torstai 26. joulukuuta 2013

Helsinkiä rakennetaan osa II

Olen käynyt pariinkin eri otteeseen kuvailemassa rakkaaseen kotikaupunkiimme rakennettavia uusia rakennuksia. Lähes poikkeuksetta olen onnistunut hukkaamaan kuvat jonnekin tietokoneen syövereihin. Nykyisellään avaan konetta kaksi tai kolme kertaa kuukaudessa ja kiireessä tallennetut kuvat ovat aina ties missä. Nyt tuoreimmat kuvat on kännykkäkameralaatua, koska kännykästä en sentään pysty kuvia hukkaamaan!

Kirjoitin asiasta viimeksi maaliskuun lopulla, silloin ihmettelin mm. Kyläsaarenkadun pohjoispäässä olevaa rakennusta jonka eteläpääty oli jätetty paljaaksi. Nyt kun eristelevyt ovat olleet liki kaksi vuotta luonnonvoimien armoilla, taloa on jatkettu suoraan vanhasta! Itselläni ei ole rakennusalan koulutusta, mutta näin lukiopohjalta tuntuu hivenen erikoiselta tehdä rakennus 70% valmiiksi, odottaa kaksikymmentä kuukautta ja tehdä talo sitten valmiiksi!

Maaliskuussa 2013

Joulukuussa 2013, tumma osa vanhaa
Odotan innolla kuinka tämän koeluontoisen projektin käy. Tippuvatko lateksit seiniltä jo ennen joulua 2014!

Yksi rakennuskohde Helsingissä on mielestäni ylitse muiden; toki Kalasataman (tämmöistä kaupunginosaa ei muuten oikeasti ole olemassa kuin puhekielessä, kyse on Sörnäisten satamasta, Kalasatama on vain läheisen metroaseman nimi!) rakentaminen on mielenkiintoinen prosessi, itseasiassa niinkin mielenkiintoinen, että aion käsitellä sitä kokonaan erillisenä osana myöhemmin, mutta ylivoimaisesti suurin rakennusprojekti maanmuokkauksineen on par aikaa käynnissä Viikinmäessä.

Alue on lapsuudesta tuttu, kyseessähän on entinen ampuma-alue, helkkarin iso ampumarata itseasiassa. Olen käynyt pikkukersana siellä ampumassa .22:lla tauluja, aikuisten valvonnassa toki. Silloin mestoille pääsivät ainakin ampumaseuran jäsenet sekä poliisit, näin siis ainakin muistelen 25 vuoden takaisia tapahtumia. Myöhemmin kävin mestoilla ampumista harrastavan kaverin seurana, taisin minäkin räiskiä Sakolla muutaman reiän teerenmuotoiseen tauluun.

Mesta oli todella mielenkiintoinen, rähjäinen ja hieman umpeenkasvanut alue täynnä betonista valettuja valleja sekä ampumaesteitä, pistooliratoja jotka olivat puusta ja todella käytetyn oloisia, aaltopellistä tehdyt katokset rei'ittyneet sadoista hutilaukauksista. Ampuseuran tönö jossa käytiin ilmottautumassa ja jossa jotkut jäsenet säilyttivät aseitaan oli kuin suoraan jostain Kaurismäen leffasta; lievää homeenhajua, kellertävällä muovimatolla päällysettty vanerilattia. Kahvia oli termoksessa ja eilistä pullaa tarjolla, maksu tapahtui pienillä kolikoilla suoraan peltisestä keksipurkista tehtyyn "kassalippaaseen". Tambuurissa oli valehtelematta 70-luvultä säilynyt limuautomaatti, olisiko siellä ollut peräti vielä 0,5l lasipullossa olevaa jaffaa parilla hyllyllä?? Ei sentään.

Viikinmäki koostuu kahdesta harjanteesta joiden välissä on sola, toisella rinteellä on Helsingin veden saostusaltaat isolla aidatulla alueella jossa vielä 90-luvulla saattoi lämpimänä kesäpäivänä tuntua sangen voimakas kakan haju!

Toinen rinne oli umpeen metsittynyt, sen takana oli Vantaanjoki laaksoineen. Keskellä kulkevassa solassa olivat kivääriampumaradat. En koskaan ampunut muuta matkaa kuin kolmeasataa metriä, joten toisista radoista ei ollut kokemusta. Maalitaulua oli jännä syöksyä hakemaan kapeaa, mutkittelevaa polkua pitkin betonimuurin suojassa. 2000-luvun alkupuolella mesta oli todella trimmaamattomassa kunnossa ja tuo noutopolkukin oli kuin suoraan viidakosta, kyllähän sitä aina oli pelko perseessä että jos joku sattuu lasauttamaan, mutta onneksi suojat olivat hyvät ja totta puhuen radalla oli sen verran vähän muita käyttäjiä, että melko huoletta saattoi radalla heilua. Toki kaveri piti aina jättää ampumapaikalle varoittamaan saapuvia ihmisiä, että siellä on nyt kaveri kentällä.

Ampumarata porskutti yllättävän pitkään samassa paikassa, muistelen jälleen että joskus 90-luvun loppupuolella oltaisiin kaveriporukalla naurettu suureen ääneen kun joku ehdotti Viikinmäen rakentamista. Saastuneen maa-alueen poisto olisi niin kallis operaatio, ettei kenelläkään olisi varaa asua uusissa taloissa.

Kuinkas sitten kävikään.

Nosturit pyörivät ja operoivat nostaen elementtejä jopa sunnuntaina. Duunareiden parkkipaikka on täynnä katumaastureita joiden rekisterikilvissä numerot tulevat ennen kirjaimia.

"Lahden suurmäeksi" pilkkaamani rakennus valmistui ensimmäisten joukossa, kuten Sörnäisten satamassakin tässä talossa asuttiin jo toisessa päässä kun toista päätä vielä rakennettiin!

Vasemmassa laidassa olevan korkean taulun holleilla oli ampuradan sisääntulo, siitä vähän matkaa kuvaajaa kohti oli ampumaseuran tölli, kuva on otettu suunnilleen niillä paikkeilla josta piti valita meneekö kivääri- vai pistooliradalle.

Pistoolirata oli suunnilleen täällä, muistaakseni. Tuota siltaa en käsitä, se laskettiin mestoille jo ennenkuin ensimmäiset talot olivat valmiit! Se on periaatteessa "ei kulkua"-tilassa mutta kyllä ihmiset sitä käyttävät.

Hitas-asuntoja joista jopa kirjoittajan mielestä hulppea näköala Vantaanjoen laaksoon!

Vantaa, Helsingin Missisippi..

Keskellä olevassa laaksossa olivat kivääriampumaradat, kuvassa keskellä oleva tägätty mysteeritölli oli jonkinlainen suojakoppi, en muista käyneeni siellä ampuradan aikoina enkä jostain syystä käynyt nytkään!

Panoraamaa Viikin vedenpuhdistamon puolelta.

Maata on muokattu Viikinmäessä aika runsaasti, mitään kuutiomääriä en edes arvaile mutta jos pelkästään nyppylöiden parturointi on ollut massiivinen urakka, olisi mielenkiintoista tietää kuinka täyteen paikka aiotaan rakentaa. Toivottavasti myös osa montusta käytetään hyväksi, nyt valtaosa taloista on Vantaanjoen puoleisella harjanteella, sinne on rakennettu 2- ja 3-kerroksisia taloja, ymmärtämäni mukaan korkeampi taloja ei voida rakentaa koska silloin ei vesitornien paine riittäisi tuomaan vettä yläkerrosten asuntoihin vaan paikanpäälle pitäisi saada välipumppaamo. Toivon myös, että paikalle saadaan peruspalveluita kuten ruokakauppa, kioski sekä pankkiautomaatti. Mäki on nimittäin erittäin jyrkkä ja tällä hetkellä lähimmät elintarvikeliikkeet ovat Pihlajiston Alepa ja Viikin Prisma, Prismakin on käytännöllisesti kahden jyrkän mäen takana jos kulkuväyläksi valikoituu Viikinmäen etelänpuoleinen reitti. Mielestäni on hölmön hommaa tähdätä rakentamiseen joka suosii nuoria lapsiperheitä jotka ovat valinneet autottoman elämäntavan jos rakentamisen sijoituspaikka on sitten tämmöinen 30 asteen rinne. Korkeuserot ovat melkoisia, jos sattuu osumaan lähistölle, kannattaa ehdottomasti käydä katsastamassa.

Tästä peruspalveluiden puuttumisesta voisi kirjoittaa enemmänkin, mutta toimikoot vaikka Pakkala tämmöisenä. Kauniita taloja, mutta jos maito on loppu niin siinähän lähdet Jumboon ostoksille..

Tulispas raapusteltua, jatketaan osassa kolme joka julkaistaan joskus tulevaisuudessa!

tiistai 10. joulukuuta 2013

Ohjeita tavalliselle ihmiselle internetkeskusteluun.

2000-luvulla parasta ajanvietettä harrastuksiin liittyen on keskustella niistä toisten ihmisten kanssa internetin keskustelualueilla. Sieltä löytyy toisia samanhenkisiä joiden kanssa jakaa ajatuksia milloin kustakin itselle rakkaasta asiasta.

Nykyisin tosin erilaisilla "laudoilla" eli keskustelufoorumeilla on erittäin paljon erilaisia ja -ikäisiä käyttäjiä joiden maailmankuvat ja tavat saattavat poiketa hyvinkin toisistaan. Keskiverto kansalainen ei välttämättä tiedä ollenkaan kuinka käyttäytyä foorumille rekisteröidyttyään. Tässä muutama ohje joita noudattamalla voi viettää antoisia keskusteluhetkiä internetin ihmeellisessä maailmassa!

