herättää näin suuria tunteita kuin ihana käsikranaattia muistuttava bromeliadi!

Ananasten ritareiden Suurananistina olen täten tehnyt Ananaksen historian kirjoitettuna yksiin kansiin, jottei kerettiläisten harhaoppi pääsisi turmelemaan herkkää nuorisoamme!

Opiskeltuani mm. kryptozoologiaan Åbo akademissa sekä valmistuttuani signaalitieteen professoriksi ja esoteerisen historian tohtoriksi Balboan yliopistosta katson että minulla on riittävä pätevyys tehdä tämä suurtyö. Lisäksi olen perustamani Ananasten ritareiden pääjehu eli Suurananisti.

Ananaksen historia voidaan johtaa melko kauas. Muinaisia sumerilaisia apokryfikirjoja tutkimalla voidaan todeta että kaikkien tuntema raamatun käännös ei ole aivan tarkka. Raamatussa mainitaan että alkuun ei ollut mitään ja sitten Jumala loi kaiken. "Fiat lux", tulkoon valo.

Mutta ennen valoa luotiin Ananaksen käsitys - ja vasta sitten valo! Varsinainen Ananas joutui odottamaan inkarnaatiotaan pari miljardia vuotta, vaadittiin nimittäin että avaruuden eettereissä killuvat partikkelit muodostaisivat materiaa joka muuttuisi planeetoiksi, elukoiksi, lemurialaisiksi, kasviksiksi ja Ananaksiksi.

Varhaisimmat tiedot Ananaksen käytöstä ja palvonnasta ovat n.60 miljoonan vuoden takaa. Tältä ajalta on löytynyt fossiilijäännöksiä joista on päätelty että varhaiset nisäkkäät olisivat masinoineen ananaksia jättiläismäisten dinosauriiden tallomiksi jolloin oltaisiin saatu herkullista Ananasmurskaa (liturginen nimi Munanasarska). Dinosaurukset eivät Ananaksista välittäneet vaan pilkallisesti ja uhmakkaasti talloivat nämä. Modernit tiedemiehet pitävätkin uskottavana että ne ihmiset jotka eivät pidä Ananaksesta pizzassa olisivat kehittyneet näistä liskoista eivätkä nisäkkäistä ensinkään!

Vaan kyllä oli Ananaksia vihaavien liskojen tuleva vielä näkemään millainen kohtalo on Ananaksen vihaajilla! Taivaalta satoi tulta ja tappuraa ja koko maailma peittyi tuhkaan!

Tuoreemmassa historiassa Ananaksen vaiheet on dokumentoitu tarkemmin. Hieroglyfeistä voidaan päätellä että Ananakset olivat arvostettuja ja kohotettu liki puolijumalan asemaan. Pyramidit olivat alunperin pyhän Munanasarskan valmistuslaitoksia. Papit hakkasivat Ananaksia pyramidin huippuun ja näin syntyvä Ananasmurska valui alas ja kerättiin talteen.

Ananas pizzassa on tunnettu jo 500 eKr. jolloin roomalaiset sotilaat ottivat tavakseen paistaa leipää kilpiensä päällä. Kypsän leivän päälle levitettiin jonkinkaltaista tomaattisosetta ja Ananaskuutioita. Kuuluisassa raamatun faabelissa Mooses (alkuperäiseltä nimeltään Ananasooses) laskeutui vuorelta alas mukanaan "laintaulut" joissa väitetysti oli Jumalan kansalla antamat kymmenen käskyä. Kuka tahansa kuolleita kieliä taitava kääntäjä osaa kuitenkin sanoa että tauluissa on Ananasooseksen 10 sääntöä oikeaoppisen Ananaspitsan valmistukseen.


Ananas kuuluu pizzaan.
Ananaksen kaveriksi sopii aurajuusto
Älä koskaan korvaa Ananasta persikalla, älä vittu leiki hengelläsi!
Älä käytä ananasta kuorineen tai sua luullaan debiiliksi
Muista pyhittää Ananaspitsasi
Kunnioita isäsi ja äitisi Ananaspitsareseptiä, vaikka se olisi paska
Älä tapa, paitsi Ananaspitsan vuoksi
Älä tee aviorikosta, paitsi Ananaspitsan vuoksi
Älä varasta, paitsi Ananaspitsan vuoksi
Älä puhu paskaa toisten Ananaspitsoista
Älä tavoittele toisen Ananaspitsaa, paitsi jos toinen on ääliö tai hurri



Lisäksi taulujen kääntöpuolella oli ajo-ohjeet lähimpään K-kauppaan ja LIDLiin sekä Kotipizzan numero jos henkilö oli itse estynyt tekemään Ananaspitsaa.

