maanantai 9. marraskuuta 2015

Sahtia mieli, osa yksi

Olen aina ollut kiinnostunut oluesta sen eri muodoissa, meillä kotona olueeseen suohtauduttiin kuten terve järki käskee suhtautua, toisin sanoen se oli elintarvike. Meillä ei olutta tai alkoholia koskaan demonisoitu, eikä meillä koskaan "käytetty alkoholia", meillä nautittiin alkoholia.

Faijani teki paljonkin kotiolutta silloin kun oli Suomen suosituin lama, 90-luvun lama, enimmäkseen tummia englantilaistyyppisiä pintahiivaoluita. Faija ei edes sylkäissyt Finlandia Lager -tiivisteisiin päin vaan mäskäsi ja humaloi itse. Harrastus jäi sittemmin, mutta olutkärpäsen puraisu sekä kaikki tykötarpeet oluen valmistukseen jäivät minulle.

Kymmenen vuotta myöhemmin valmistelin itse kotiolutta, tosin silloin se oli hetken päähänpisto kun Tarjoustalossa oli Finlandia-tiivisteet puoleen hintaan. Olutta tehtiin pariinkin otteeseen, mutta nuorella miehellä oli kaikensorttisia kiireitä ja olut oli parhaimmillaan juotavaa ja muutama erä piti kaataa viemäristä kun käymisastiaa ei oltu "jaksettu" huuhdella tarpeeksi hyvin vetyperoksidista.

Kiinnostus kuitenkin säilyi ja kävin 2004 ravintolakoulu Perhossa oluenpano ravintolapanimossa-kurssin jonka yhteydessä tehtiin ravintola Perhon omaa olutta, Perhon Rohkeaa. Olutta valmistui useampi sata litraa, en nyt muista tarkkaa määrää mutta isot olivat tankit. Tuo kurssi on ehkä mielenkiintoisin opiskeluun liittyvä asia minun elämässäni. Kurssilta sain viedä kotiin ylijäämävierrettä käytettäväksi ja täytyy sanoa että kyllä ihmiset tuijottivat kolmosen ratikassa kun semmoinen epäonnistuneen rokkarin näköinen kaveri raijaa kahta täpötäyttä kymmenen litran mehukattitonkkaa.

Sahti jäi takaraivooni noilta ajoilta, mutta en jaksanut tehdä asian eteen mitään. Ennenkuin tänä syksynä luettuani YLE-uutisista jutun sahdista. Pikaisen googlauksen jälkeen kävi selväksi, että sahtia voi tehdä kotona. Ehkä jopa helpommalla kuin kotiolutta! Ehdottoman hyvältä vaikutti se, että sahtia ei tarvitse pullottaa, pullotus kun on aina ollut mielestäni se työläin vaihe oluen teossa. Eikä vaimonikaan arvostanut kuin tyhjästä ilmestynyttä 48 etiketintötä pulloa jotka veivät kaiken tilan jääkaapista ja saattoivat räjähtää!

Syksyn aikana hain kirjastosta kaiken mahdollisen aineiston sahdista, lähinnä Suomen Sahtiseuran julkaisut, Ulla Asplundin kaksi kirjaa sahdista, molemmat erittäin suositeltavia teoksia, sekä Mika Laitisen, Johannes Silvennoisen ja Hannu Nikulaisen kirjan Sahti, elävä muinaisolut joka ilmestyi muutama viikko sitten.

Tavarat minulta löytyvät, vein eilen lämpömittarin ullakolle siinä toivossa että siellä olisi jälkikäymisen edellyttämät 6-8 astetta (jos ei ole, saan viedä sahtipöntön faijan autotallin jääkaappiin), katajanoksia pyysin ystävältäni ja vaimoltakin on saatu lupa uuteen harrastukseen.

Laitoin tänään kyselyä Viikin Prismaan josko heidän olisi mahdollista tilata Viking Maltin valmiiksi rouhittua sahtimallasta 25kg säkissä.

Ans kattoo kuis käy!

4 kommenttia:

  1. Kumma on jos eivät toimita tilatessa, kyllä Viking maltin säkkejä on keskusliikkeillä varastoissa. Täällä sahtimailla on pienimmässäkin Siwassa ja K-kaupassa ainakin lavallinen sahtimallasta aina tarjolla :)

    Hyvä siitä tulee, tsemppiä panohommiin. Maustehyllyn katajanmarjat mäskin joukossa on muuten ihan kelpo korvike jos käykin niin ettei oksia olekaan just käsillä kun tarvitsisi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos vinkistä, katajanmarjat hankittu!

      Poista
  2. Kai muistit lupa-anomuksessa vaimolle kertoa sahdin olevan seksijuomaa, kuten mökkilegendat tietävät kertoa. Panohommilla on parisuhdetta parantavia monisyisiä vaikutuksia!

    VastaaPoista