Ole rento, vältä muodollisuuksia

Kirja- ja kapulakieli koskee ainostaan oikiksen pääsykokeita ja monimutkaisia ooppera-arvioida. Internetti on vapaa-ajan jutska jota ei tule ottaa liian ryppyotsaisesti! Kirjoita siis reilusti puhekieltä, ulkolaiset sanat mieluiten foneettisesti jotta et tule vahingossakaan brassaileeksi kansankoulun englanninkielen opetuksen tasolla. Mikäli olet kotoisin Kehä 3:n pohjoispuolelta, käytä reilusti kotipaikkakuntasi murretta kirjoittamassasi tekstissä. Mikäli et ole harjaantunut kirjoittamaan kotimurteellasi, voit korvata sen keksimilläsi sanoilla ja termeillä!

Helsingin murretta, elikkäs "stadin slangia" ei tule käyttää internetin keskustelufoorumeilla koska se on noloa ja "hesalaiset ovat ylpeitä". Mikäli näet jonkun "skrivaavan stadia" kannattaa hänet heti haastaa taisteluun esimerkiksi meänkielellä tai Rauman murteella ja täten osoittaa, että kaikki pääkaupunkiseutulaiset ovat ollakseen. Ja pellejä.

Välimerkkianarkia

Edelliseen liittyen, kannattaa välttää turhantarkkaa pilkunnussimista. Internetin tarkoitus on lystikäs ajanviete eikä mikään äidinkielentunti. Bohumil Hrabalin kirjassa Tarjoilin Englannin Kuninkaalle, saattaa mennä parikin aukeamaa ilman että pää- ja sivulauseita erotellaan minkäänlaisilla pilkuilla tahi pisteillä, joten kyllä keskiverto härmäläinenkin kehtaa täten vetää A4:n tai kaksi siitä missä Patong Beachilla oli halvin kalja ja pizza viime tammikuussa!

Hyvin arveltu on puoliksi luultu. Ja hyvin luultu on puoliksi tiedetty!

Ei pidä surra oman asiantuntemuksensa vähyyttä, keskustelufoorumin hyvänä puolena on se, että harva tuntee ketään toista käyttäjää henkilökohtaisesti. Toisin sanoen; aivonsa tinnerillä polttanut analfabeetti voi aivan mainiosti selittää ummet ja lammet esimerkiksi propulsiotekniikasta tai kodinelektroniikan korjaamisesta ilmastointiteipin ja ruokailuvälineiden avulla. Todennäköisesti samalla laudalla ei ole em. asian todellista asiantuntijaa ja sitäpaitsi - tarkoitushan on saada aikaan keskustelua! Tosiasiat ovat yleensä umpitylsiä ja helposti tarkistettavissa esimerkiksi wikipediasta. Jos jonkun asian voi kuvitella päässään, on asia melko varmasti tiedossa ja jos se on melko varmasti tiedossa, se on faktaa.

Älä koskaan myönnä olevasi väärässä

Jos jostain syystä sinun väitetään valehdelleen tai keksineen faktoja itse, älä väitä vastaan. Jos olet aikaisemmin kirjoittanut, että aurinko porottaa heti noustuaan suoraan länsi-ikkunastasi sisälle, sano että asia voi olla sangen jänskä - mutta näin on silti kuten aikaisemmin sanoit. Mikäli "kiusaaminen" edelleen jatkuu, yritä jonkinlaista Johnny Cochran:maista harhaanjohtamistemppua. Muista että internetin keskustelufoorumeilla jokainen on A. oikeutettu mielipiteeseensä ja B. olemaan oikeassa. Mikäli saat niskaasi vielä sitkeämmän tapauksen joka alkaa lyödä pöytään kansainväliseltä avaruusasemalta otettua videokuvaa josta käy ilmi, että koska maapallo pyörii suuntaan  X niin auringonvalo liikkuu Suomen yli suuntaan idästä-länteen katso seuraava kohta. Jankkaaminen toimii yleensä myös erittäin hienosti, tosin sitä tulee harrastaa useammassa ketjussa jotta satunnaisemmille käyttäjille olisi suurempi mahdollisuus tutustua asiantuntemukseesi.

Puolustaudu fyysisillä/henkisillä vajavuuksilla

Lukihäiriö, sanasokeus, ylipaino, luukato, punavihersokeus, sukurutsa, änkytys, kampurajalka, AIDS, vesipää, tippuri, haiseva hengitys, kala-allergia, keliakia yms. jne. ovat kaikki valideja argumentteja silloin kun omaa mielipidettään pitää puolustaa internetissä. Lisäksi saat vielä marttyyrin kruunun kutreillesi kun muut foorumistit näkevät kuinka joku ilkeä fasistibandiitti kehdannut väittää yksisilmäiselle, sankkerista kärsivälle ylipainoisella sanasokealle, että aurinko nousee idästä!!!

Muista luokkasodan haamut

Mikäli jotain epäkohtia havaitaan ja asiasta täytyy kirjoittaa, niin kokoomus, kokoomuslaiset ja Jyrki Katainen ovat aina kelvollisia syntipukkeja. Mikäli joku erehtyy paljastamaan äänestäneensä kokuumusta, hän on automaattisesti väärässä joka asiassa seuraavat 10 vuotta. Samoin ei ole soveliasta linkata millekään keskutelufoorumille yhtään uutista tai vastaavaa joka tulee kokoomusmielteisestä lähteestä. Tiedonantaja ja Kansan Uutiset ovat oikeastaan ainoita joita foorumeille voi siteerata menettämättä sieluaan.

Ole ylpeä juuristasi

Edelliseen liittyen, Suomi on aina ollut agraariyhteiskunta ja kaikensorttinen sivistyneisyys on liittynyt kapitalistisiin porvareihin ja Helsingin herroihin. Tosi suomalainen ei kumartele ulkomaisia tuotemerkkejä vaan ostaa ulkomailla halpatyövoimalla tehdyt rytkynsä Prisman tai K-supermarketin tuotemerkkien alta. Jos rahaa on, ei pidä sortua alhaiseen "name droppingiin" vaan vaivihkaa vihjailla, että mummon perinnöstä on vielä nelinumeroinen summa jäljellä. Mikäli keskustelufoorumilla puhutaan esimerkiksi prestiisiviskeistä, ainoa sovelias tapa ottaa osaa tähän debattiin on nonchalantisti heittää "Juon vain todella kalliita single malt viskejä", sen kummemmin tuotemerkkiä mainitsematta. Mikäli puhe on tekniikasta, kannattaa mainita sellaisia merkkejä joita jokainen tuntee kuten Rolex/Harman-Kardon/Genelec. Kannattaa myös luoda hienovaraista vastakkainasettelua ilmoittamalla esimerkiksi että "Kaikki muu paitsi Rolexit on paskaa".

Kielenkäyttö

Älä koskaan puhu puolisostasi muilla nimillä kuin muija tai äijä. Tämä osoittaa maanläheisyytesi.

Ole lystikäs, tee omia väännöksiä tai lempinimiä asioista ja käytä niitä vuolaasti. Kuten lääkäri = lääpäri, antibiootti = antilooppi, olut = temppuliemi, sipuli = ripuli jne.

Monella foorumilla keskustellaan myös elämästä sekä elintavoista yleensä; mikäli joku pääkaupunkiseudulta kotoisin oleva mainitsee tämän vuoden beaujolais nouveaun tulleen Alkoon, mainitse samassa keskustelussa että kotona on opetettu, että on typerää juoda jotain sellaista jonka ääntämiseen tarvitsee kielioppaan, kaupan halvin bulkkilager on kyllin hyvää!!

Kulttuuri

Valitse itsellesi lempiolut suomalaisista bulkkilagereista, kehu tätä jokaisessa mahdollisessa tilanteessa ja hauku muut vastaavat tuotteet maanrakoon. Kieltäydy maistamasta ulkomaisia "paskakaljoja". Älä koskaan oluen nauttimisen yhteydessä puhu tästä oluesta tuotemerkin nimellä vaan käytä jotain eufenismia kuten kalijaa, takkupersettä, paskan-pölisemisen-estäjää, pientä punaista, sinimahasta, kepanderia jne.

Älä koskaan myönnä juovasi jotain maun takia vaan aina humaltumistarkoituksessa - nyt ollaan Suomessa!

Älä koskaan lue mitään klassikoita. Suomalaiselle välttää Aku Ankka, Juha Virtasen Juoppohullut sekä 1-2 Arto Paasilinnaa jotka on saatu joululahjaksi. Kulttuuria varten on olemassa televisio josta katsotaan amerikkalaista toimintaa. Anna ymmärtää, että kaikki jotka muuta väittää ovat "eliittiä" (eli oikeistolaisporvareita)

Uskalla nauraa itsellesi

Ei ole hävettävää jos lattiarempan yhteydessä naulaa pöksynsä lattiaan humalatilan takia, tai että kakkaa housuihinsa pikkujouluissa. Kaikki kannattaa kertoa julkisesti! Mitä tyhmempi juttu, sitä parempi!

Muista aina

Että meillä Suomessa jokainen ihminen on yksilönä arvokas ja että jokaisella on oikeus omaan mielipiteeseensä. Voit siis täysin huoletta väittää, että kyllä vasemman jalan kenkää voi pitää oikeassa jalassa ja toisinpäin. Ja vielä kävellä normaalisti. Jos joku on erimieltä, hän on väärässä tai kiusaaja. Foorumeilla on moderaattorit sitä varten, että kaikkien mielipidettä kunnioitettaan, olivat ne sitten kuinka helvetin älyvapaita tahansa!

tiistai 12. marraskuuta 2013

Mausteista kanaa

Vihaan kovin keksityn kuuloisia otsikoita. Meinasinkin aluksi laittaa otsikoksi "spicy chicken" mutta mitä helvettiä? Koko stoori olisi kuitenkin suomeksi joten miksi otsikon pitäisi olla englanniksi?

Ärsyttää muuten ihmiset jotka käyttävät englantia tehokeinona kirjoitetussa kielessä. Tai keksivät lainasanoja lennossa värittääkseen puhetta. Yäk!

Broileria ei muuten pitäisi syödä ollenkaan, tein nyt poikkeuksen ja ostin broiskua toistamiseen viimeisen kolmen vuoden aikana..jep, kävin LIDLissä....