Ananasooses oli muuten myös maailman ensimmäinen pizza delivery guy. Suositun tarinan mukaan Ananasooses jakoi Punaisen meren kahtia johtaakseen israelin kansan turvaan lintuinfluenssalta. Totuus on kuitenkin että "Mooses" oli toimittamassa tulikuumaa Ananaspitsaa aurajuustolla ja hommalla oli kiire sillä hänen työnantajansa, Jeesuksen pizzaputka, oli luvannut asiakkaille että mikäli pizzan toimitus kestäisi kauemmin kuin puoli tuntia niin pizzasta ei tarvitsisi maksaa.

Archimedeksen Heureka! -huuto liittyy myös Ananakseen. Selvittäessään Ananaksen käyttöä kellukkeena uimaoppilaille hän huomasi että vesiastiaan upotettu Ananas syrjäyttää tietyn määrän vettä ja tällä upotusmetodilla voidaan selvittää Ananaksen tiheys.

Julius Caesar salamurhattiin muuten siksi että oli aikalaistodistajien mukaan pussikaljoitellessaan forum romanumilla sanonut ääneen "ananas on paskaa eikä vittu tasan kuulu pitsaan". Ja kaikkihan tietävät mitä sitten kävi! Ei kannata haukkua Ananasta.

Ensimmäistä kertaa Ananasta viljeltiin keinotekoisesti kaupunkioloissa kun Leonardo da Vinci kehitti italialaiseen kerrostalokämppään mahtuvan kasvihuoneen. Keksinnöstä tosin vaiettiin sillä sitä käytettiin laajalti kannabiksen kotikasvatukseen! Leonardo tosin kääri tällä keksinnöllään hirveät massit, osti oman saaren Tyyneltä mereltä, muutti sinne, lihoi kuin sika ja kehitteli Ananaksista bongeja.

Ristiretkien aikana käytetyt Pyhät Käsikranaatit olivat, arvatkaa minkä muotoisia? Aivan oikein, Ananaksen muotoisia.

Mitä lähemmäksi modernia aikaa tullaan, sitä suurempaa roolia Ananas näyttelee kaiken sivistyksen kulmakivenä. Löytöretkiä ei olisi voitu tehdä ilman Ananaspitsan keripukkia torjuvalla vaikutuksella. Pohjois- ja Etelänapa valloitettiin purkkiin säilötyn Ananaksen voimalla.

Ei liene sattumaa että sellaiset kansat jotka epäviisaasti torjuivat Ananaksen pyhän sanoman, kuten kreikkalaiset ja mongolit, eivät koskaan menestyneet ja saavuttaneet jalansijaa maailmanhistoriassa.

Elämän vesikin, eli alkoholi, tuttavallisimmin viina, on saanut alkunsa Ananaksesta. Muinaiset Arabit oppivat nimittäin tislaamaan Ananasmurskasta valutetun käytetyn nesteen ja saivat aikaan jotain mitä kutsuttiin nimellä al co hol mikä kääntyy Suomeksi suurinpiirtein muotoon Ananaksen vesi.

Tarujen viisasten kivi, joka pystyi muuttamaan minkä tahansa muun aineen kullaksi ei muuten ollut mikään kivi vaan taikavoimia sisältävä Ananas.

Viimeistään 1500-luvulle tultaessa Ananas ja Ananaspitsa olivat tulleet osaksi arkipäiväistä elämää niin kuninkaiden hoveissa kuin rahvaankin parissa, ainoastaan jossain kolmannen maailman maissa kuten Venäjällä ja Irlannissa Ananas on jäänyt harvojen herkuksi.

Modernissa maailmassa Ananas ja Ananaspitsa kuuluvat erottamattomasti fiksujen ihmisten elämään. Ainoastaan mieleltään epävakaat sekä jotkin alaikäiset nuoruuden uhmassaan uskaltavat vastustaa yleistä - termodynamiikan peruslakeihin verrattavissa olevaa sääntöä - Ananas kuuluu pitsaan.

Onpa Ananaspitsa näytellyt tärkeää roolia myös nykyaikaisen tietokoneen syntymiseen.

Ananaksen Ritarit

Ananasten Ritareiden pyhä vaakuna


 Ananaksen Ritarit on vuonna 2016 perustettu Ritarikunta (ei toistaiseksi virallisesti tunnustettu) jonka tarkoitus on poistaa kerettiläinen harhaoppi, että Ananas ei muka kuulu pitsaan, maailmasta. Jäseneksi pääsevät vain harvat ja valitut eikä valintaprosessiin pysty vaikuttamaan millään lailla itse. Monet jäsenet ovat ns. pakkovärvätty. Jäsenen tehtäviin kuuluu mm. Ananaksen ylistys, Ananaksen ilosanoman levittäminen ja mahdollisesti, mikäli joku pizzeriassa ääneen sanoo että Ananas ei kuulu pitsaan, tämän harhaoppisen paloittelu miekalla ja vääräoppisen veren juominen.

Tässä vielä pieni varoitusvideo teille harhaoppisille - ja nostatusvideo meille Ritareille!