1 paketti luutonta kananrintaa siinä keltaisessa paskassa
1 sipuli
8 valkosipulinkynttä
1 habanero
1 ½ rkl fariinisokeria
3 rkl sitruunamehua
2 rkl curryä
2 rkl jauhettua korianteria
3 rkl paprikaa
2 rkl juustokuminaa
1 rkl garam masalaa
peukalon kokoinen pala tuoretta inkivääriä
reilu 1 dl öljyä
2 dl kermaa
Bisseä käden ulottuvilla

Basmati-riisiä
Kookosmaitoa

2 Sipulia
2 Paprikaa

Heitä broiskut lävikköön ja huuhtele se keltainen dieselin apuaine pois. Jätä fileet valumaan.

Kippaa yksi sipuli lohkottuna, kaikki valkosipulinkynnet, mausteet, sokeri, sitruunamehu ja öljy luotettavaksi havaittuun litran rosterimittaan ja poraa sauvasekoittimella tasaiseksi massaksi. Laita broiskut astiaan, marinadi niskaan ja hiero se kunnolla lihaan.

Anna lihan marinoitua tovi (20min - 45min), sillä välin valmistele sipulit ja paprikat siihen pisteeseen, että ne ovat viipaleina. Paahda ne niukassa rasvassa uuninkestävässä valurautapannussa, laita samalla uuni kuumenemaan 270 astetta ja grillivastukset päälle. Kun sipulipaprikat on kuullotettu ihaniksi, laita ne toiseen astiaan, nostele broiskut marinadista ja ripsi enimmät marinadit takaisin kippoon. Heitä pannulle nokare voita ja nakkaa kanantapaiset sinne pariksi minuutiksi. Nyt lieden voi sammuttaa, uuni saa jäädä päälle, se varmaan onkin jo kuuma?

Laita uuniin ritilätaso ja nosta pannu tälle tasolle, paahda broiskuja vajaa kymmenen minuuttia ja kippaa sitten marinadi pannulle. Kääntele broiskuja marinadissa ja nosta takaisin uuniin toiseksi vajaaksi kymmeneksi minuutiksi. Tällä välin voit laittaa riisin kiehumaan, keitä se kookosmaidossa!

Kun kanat ovat olleet uunissa ronskin vartin, nosta pannu pois sieltä, kääntele kanat vielä kertaalleen ympäri ja kippaa sitten desin verran keppanaa, eli kolmosolutta, pannulle nosta vielä uuniin kunnes bisse tuntuu kiehuneen pois ja kastike on jälleen vetäytynyt kasaan (~5-7min). Sammuta uuni ja nosta pannu liedelle.

Nostele kanat nyt siihen astiaan jossa sipuli ja paprika ovat, sitä ennen kippaa sipulit ja paprikat pannulle jossa on uunissa paahdettu marinadi. Kuumenna pannu ja lisää siihen kerma, keitä sopivan paksuiseksi ja nostele kanat koko roskan päälle pysymään lämpiminä.

Pelimies kypsentää paprikat ja sipulit samassa pannussa uunissa, mutta kun minulla ei ollut tarpeeksi isoa pannua...........

Tarjoile riisin ja kylmän bissen kera.

Joo en todellakaan ole mikään ruokakuvaaja. Anteeks.

lauantai 2. marraskuuta 2013

Viikonlopun aamiaistärpit

Aamiaispekonia paistaessa kannattaa pannulle halkaista yksi valkosipulinkynsi antamaan makua.

Paistettujen munien päälle sopii pari tippaa väkevää chilikastiketta.

maanantai 28. lokakuuta 2013

Riipaisevia otteita kammottavasta elämästä, osa 1 Koululiikunta

No ei nyt sentään. Angiina vaivaa, enkä arvannut lähteä töihin. Viime yönä en saanut kunnolla unta kuumehoureissani ja päädyin muistelemaan sitä nuoruutta joka minulta vietiin, aikaa ennen sitä nuoruutta jonka tuhlasin.

Peruskoulua.

Noh, kyllähän peruskoulu on ikäänkuin välttämättömyys pienen lapsen henkisen kasvun kannalta, eihän Suomi ole mikään stan-maahan tai vastaavaan banaanivaltioon rinnastettava kehitysmaa jossa lapset eivät edes opi lukemaan kunnolla. Vaan kyllä sitä peruskoulussakin osataan aikarosvous.

Pohjustetaan päivän blogehdusta vanhalla viisaudella; "Se joka ei osaa, opettaa. Se joka ei osaa opettaa, opettaa liikuntaa".

En muista toista kertaa (armeijaa lukuunottamatta) milloin henkilökohtaista aikaani olisi varastettu yhtä häikäilemättömän törkeästi niinkin typerään aiheeseen kuin liikunta. Ymmärrän toki venyttelyiden ja muiden päälle ennen ja jälkeen suorituksen, mutta käsittääkseni tuommoiset asiat voidaan opettaa ihmiselle muutamassa tunnissa. Miksi liikuntaa pitää opettaa 9 vuotta putkeen ja vielä lukiossa kahden kurssin voimin? Jos kyse olisi todellisesta liikunnan opettamisesta, niin eiköhän yhdeksässä vuodessa saataisi ruumiitkin liikkumaan?

Mitä tarkoitusta palvelee kersojen hyppyyttäminen kahden tunnin ajan liikuntasalissa? Varmasti ei mitään, empiiristen havaintojeni mukaan läskit ja huonot liikkujat ovat läskejä ja huonoja liikkumaan myös vanhempina. Onko tarkoistus sittenkin saada kouluviikkoon mukavaa ajankulua niille takarivin luiskaotsille, jotka voivat polttopallon tekosyyllä pahoinpidellä pienempiään? Mene ja tiedä.

Liikunnanopettajat ovat lähtökohtaisesti jotenkin pelottavia ja falskeja samaan aikaan. Jykeväleukaisia jääkaappipakastimia tai itäsaksalaisen kuulantyöntäjälesbon näköisiä, verkkahousuihin verhottuja karikatyyrejä jotka hiihtävät koulun käytävillä jonkun palloilulajin kilpaväline kainalossaan. Liikunnanopettajat ovat jonkinlaisia superversioita Nietzhen yli-ihmisistä; "Angiina? 39 Kuumetta? Ei kelpaa! Ulkona on vain 15 astetta pakkasta, ulos siitä pelaamaan!!!!!" tai "Iso mies itkee kuin pikkutyttö, väännä se nenä suoraksi, puhalla veret ulos ja jatka lenkkiä!". Liikunnanopettajien mielestä kaikki maailman ongelmat, niin pienet kuin isotkin, johtuvat vain liikunnan ja kurin puutteesta. Ja kaikki mahdolliset ongelmat ratkeavat jonkinlaisella liikunalla tai urheilulla.

Liikunnanopettajat ovat oma rotunsa joka ei tunnusta tätä näkyvää ja tuntuvaa kosmosta ympärillämme. Heidän maailmannäkemyksensä on kuusiportainen ja menee kutakuinkin näin:

1. Tahko Pihkala
2. Tahko Pihkala
3. Pesäpallo
4. Termodynamiikan peruslait
5. Tahko Pihkala
6. Muu tunnettu maailmanjärjestys

Tahko Pihkala keksi muuten alkuräjähdyksen. Tosin sitä ei nykyisin voitaisi enää tehdä, sillä nuoriso on mädättänyt ruumiinsa temppelin Pringles-feikkisipseillä ja tietokonepeleillä. Toista oli ennen.

Kaikista liikuntatunnilla harrastetuista typeryyksistä typerintä oli ehdottomasti voimistelu. Joukkuelajit ovat kaikki hanurista, mutta tarjoavat sentää jonkinlaista ajankulua ja ovat ymmärrettävissä kilpailuvietin kautta. Mutta voimistelu. Ei herranmunjee sentään.

Puolapuut ovat kuin tikkaat, paitsi että tikkaita pitkin pääsee jonnekin. Puolapuut ovat tikkaat jotka eivät vie minnekään. Miettikää sitä.

Entäs ne katosta roikkuvat köydet joita pitkin kiivetä? Tai ne tangot? Ihminen on jumalauta keksinyt tikkaat!!!

Jos voimistelu (tms) on urpointa mitä liikuntatunnilla voi tehdä, niin mikä mahtaa olla voimistelussa urpointa? Ehdottomasti pukkihyppely ja telinevoimistelu (puhun siitä vaaka-tangosta ja katosta roikkuvista renkaista).

Ihan oikeasti! Meillä oli joka vuosi jonkinlainen "kuntotesti" johon kuului niin leuanvetoa, juoksua, roikkumista, riippumista yms. Ja joka vuosi, opettajan suureksi riemuksi ja ylpeydeksi, samat luiskaotsaiset urheilijanuorukaiset vetivät maksimipisteet ja me muut, noh. me tuotimme opettajalle suuren pettymyksen..

Ne renkaat katossa, miksi? MIKSI? Ymmärtäisin jos niihin laitettaisiin ilmakuivattu possunjalka roikkumaan, ja säkillinen chorizoa, mutta miksi 14-vuotiaiden pitää roikkua niissä ja tehdä jotain opettajan keksimiä liikkeitä? Mitä tarkoitusta palvelee renkaissa roikkuminen? Voin melkein ymmärtää, että liikuntatunnilla harrastettu jääkiekon peluu saattaa johtaa pelaamiseen myöhemminkin ja ehkä ammatillisella tasollakin. Mutta en muista kenenkään roikkuneen niistä typeristä renkaista naama hymyssä ja myöhemmin puhuneen miten aikoo jatkossa hoitaa hommansa siten, että voi temppuilla niissä renkaissa joka päivä! Tai mahdollisesti tehdä uraa. Itseasiassa jos joku 14 vuotias tuollaista puhuisi, hän joutuisi varmaan laitoshoitoon.

Sitten se tanko, sille piti rynnistää "tyylipuhtaasti" (tai jotain) ja nousta jonkinlaiseen valmiusasentoon, muistamani mukaan näitä oli kaksi, riippuen millaisia liikkeitä aiottiin suorittaa. Itsehän olin melko varma että mikä tahansa muu temppu kuin käsillä roikkuminen johtaisi välittömästi niska- ja päävammoihin, mahdollisesti jopa kuolemaan. Joten siis tangolle piti rynnistää, ponnistaa ja nousta ja sitten kiepsahtaa ympäri etukautta, poseerata ja laskeutua tyylikkäästi kanveesiin.

Taas herää kysymys: Miksi? Nuo temput olivat oikeasti aika hankalia ja pelottavia, joten lopputulos oli se, että vain osa onnistui, mikä taas tarkoitti sitä, että vain osa kersoista koki onnistumisen riemua ja liikunanopettaja ei sitä vähääkään. Ja jos totta puhutaan, onko maailmassa mitään yhtä hyödytöntä kuin tangon ympäri kiepsahtaminen? Pelkkää ***tuilua moinen, treenataan kaksi tuntia kerran vuodessa ja motkotetaan kun kieppi ei onnistu. Kakkaa sanon minä.

Kaikista typeryyksistä grandein typeryys on kuitenkin se pukki, hevonen, mikähelvettionkaan. Puhun siitä nelijalkaisesta, nahalla verhoillusta Behemotista joka jokaisen tämmöisen "voimistelusession" aikana kaivettiin esille ja aseteltiin paksun superlonpatjan eteen. Yleensä "pukin" eteen laitettiin vielä semmoinen vastenmielinen, Artekin sisustusesineeltä näyttävä vanerinen ponnahduslauta johon lähinnä rikkoi varpaansa.

Muistan kuinka hymyt hyytyivät, jopa isoilla pojilla, kun pukkia ryhdyttiin kaivamaan esille. Jälleen teroitan, kaivakaa muistianne! Muistaako kukaan kenenkään olleen iloinen pukin esillekaivamisesta? Ei! Koska kaikki vihaavat pukkia! Meidän koulussa pukki oli semmoinen ttumaisen näköinen kapine, tautisen keltaiseksi lakatut liimapuujalat ja satulanahkaa muistuttava pinta, melko varmasti saksalaista tekoa. Jaloissa oli jotain tummempia roiskeita, joiden huhuttiin olevan verta (suosituin urbaanilegenda koulussa oli muuten joku jumppasalissa tapahtunut kuolemantapaus). Pukki oli noin ronskin metrin korkuinen, eli reilusti yli puolet keskivertoteinarin pituudesta - ja sen yli piti hypätä! Reiluahan olisi ollut, että opettaja olisi malliksi ponnistanut tyylipuhtaan pukkihypyn hirvityksen yli, mutta ei. Jos kokoero olisi otettu huomioon, liikkamaikan olisi pitänyt vetää pukkihyppy rehtorin Mazdan yli - se olisi ollut reilua!

Akuutein uhkakuva pukkihypyssä on tietenkin puuttuvasta vauhdista tai korkeudesta johtuva hypyn tahaton keskeytyminen eli ns. "kassitus" jossa uhri laskeutuu töks vaan pukin selkään, murskaten kiveksensä. Koulussa kiertävän huhun mukaan "yks Janne kassitti niin pahasti, että sen kivekset tippu irti ja se joutu muuttamaan Tampereelle kun sitä kiusattiin". En tiedä miten todennäköistä tämmöinen on, mutta olen ottanut tavaksi suhtautua vakavasti kivekset murskaaviin juttuihin. Seuraava pelko oli vauhdin puute, ponnistava oppilas rämähtäisi pukkiin kuin puutarhatonttu pajavasaraan, sangen epätoivottavaa. Kolmas uhkakuva oli pukin päällä tapahtuvat virheliike joka lähetti uhrin naama edellä hikiseen superlonpatjaan, näitä itseasiassa tapahtui sangen tiuhaan, mikä teki liikunnanopettajan iloiseksi koska hän pääsi taas kertomaan kuinka tietokonepelit ja kahvinjuonti ovat turmelleet kroppamme!

Juurikin pukkihyppelyä olen palannut miettimään useasti näiden kuluneiden vuosien ajan. Siinä ei ole järkeä! Mitä tarkoitusta palvelee kyky hypätä metrisen esteen yli käsiään apuna käyttäen, olen kulkenut silmät auki useammassa kaupungissa (ja välillä maalla) enkä ole tähän päivään mennessä nähnyt yhtään mitään vastaavaa kuin voimistelupukki, ellei naapurikaupunginosan autoverhoilijan katettu Fiat-skootteri a.k.a. Koppimopo kelpaa. Se todennäköisesti rusentuisi tunnistamattomaksi äkillisen pukkihyppelykoitoksen seurauksena.

Jatkan pohdiskelujani pukkihypun tiimoilta, mutta en pääse yli siitä ajatuksesta, että koko pukki ja sen yli hyppiminen on vain sadististen liikunnanopettajien juoni koe todistaa kassitus livenä.

lauantai 26. lokakuuta 2013

Sloppy chicken Joe burger whatever

Joskus alkaa kypsyttämään eri ruokien nimet ja tapa jolla jokin nimi aina yhdistetään tiettyyn ruokaan ja tapaan tehdä jotain ruokaa. Varsinkin yksinkertaisempi kansanosa, juntit, usein ajautuvat tilanteisiin jossa vaaditaan abstraktia ajattelua laatikon ulkopuolella.

Hyvin usein kun yrittää selittää jotain yön synkkeinä tunteina hautomaansa uudenuutukaista reseptiä, sellaista jollaista maailma ei ole vielä nähnytkään, törmää juntismiin. Vastapuolen naama jähmettyy sellaiseen mitäänkäsittämättömään ilmeeseen, jossa toinen kulmakarva laskeutuu hivenen toista alemmaksi ja ilmanottoaukko, eli suu, avautuu mahdollisimman avoimeksi. Onhan se käsittämätöntä, että joku on keksinyt sellaisen reseptin jota ei ole ollut viimeisimmässä tai toiseksi viimeisimmässä Yhteishyvä-lehdessä.*

Olen toistuvasti yrittänyt kokeilla erilaisia päällystettyjä leipiä. Hapahko, vähän kohotettu taikina jossa on kova sitko, korkea paistolämpötila ja päälle/alle/sisään voimakkaasti makuaisteja kutkuttavia ainesosia, ei liikaa vaan juuri sopivasti. Keskivertotolloille tämmöisistä makuavaruuden räjäyttäjistä ei auta puhua, sillä ensimmäiseksi kuulee sanan "pizza" ja heti perään "pilattu pizza".

Täytyy muuten sanoa, että vain muutama eines kipuaa inhokkilistani kärjessä "suomalaisen pizzan" ohi. Pizza on Top-viitosessa, ehdottomasti. Tästä aion kirjoittaa tulevaisuudessa blogikirjoituksen joka tulee varmasti loukkaamaan erittäin monia preussilaisen peruskoulutuksen läpikäyneitä, individualisteiksi itseään luulemia juntteja. Ja se on oikein se.

Mutta nyt itse asiaan; viimeiset kuukaudet meillä on syöty luvattoman huonosti, lähinnä bisseä kipulääkkeiden ja vatsahaavanappien kanssa. Välillä joku LIDLin pakastepizza on sulostuttanut arkeamme, seuraavan kerran kun joku markan merkantti tulee kertomaan minulle, että kyllä kunnon kotiruokaa ehtii aina tehdä, vedän tätä turpiin ja nappaan oikeisiin töihin mukaan painamaan vähän lattialankkua vasoihin tai sutimaan lateksia nurkkiin. Perkele.

Perjantaina lopetin viimeisimmän, rapiat kolme viikkoa jatkuneen non-stop duuniputken ja kurvasin Lauttasaaren S-markettiin (täytyy muuten antaa propsit  HOK/Elannolle, kun uskaltavat näinkin reilusti palkata vammaisia; Larun ässässä on pelkästään kuuromykkiä töissä kassoilla!) havainnollistin rouvakullalla ilmein ja elein kuinka mieleni tekee kunnon barbaarisafkaa kera haitallisten transrasvojen. Päädyimme tekemään "hampurilaisia" (ai että korpeaa käyttää näitä vakiintuneita nimityksiä) marketin grillibroilerista ja muista.

Tarvitaan:
1 kokonainen grillibroileri, siis semmoinen kaupassa paistettu KYPSÄ kanannäköinen juttu.
1 suomalainen pullaleipä eli RANSKANLEIPÄ
2 tomaattia
1 isosipuli
Pari desiä Sweet Baby Ray's honey chipotle BBQ-saucea (voi toki tehdä itsekin)
Chiliä, chilikastiketta
Majoneesia, chilillä tai ilman. Tai hampurilaiskastiketta
Cheddaria, oikeaa mallia. Ei sitä kirkkaan oranssia syylarinpaikkausmassaa.
Bisseä

Kampea kotiin, avaa kalja, ota pitkä huikka.

Heitä kertakäyttökumihanskat käpäliin jos on, minulla sattui olemaan. Renssaa kana sormin pieniksi paloiksi isoon kulhoon. Kaada päälle BBQ soosia ja mausteet, sekoita käsin reilusti ja jätä vetäytymään toviksi. Itse join pari Koffin punaista ja luin Wallanderia, eli broisku tekeytyi ehkä tunnin.

Viipaloi sipulit ja tomaatit, vuole cheddarista siivuja, leikkaa ranskanpullasta juuri-ja-juuri leivänpaahtimeen mahtuvia siivuja ja paahda ne kevyesti.

Väännä uuniin 220 astetta, ylägrillivastus päälle. Laita uuninkestävä valurautapannu liedelle, kuumenna ja lisää 35g voita (oikeaa voita!!!!!). Heivaa broisku pannulle ja kääntele kunnes uuni on valmis. Karamellisoi broiskuressukkaa 15-20 minuuttia uunissa välillä panosta käännellen, tällä välin aseta leipäsiivut (6-8) uuninpellille, voitele ne paksulti haluamallasi soosilla, asettele tomskusiivut tämän päälle. Nosta pannu pois uunista ja lusikoi karamellisoinutta kanaa leiville. Päälle sipulit, joiden päälle cheddar. Uunita leivät kunnes juusto sulaa. Nauti haluamasi bissen kera.



* Havaintojeni mukaan kaksi kuukautta on keskimääräisen ihmisen muistihorisontti triviaaleissa asioissa, kaikki muu on taikuutta.

tiistai 15. lokakuuta 2013

Herra varjele

Olen nyt kuukauden verran ollut käymättä chilifoorumi.fi keskustelupalstalla poltettuani lopullisesti päreeni foorumin yleiseen tason laskuun. Tuokin informaation mekka on rapautunut aivan onnettomaksi luulosanakirjaksi.

Vaan keskustelulaudat ovat usein käyttäjiensä näköisiä, tässä tapauksessa kretiinien.

Pikainen silmäys paljastaa jonkun pilviveikon diggaavan sinapista niin kovasti, että on syönyt purkillisen kokonaan au naturel. (http://chilifoorumi.fi/index.php?topic=11235.msg266691#msg266691). Upeaa. Uljas uusi maailma. Mitäköhän seuraavaksi? Joku paskantaa housuihinsa ka tekee asiasta lehtiartikkel... Ai niin.

Mitäs muuta.. Aloittelijain osiossa oli ns. Kysy Kärsältä-ketju. Aloittelijat kysyivät ja nimimerkki Kärsä vastasi. Noh, nykyään ketjun nimi voisi olla "Kysy jotain todella helvetin idioottimaista, niin palstalla notkuvat työttömät jotka ovat käräyttäneet aivonsa keksivät sinulle vastauksen."

http://chilifoorumi.fi/index.php?topic=5592.msg266688#msg266688

Jumalauta. Minä olen ollut Amicalla kokkina, joten todella tiedän miltä paska näyttää, mutta täytyy sanoa, että nimimerkki Sorriin raapustukset ovat sellaista kamaa, että jos sitä saisi jäätelönä, niin maku olisi "nougat & kakka".

Noh, foorumit ovat usein käyttäjiensä näköisiä. Ja työttömille häviäjille ei pitäisi myydä internetyhteyksiä lainkaan, sillä he pilaavat koko tiedon valtaväylän.

perjantai 11. lokakuuta 2013

No voihan nenä..

Dodih. Ainakin Lumialla pääsee muokkaamaan bloggeria selaimen kautta!

Piti alkuun vain heittää twitterissä, mutta en viitsinyt, etteivät viherliberaalit menettäisi yöuniaan.

Minua on jo tovin harmittanut suuresti viestimien ja sosiaalisen median sairastama solidaarinen pöhötauti. Tiedättehän? 90-luvulla koko Suomi oli TUKEHTUA Timo T.A. Mikkosen ihailuun (ynnä Golden Raxiin sekä muodikkaisiin Coffee shoppeihin). Nyt näin laman alla meitä kuoliaaksi verotettuja, pitkäaikaisvittuuntuneita, alempaan keskiluokkaan kuuluvia työn sankareita on ryhdytty ahkerasti muistuttumaan kuinka mahtavan hyvin meillä asiat onkaan. Pureudun nyt muutamaan epäkohtaan jotka ovat viime aikoina saaneet minut liki repimään ihokkaani harmistuksesta.

1. Docventures eläintenoikeuksine tms.
Kautta aikain on normiryhästä kusetettu elintarvikejättien toimesta. Juo MAITOA, Teemu Selännekin juo, puoli kiloa päivässä ja muuta. Luuliko joku oikeasti, että se keltaiseen tänään upotettu broilerimömmö oli ns. hyvää safkaa? Entäs jauheliha? Kuinka kaikkein lyhimmällä säilytysajalla varustettu tuote, joka on monimutkaisin tuottaa, voi olla kaupan halvinta lihaa? Ei voi.

Suomalainen sarvikuono on jaloillaan äänestänyt kivijalkakaupat nurin, körötellessään ossuuspankin omistamalla perhehelvettimallin sakemannilla Prismaan ostamaan marinoitua broileria.

Luuletteko te oikeasti, että maailmasta tulee parempi paikka jos 3% Suomen kansasta sanoo Facebookissa välttävänsä lihaa (eli ostaa kasvisgrandiosan) lokakuussa? Ja paskat. Hyvää omaatuntoa junttiläskeille yhden klikkauksen hinnalla.

2. Lihaton lokakuu
Liha on pahasta koska syy X.
Lihansyönti on vähän niinkuin tupakointi, kukaan ei pysty TARKASTI ja TODISTETUSTI näyttämään, että kumpikaan olisi vaarallista, mutta auta armias jos puhut todella hyvästä pihvistä - sinut hirtetään munistasi!

Suomen lihakarjatuottajat ovat varmaan kov...eikun paskat ovat.

Kovimpia faktoja mitä pöytään lyödään, on että miljaardi ihmistä elää hyönteisillä ja se on meidänkin tulevaisuus koska ilmastonmuutos, väestönkasvu, syöpä, lihaonpahasta, kasvihuoneilmiö, ja niin edelleen.

Totuus on kuitenkin, ikävä kyllä, että 99% tuosta miljardista syö ötököitä olosuhteiden pakosta. Ei siksi, että kasvihuoneilmiö, lihapahasta tai edes siksi, että läskeillä suomijunteilla olisi huono omatunto, vaan siksi että jossain päin maailmaa ihmiset nyt vaan sattuvat lisääntymään tavallista kovemmin ja safkaa ei ole. Jos tämä miljardi kolmannessa maailmassa saisi valita, 99% heistä vetäisi euron juustoja ja ajaisi pankin omistamalla Audilla.

3. Meillä Suomessa on asiat hyvin ja meidän tulee olla kiitollisia tästä.
Kaikki on suhteellista, kun katsoo vanhus-, vammais- ja sairaanhoitoa voidaan nimetä jo aikamoinen prosentti kansastamme paarialuokkaan.

Mitä tulee naurettaviin vertauksiin Suomi vs. Stan- tai Afrikan-maat hyvinvointikeskustelussa, niin onko suomalainen yhteiskunta todellakin jonkun arpapelin tulosta? Kiittäkäämme esi- ja isovanhempiamme nykyisestä sivistyneestä yhteiskuntarakenteesta. Lähi-Idässä on tapeltu jo 2000 vuotta putkeen ja Intia on ollut ja tulee aina olemaan takapajuinen kehitysmaa jossa naisilla ei ole oikeuksia, ei vailla me kuinka laittaisimme rahaa Unicefin säästöpossuun.

Stan-maista en edes aloita.

4. Kommarit ja viherpiipertäjät ja se jatkuva ininä

Tässä teille: EI OLE OLEMASSA MITÄÄN KAPITALISTISTA SALALIITTOA, TYHMÄT JA SAAMATTOMAT TULEVAT AINA KANSOITTAMAAN MATALAPALKKA-ALOJA. NALLE WAHLROOS JA JYRKI KATAINEN EIVÄT OLE HENKILÖKOHTAISESSA VASTUUSSA SIITÄ, ETTÄ MENIT TILAAMAAN HOBBYHALLISTA PLEISSTEISSÖN KOLMOSEN VAIKKA OLET TYÖTÖN 40-VEE OPISKELIJA JA NYT SE PLEILLA ON ULOSOTOSSA.

tiistai 8. lokakuuta 2013

Päivän epistolassa chilin kasvatuksesta

Dodiin, edellinen blogipäivitykseni meni aivan huutamiseksi. Kaverini Raaka-Arska ei ole tyytyväinen...

Kuten jotkut blogia aktiivisemmin seuraavat lukutaitoiset tietävät, olen innokas multasormi eli viherpeukalo. Erityisesti chilit kaikessa monimuotoisuudessaan ovat lähellä sydäntäni. Kasvaa meillä myös orkideoja sekä blogistin itsensä kokoinen peikonlehti..

Koko chilipelleily lähti aikoinaan liikkeellä Alepan pienestä punaisesta chilistä vuonna 2009. Olin ostanut niitä papukaijoillemme järsittäviksi (Jep, papukaijoille. Linnuilta puuttuvat hermoreseptorit joihin kapsaisinoidit kiinnittyvät ts. lintuja ei polttele) ja pih rahasta tarkkana kaverina keksin tietysti idättää niissä olevat siemenet, koska valmiit chilit ovat kalliita, mutta multa, kukkaruukut ja oma aika ovat ilmaisia!

Chilejä on nyt tullut kasvateltua kahdessa eri asunnossa, kymmeniä erilaisia lajikkeita villeistä aivan degeneroituneisiin ja ristipölytteisiin asti. Kasvatusolotkin ovat muuttuneet, alkuun käytössäni oli vain yksi ikkunalauta joka antoi luoteeseen, kaiken kukkuraksi asunnossa joka sijaitsi pohjakerroksessa.

Sittemmin sain ikkunoita enemmän, nyt pohjoiseen ja etelään, lisäksi vielä etelään antavan hyvänkokoisen - joskin lasittamattoman - parvekkeen! Alkuun jouduin hakemaan ihanteellisia kasvatusoloja parvekkeellamme, siellä oli niin varjoa kuin paahdetta, tuulensuojaa kuin avointa. Juuri kun sain mielestäni koko paletin läjään, kaatoi taloyhtiö ison hevoskastanjan joka varjosti parvekettamme! Tämä tietenkin jossain määrin masensi minua, sillä chilinkasvatus on yllättävän pitkäjänteistä puuhaa (vaikea uskoa kun lukee chilifoorumilta pellepelottomien väkerryksiä; kasvatuskausi alkaa elokuun alussa, syyskuussa mennään jo täysillä ja lokakuussa rehut lentävät luiskaan 2010-luvun ADHD-ihmisen aloittaessa uuden harrastuksen) ja muutamankin eri lajikkeen kasvatusolojen hiominen optimaaliksi ottaa helposti pari vuotta.

Hevoskastanjan kaatamisesta hermostuneena, päätin että kausi 2013 vedetään täysin hatusta tempaisemalla. Pitkään vaalimieni uhanalaisten villichilien lisäksi päätin kasvatella ainostaan muutamaa varmaa ruokachiliä sekä paria uutta tuttavuutta (mm.Alma paprika jota unkarilainen kaverini toi paikan päältä Unkarista) siementen takia. Jostain syystä keksin vielä kerjätä chilifoorumin nimimerkki Jaolstenilta sortimentin Capsicum pubescens-suvun chiljeä.

Ja nyt päästään asiaan. Capsicum pubescensit, tuttavallisemmin "pubet", eli rocoto-/rokotochilit ovat monen harrastajan mielestä hankalia kasvatettavia ja vielä vaikeammin satoavia. Itsekin olen tätä mieltä, ainakin osittain.

Ne vaativat tolkuttoman pitkän itämisajan. Siinä missä "peruschilit" voi nakata itämään vuodenvaihteessa, täytyy rocotot asetella idätysalustan hellään huomaan jo joulukuun alussa. Itäminen kestää kauan ja alkuvaiheen kasvaminen samaten. Suomen talvessa lisävalaistus on liki pakollista, ilman en suosittele kokeilemaan. Rocotot ovat kotoisin Etelä-Amerikan vuoristosta, suhteellisen korkeasta ilmanalasta. Tämä aiheuttaa heti haasteita tavalliselle kasvattajalle. Pitkälle jalostettujen jalapeñojen kasvattaminen on sikäli palkitsevaa, että satoa tulee oikeastaan millaisissa oloissa tahansa. Sama pätee useimpiin lajikkeisiin. Mitenkään turhan vaativia rocotot eivät kuitenkaan ole, niille ei tarvitse simuloida korkean paikan leiriä painekaapissa tai mitään muuta outoa (vaikka päivän trendinä tuntuu olevankin chilinkasvatus kaikkein monimutkaisimmalla ja hankalimmalla tavalla!)

Itselläni kävi onni onnettomuudessa, juurikin hevoskastanjan kaatamista seuraavassa välinpitämättömyydessä iskin kasvit vain kasvamaan ilman turhaa miettimistä.

Liiallinen paapominen on monen kasvin surma, olen havainnut saman vaikeiksi miellettyjen orkideojen kanssa. Millintarkka lannoitteen annostelu ja sekuntikellon kanssa tapahtuva kastelu todennäköisesti tappaa kasvin, parhaiten menestyvät ja kukkivimmat orkideamme ovat niitä joita kohdellaan kaikkein kaltoin. Yleensä muistan Alepan kassajonossa, iltapäivälehtien lööppejä lukiessa ja päiväystä katsoessa, että "voi herranpieksut! Oncidiumia ei ole kasteltu viikkoon!!!"

Sama kävi nyt rocotojen kanssa. Olen aina mieltänyt rocoto isokokoisiksi vuoristokasveiksi, joten olen istuttanut niitä isoihin ruukkuihin, superilmavasti perliitin kanssa ja lannoitellut maltillisesti. Lisäksi olen vielä asetellut ruukut varjoon, koska "vuoristossa on kylmää"! Sanomattakin lienee selvää, että satoa ei ole tullut juuri nimeksikään.

Tänä vuonna havahduin vasta nyt syyskuun lopussa chilejä sisään rontatessa (jep, keittiö on kuin viidakko..), erilaisia rocotoja on aivan pilvin pimein! Viime vuonna sain satoisaksi kehutusta Turbo Pubesta ehkä kahdeksan podia. Nyt rocotoja on tulossa vähän yli kilo, pelkästään kolmesta neljästä kasvista!

Jouduin oikein istumaan alas ja pohtimaan tilannetta; mitä olin tehnyt ajatuksissani eri tavoin kuin aikaisempina vuosina.

- En ajatellut (aina kannattavaa..)
- Istutin rocotot pieniin ruukkuihin, koska isommissa oli viime kaudelta talvehditettuja chilejä.
- Lannoitin niitä samoin kuin muitakin chilejä.
- Kasvualustana oli Kekkilän puutarhaturve jota varmuudeksi junttasin vähän turhan tiiviisti.
- Sijoitin ruukut suoraan auringonvaloon, koska varjopaikkoihin sijoittelin isot ruukut, joissa oli vanhoja chiljeä!

Sattuman oikusta olin tietämättäni korjannut virheet jotka johtuivat ajattelemattomuudestani. Hapahko tiivis maaperä pienessä ruukussa sekä reilu päivän ja yön välinen lämpötilavaihtelu tekivät yhdessä sen oleellisen pikkuseikan, joka erottaa jonkinlaisen sadon surkeasta.

Tästä innostuneena taidan kokeilla ensi kautta pelkästään rocotochileillä!

maanantai 7. lokakuuta 2013

Sananen..

Tai lähinnä yleistä pohdintaa. Muistaakseni muuten, koskaa ei saa aloittaa kappaletta vastaamalla otsikkoon josta tehdään täten retorinen kysymys. Mutta mitä väliä, 98% kaikista nettiblogeista sisältää niin pahoin vammautunutta kielenkäyttöä, että kieli itsessään on tunnistettavissa ainoastaan hammaskartan avulla. Eikä aina sittenkään.

Blogi on viettänyt tasaisen tappavaa hiljaiseloa koko kesän. Suurin syy on suunnaton vihani tietämyskoneina tunnettuja aikarosvoja vastaan. Sain käyttööni Ex-Nokia, nyk. Microsoft, Lumia-älypuhelimen ja olen sillä onnistuneesti hoitanut niin pankkiasiani, lainastovaraukseni kuin nettivittuilutkin! Ainoastaan blogia en pysty sillä pitämään, ainakaan tällä blogger-alustalla.

Eipä sillä. Mielelläni kirjoitan parempia juttuja vähän harvemmin, kuin jotain pasiradio-tyyppistä paskaa keitetyistä kalapuikoista joka helvetin päivä. Internet on muutenkin menossa huonompaan suuntaan, en nyt ala kirjoittaa siitä, mutta kyllä mielestäni jokaisella internetin käyttäjällä tulisi olla jonkinlainen vastuu siitä, mitä skeidaa eetteriin ladataan. Itsekritiikkiä ja taustatietoa lienee puuttuvan useammalta, mainittakoon nyt esimerkiksi että jos on sitä mieltä, että opintotuet ovat liian pieniä ja se on Jyrki Kataisen vika, niin onko mieltä kirjoittaa aiheesta blogi? Tai jos on rippilahjaksi saatu Nikonin järkkäri, niin tekeekö se turvenuijasta kuin turvenuijasta todellakin ammattifotarin? Minua ei todellakaan kiinnosta nähdä Hipstamatic-kuvakirjastossani kuvia jossa törpöt poseeraavat halvoissa vaatteissaan peilin edessä tai ovat vetäneet moottoriperä punaisena hehkuen jonkun rupisen puiston läpi, joka ikisen ruskalehden tallentaen.

Youtubesta en aio edes sanoa mitään. Työttömille ja MT-potilaille ei vain pitäisi myydä mitään videotallentimia. Koskakohan netti hukkuu kakkaan?


Nonniin, tämähän lähti sangen räyhäkkäästi! Ei mikään ihme, että banaanilaulua on kuultu allekirjoittaneen toimesta foorumilla kuin foorumilla! Suomalaisten keskustelulautojen suurin vika on toiset ihmiset. Minulla on vielä tuoreessa muistissa aika jolloin sivistymättömyydellä ei ylpeilty ja jokaista harhaluuloa ei toitotettu varmana faktana.

"Riita on läsnä kun tyhmä puhuu, hänen suunsa kärttää nyrkkiä!" Näin sanotaan jo raamatussa ja kuten kaikki uskovaiset pellet tietävät, mitä raamatussa lukee, se on faktaa.

Perskeles, piti chileistä puhumani, mutta jätän sen huomiseen! Arrivederci vaan!

tiistai 17. syyskuuta 2013

Vähän helkkarin...tai no melko hyvä sienipasta

Makustelijat tekivät mainiossa blogissaan aika helvetin hyvää tattipastaa. Tämä ei nyt ole ihan suoraa apinointia, mieluiten käyttäisin termiä arkipäivän pastissi.

Hommahan meni näin; oltiin jälleen kerran töiden jälkeen LIDLissä ostamassa halpaa bisseä sekä päivän safkaa. Illaksi oli jotain menoa, joten lasagne tai karjalanpaisti oli pois pelistä. Lisäksi ruoka piti saada nopeasti, koska nuukana sällinä olin jättänyt lounaan välistä!

Mieleeni muistui Makustelijoiden tattipasta - jotain vastaavaa - mutta kamat LIDListä!

- Rasia ruskeita herkkusieniä
- 1 sipuli
- 5 valkosipulinkynttä
- Loraus bisseä
- 2 dl kermaa
- Puolikas fond du chef-naudanlihaliemihyytelökuutio
- Mustapippuria
- Tagliatellea n.6-9 kerää

Silppua sipulit, heitä kuumalle pannulle jossa ennestään oliiviöljyä ja voita. Kuullota sipuleita vasurilla ja hienonna samalla sienet krouviksi kuutioksi.

Laita pastavesi kiehumaan.

Kun sipulit ovat kuullottuneet viitisen minuuttia, lisää sienet parissa kolmessa erässä. Jatka paistoa.

Kun sieniin alkaa tulla herkullista ruskeaa, lisää mustapippuri, puolikas fondducheffi  ja vajaa desi keskiolutta.

Keitä keskiolut pois (juo lopputölkki) ja lisää kerma. Laita pastat kiehumaan.

Alenna kastikkeen lämpöä siten, että se kiehuu hiljalleen kasaan mutta ei kuivu! Hämmennä välillä.

Juuri ennenkuin kaadat pastat lävikköön, lisää kastikkeeseen puolikas kauhallinen, eli desin verran pastan keitinvettä, nosta kasari kuumalle levylle ja valuta pastat huolellisesti. Kiehauta soosi ylös, pastan keitinvesi antaa makua ja samalla saostaa kastiketta. Yhdistä soosi ja pasta ja täräytä lautasille. Helppoa, halpaa ja nopeaa.

sunnuntai 21. heinäkuuta 2013

Täytettyjä paprikoita

Noh noh..kuukauden päivät vierähtänyt edellisestä blogipäivityksestä. Täytetyistä paprikoista on siis ainakin kuusi viikkoa aikaa, eikä kuvaa löydy mistään. Reseptiäkään en kirjoittanut ylös, mutta kyllä sen suunnilleen muistaa!

Täytetyt paprikathan ovat vähän sellainen "nolo juttu", tiedättekö? Semmoinen pakollinen mitäs-sille-vegevammaselle-laitetaan-kun-me-muut-vedetään-härän-ulkofileetä? Jokainen jossain määrin kasvisruoan varassa 90-luvulla elänyt lienee törmännyt kasvissafkojen Totoon, perusvetoon joka ei ihastuta eikä vihastuta! Perinteisen punaisen paprikan sisään on leivottu Ben-sedän riisiä ja liikennevaloja ja hyvässä lykyssä jotain mausteita. Hyi helkkari!!

Näissä paprikoissa on vähän enemmän särmää ja munakoison pehmeä kermaisuus komppa hyvin rapsakkaa suippopaprikaa, annos on aika rasvainen mutta sitä suuremmalla syyllä sitä voi nauttia rapeakuorisen maalaisleivän kera. Ja punaviinin.

Tarvitaan

- Suippopaprikoita
- Munakoiso
- Sipulia (ja valkosipulia)
- Risottoriisiä

- 1 tlk tomaattipyrettä ja 1 tetra paseerattua tomaattia
(- 1 sardellisiivu, ei pakollinen)

- Vakiosetit välimeren mausteita ja oliiviöljyä, myös chiliä kannattaa käyttää

Aloita siivuttamalla munakoiso ronskin sentin paksuisiin viipaleisiin, suolaa nämä hyvin ja jätä "itkemään" ainakin tunniksi. Huuhtele vedellä ja taputtele kuivaksi pyyhkeeseen, paperiin tai paitaasi.

Laita munisviipaleet uunivuokaan ja päälle reilusti oliiviöljyä, uuniin 180 astetta ja uunivuoka sinne kunnes munakoisot ihanan kypsiä, eli kullanruskeita ja pehmeitä - ei mustia ja palaneita! Ota munikset uunista vuokineen ja heivaa ne terässihtiin valuttamaan ylenpalttiset öljynsä veks.

Tällä välin voit tehdä tomskusoosin. Viipaloi yksi isosipuli tai pari pienempää, valkkarinkynsiä saa olla kourallinen, viipaloi nekin. Lorauta öljyä kasariin ja ryhdy kuullottamaan sipulisatsia matalalla lämmöllä, nakkaa hyvissä ajoin pikkuinen sardellisiivu messiin, jos käytät oikeaa sardellia, se liukenee sinne. Älä osta Pirkka-sardiineja tätä varten vaan käytä vain oikeaa sardellia. Samalla voit lisätä myös tuoretta chiliä jos se makuusi sopii, en kuollaksenikaan muista "tulistinko" tätä annosta vai en..todennäköisesti silppusin puolikkaan habaneron sekaan!

Kun sipulit ovat pehmeitä kuin nykynuorten moraali ja selkäranka, nosta lämpöä ja lisää tomaattipyree. Hämmentele tovi ja ripsi sitten sekaan valitsemasi määrä mustapippuria, suolaa, basilikaa, oreganoa ja hunajaa. Ripaus valkoviinietikkaa tekee myös hyvää. Alenna lämpöä ja lisää veitsellä pieneksi kuutioitu (sentti-kertaa-sentti) munakoiso.

Nyt seuraa reseptin kriittisin vaihe! Sekaan pitäisi saada risottoriisiä (puuroriisi käy yhtä lailla), mutta vain sen verran, että se imee itseensä ylimääräisen nesteen! Muistaakseni tähän reseptiin sekoitin vajaan desin risottoriisiä. Mutta ei väliä, jos riisiä menee himpun verran liikaa voi soosiin aina lisätä nestettä.

Nyt panosta voi kypsennellä matalalla lämmöllä ronskin varttitunnin ja nostaa jäähtymään. Täytteen jäähtyessä pese ja kaavi suippopaprikat. Itse leikkasin kannan irti, pyöräytin Kalliilla Ranskalaisella keittiöveitselläni siemenet kiinnikkeineen irti ja viilsiin pitkän viillon paprikan toiselle sivulle. Kun kaikki paprikat on  käsitelty, lusikoidaan jokaiseen täytettä niin paljon kuin järkevästi mahtuu. Lopuksi paprikat pannaan uunivuokaan ja 180 asteeseen kunnes kypsiä.

Mikäli tahdot paprikoista enempi lihapainotteisia, voi soosiin lisätä fond du chef-hyytelökuutioita ja korvata risottoriisin soijarouheella. Tai sitten yksinkertaisesti laittaa sinne lihaa sekaan! Ugh! Hyvät sunnuntain jatkot!

sunnuntai 16. kesäkuuta 2013

Maustettua ketsuppia

Oli minulla pahuksen hyvä täytettyjen paprikoiden resepti tuossa, mutta eihän sitä jaksa näin sunnuntaikankkusessa kirjoitella.

Kerrottakoon tässä kuitenkin maustetusta ketsupista.

Ketsuppia voi nimittäin maustaa. Uskokaa tai älkää.

Tässä pari omaa ketsuppivetoa, sekoitaan lasissa;

½ ketsuppia
½ HP-soosia

sekä

1 dl ketsuppia
1 rkl mausteista chilikastiketta (Poppamiehen Barbados on tähän sopivaa)
1 rkl curryjauhetta

Katsotaan niitä paprikoita ensi viikolla!

lauantai 8. kesäkuuta 2013

Paistettuja papuja (refried beans)

Ajatko avolavalla? Onko päässäsi ympäri vuorokauden kotimaisen traktorivalmistajan mainoslippis? Onko suosikkioluesi se, mitä halvimmalla saa? Tykkäätkö, että kätesi voivat liikkua vapaasti? Oletko saksinut kaikista paidoistasi hihat pois?`Onko suurimmalla osalla sukulaisistasi tai kavereista etunimen etuliitteenä "Billy"? Myös naispuolisilla?

Jos vastasit "kyllä" edellämainittuihin kysymyksiin, onnittelen! Saatat nimittäin kuulua valtavaan valkoisen roskasakin vähemmistöön nimeltä punaniskat.

Vitsi vitsinä. Olen näin kesän korvalla yrittänyt imeä mahdollisimman paljon vaikutteita amerikan maaseudulta, varsinkin Missisippijoen suiston alkuperäismeiningeistä. Tarkoituksena on pyhittää kesä grillaamiselle ja sikarilaatikkokitaran soitolle. Ja tietysti myös kaljan lippaamiselle hihattomassa flanellipaidassa...

Traileripuiston asukkaiden päivittäiseen ruokavalioon (kuulemma tai ainakin luullakseni) kuuluu oleellisena osana pavut. Koska ne ovat halpoja. Ja itseasiassa, ovathan tölkkipavut aika romanttisia.

Täällä härmässä valtaosa netissä jaettavista resepteistä on valitettavasti pantu eteenpäin jonkinlaisen besserwisseröinnin takia. Yllättävän usein törmää netissä siihen, että joku häthätää kirjoitustaitoinen onkin puskenut jonkun aivan loistavalta vaikuttavan reseptin ilmoille. Pienellä googlaamisella resepti löytyykin sanasta-sanaan jostain oikeasta reseptisivustosta. Sitten on vielä nämä hifistelijät jotka pokkana väittävät, että Suomesta saa tuoreita ostereita joulukuussa..

Mutta asiaan. Paistettujen papujen reseptiin olen törmännyt nyt jo pariin kertaan. Päätin kokeilla tätä hyvältä vaikuttavaa juttua, koska tykkään pavuista. Ja koska eilen laiskotti niin, etten jaksanut tehdä "oikeaa ruokaa".

Ameriikan sivustoilta kopioidut reseptit käskevät käyttämään pintopapuja. Itse en ole moisiin törmännyt täällä, vissiin niitä ituhippien kaupoista sais, mutta mielestäni mielekkään ruoanlaiton kulmakivi on se, että raaka-aineet saadaan läheltä. Mieluiten samasta paikasta kuin mistä leipä ja maito ostetaan; Alepasta!!

Kirjastoni kattaa laajalti, paitsi dekkareita sekä merisodankäyntiä, myös ruoanlaiton kiehtovaa maailmaa. Könemannin kansainvälisestä elintarvikeoppaasta pystyin lunttaamaan, että pintopapuja voidaan käyttää kidneypapujen sijasta! Haa! Kidneypapuja! Niitä saa 'Lepasta!

Kipin kapin ruokakauppaan ja sieltä kyytiin tölkki kidneypapuja suolaliemessä, valkoisia papuja tomaattiliemessä sekä korillinen Koffin olutta.

Paistetut pavut

1 sipuli
4 valkosipulinkynttä
½ habanero
½ tl limettimehua (sitruunamehukin käy)
1 tlk kidneypapuja
1 tlk valkoisia papuja tomskuliemessä
Mustapippuria, juustokuminaa ja savupaprikajauhetta

Heivaa n.50g smörreä, eli voita, pannulle. Älä unta näe, että käytät sitä teollista akselirasvaa jota myydään Floran tms. nimellä. Eikä mitään juoksevia ruoanlaittorasvoja.

Sulata voi, sillä välin silppua sipulit ja chili. Heivaa ne pannulle ja kypsyttele niitä varovasti, mieluiten reilusti matalalla lämmöllä kuin liian kuumalla.

Laita kidneypavut valumaan, spuulaa ylimääräinen harmaa suolaliemi pois. Avaa valkoiset pavut ja valuta vain papujen päällä oleva tomaattiliemi pois.

Nosta lämpöä vähäsen ja nakkaa kidneypavut pannulle. Kuullottele niitä pari minuuttia ja ryhdy samalla muussailemaan niitä paistinlastalla. Jatka tätä pari minuuttia, kippaa sitten valkoiset pavut liemineen pannulle.

Muussaile papuja siihen malliin, että n.80% niistä on soseena. Mausta koko satsi edellämainituilla kuivamausteilla, sammuta lämpö ja anna papumössön vetäytyä tovi (10-15min).

Papumössöä voi syödä sellaisenaan tai leivän kanssa. Itse kaavin sitä kitusiini X-tra tortilla chipsien avulla. Lisäkkeinä oli vielä guacamolea sekä salsaa. Ja halpaa kaljaa. Urf!

maanantai 20. toukokuuta 2013

Spagettipaketti auki sekunnissa

Meillä ei keittiössä nyhrätä ja härvätä.

Eikä yritetä suhia saksilla paketteja auki.

Riuska ote ja lyönti työtasoon riittää.

video

maanantai 29. huhtikuuta 2013

Heterosimaa!

Wikipedia tietää kertoa mielenkiintoisia faktoja Simasta. Alkuperäinen sima pitäisi tehdä hunajasta, mutta täällä pohjolassa käytetään fariinisokeria sekä siirappia!

Perinteinen vappujuoma joka vie janon ja antaa hövelin käytöksen!

Siman teko on kivaa puuhaa, sokerituotteet keitetään erikseen vesitilkassa, yhdistetään isompaan vesimäärään, sekaan hiivaa ja annetaan käydä päivästä kahteen.

"Nykyisenlaista makeaa simaa alettiin valmistaa Suomessa 1700-luvulta alkaen, jolloin se oli aluksi lähinnä kartanoiden väen juoma sokerin ja hunajan kalleuden vuoksi. Suomalainen sima on perinteistä skandinaavista simaa makeampaa ja se sisältää vain vähän alkoholia, keskimäärin noin yhden tilavuusprosentin" -Wikipedia

YHDEN TILAVUUSPROSENTIN!?

Räyhäsetä on nyt hyvin, hyvin vihainen. Ja kahta kovemmin pettynyt. Mutta ei hätää pikku palleroiset, Räyhis on isommilta pojilta kuullut, että Prismasta saa ostaa rankkihiivaa turbohiivaa jota käytetään ponun kotiviinin valmistukseen. Spesifinen hiivakulttuuri auttaa myös tekemään vähän stanasti voltteja paremman makuista simaa!

Otetaan;
3 litraa kiehuvaa vettä
750g fariinisokeria
2 kg sokeria
2 dl siirappia
4 lohkottua sitruunaa (tai 3/4 dl sitruunamehua)
Kourallinen kuivattuja viinirypäleitä
Superhiivaa
3 litraa haaleaa/kylmää vettä

Keitetään kaikki sekaisin ja kaadetaan passeliin (=litratilavuudeltaan tarpeeksi isoon) saaviin, itse ostin kymppilitran kannellisen ämpärin. Päälle kylmää vettä 3l. Annetaan seistä tunnin verran, jottei ole liian kuumaa. Hämmennetään turbohiiva sekaan ja nostetaan pytty viikoksi kylppäriin pulputtamaan.


Sitten sananen esivallalta;

"Asetus alkoholijuomista ja väkiviinasta 22.12.1994/1344 5§ määrää, että kotiviiniä voidaan valmistaa omaan, perheenjäsenten tai vieraiden käyttöön. Valmistetun juoman myynti tai sen tarjoaminen kaupallisen toiminnan yhteydessä tai maksullisissa tilaisuuksissa on kielletty."

    "Muita mietoja alkoholijuomia kuin olutta kotitaloudessa
    valmistettaessa saadaan raaka-aineina käyttää ainoastaan
    tuoreita tai kuivattuja hedelmiä, marjoja, rypäleitä tai
    raparperia sekä aromia antavia kasvinosia, ei kuitenkaan
    viljaa eikä siitä valmistettuja tuotteita. Valmistuksen
    tulee tapahtua käyttäen riittäviä raaka-ainemääriä siten,
    että sanotut raaka-aineet tai niiden käymisen yhteydessä
    syntyneet maku- ja aromiainekset ovat juomassa selvästi
    havaittavissa."


Teknisesti ottaen mieto simakin on laitonta...






Paratiisiseurakunnan jäsen, veli Räyhis, on laskeutunut polvirukoukseen pyhän Simasaavin eteen viikoksi jotta suotuisat karmat ja fengshuit mahdollistaisivat mahdollisimman usean sokerimolekyylin muuttumisen hiivan kakaksi.


maanantai 1. huhtikuuta 2013

Hyvää safkaa halvalla

Perunasalaattia, ruusukaalia, paistettua sipulia, bratwurstia ja karkeaa sinappia.

Kansitakit kahisee ja nihilistit nillittää, vai miten se sananlasku meni? Suomessa kuulemma ruoka on kallista, itse olen eri mieltä. Bisse on kallista, samoin erilaiset prestiisituotteet, kuten sisäfilee yms. Länsimaisen, ilmaisen preussilaispohjaisen peruskoulutuksen saanut ugri elää siinä harhassa, että jokainen päivä on rokkifestaria kera sisäfileen ja laatuviinin. Ei näin.

Suomessa on ihan maltilliset hinnat, ottaen huomioon, että olemme huonolla ostokyvyllä (vähän ihmisiä) oleva pohjolan perähikiä. Totta kai ruoka maksaa kun sitä raahataan pitkin ja poikin. Jotkut tanokit käyttävät ruoasta puhuessaan eineksia referenssinä, kun vertaillaan raaka-aineiden hintoja valmiiseen safkaan. Kyllähän einesten kilohinta saadaan sopivaksi, kun sisältö on enimmäkseen petrokemian apuaineilla jäykäksi tehtyä hanavettä. Saarioisen E-vapaan lasagnen "jauheliha" on oikeasti jollain helvetinkoneella jauhettua kalkkunan persreikää ja kaulanahkaa. Miettikää.

Suomi on muutenkin kummallinen maa; asiat ovat paremmin kuin koskaan mutta silti nillitetään. Erityisesti nillitettään rahojen riittämisestä. Muualla, jossain Oikeassa Maassa, köyhä ihminen on sellainen jolla ei ole mitään. Suomessa köyhä on sellainen joka ei voi ostaa ihan jokaista asiaa joka mieleen tulee. Köyhyys ei siis aiheudu tulojen pienuudesta, vaan menojen suuruudesta. Opiskelijoilla vasta meneekin huonosti jos 45-vuotiaan sosiologian opiskelijan yhden kuukauden yhteenlasketuista tuista ei riitä rahat sekä Flow-festarilippuihin, että playstation kolmoseen.

Mutta asiaa; uskon että Suomessa voi syödä myös edukkaasti syömättä jotain aivan kammottavaa skeidaa. Tietysti, jos on idiootti, niin silloin joutaakin syömään kalliitta eineksiä tai tonnikalaa purkista.

Blogahduksen alussa olevassa kuvassa oleva annos on maksanut noin kolme euroa.

LIDListä ostin seuraavat tuotteet
- Bratwursti 2,49€
- Perunasalaatti 0,99€
- Ruusukaali 2,5€
- Sipuli 0,2€
- Voinokare 0,1€
- Sinappi 0,2€

Bradareista riittää kahdelle aterialle, kolme nakkia per veto. Ruusukaali tuli puolen kilon pakastepussissa, siitä riittää kolmeen ateriaan. Kahden päivän safkat kustansivat siis 6,48€

perjantai 29. maaliskuuta 2013

Helsinkiä rakennetaan osa 1

Helsinkiä tunnutaan rakentavan kiivammiin kuin koskaan. Nyt ei onneksi enää tuhota vanhoja arvorakennuksia kuten iloisella 60-luvulla, se oli surullista aikaa ja vasta nykyisin ollaan valmiita myöntämään, että virheitä on tehty. Vielä vanhempaa perua oli rakennusten korottaminen, Vironniemellä on tänäkin päivänä nähtävissä taloja joista tarkkasilmäisimmät voivat erottaa ylimääräisen kerroksen tai kaksi. Korotukset ovat kuitenkin tehty pieteetillä sekä maltilla. Hyvä näin.

Huutava asuntopula lienee syynä tähän rakentamiseen, aivan kuten aikoinaan sotien jälkeen jolloin Taka-Töölö polkaistiin kuin tyhjästä. Huvittavaa on myöskin rakentaminen perstuntumalta stadin kalleimmille paikoille; saastuneille maa-alueille yms.

Helsingin viimeaikainen kehitys, ainakin omissa silmissäni, on keskittynyt tehokkaiten Hermanni-Arabianranta-Vanhakaupunki-Viikinmäki-Viikki-akselille. Nämähän ovat kaikki olleet vuosikymmeniä käytännöllisesti katsoen rakentamattomia alueita ja syykin on ollut selvä. Soistuvaa, saviperäistä joutomaata joka on saastunut tavalla tai toisella.

Muistan miten pikkupoikana, 80-luvun lopulla, nykyinen Arabianranta oli kuin jokin dystooppinen illuusio; luonnonolojen hämmentämää savivelliä joka kasvoi pitkää heinää ja risukkoa jossa sulassa sovussa piilottelivat niin Asconan raadot kuin silloin vasta paikallisena vitsauksena tunnetut citykanit. Kaukaisuudessa näkyivät Hermannin jätteenpolttolaitoksen piippu, Herttoniemen hyppyrimäki sekä Vasikkasaari.

Silloin naureskeltiin, kun joku oli väläyttänyt ajatusta Arabianrannan rakentamisesta. Paikka oli nimittäin suhteellisen saastuneeksi tiedetty, lepikkoon oli heivattu vuosikymmenten ajan kodinkoneita ja auton akkuja, ylipäätänsä kaikkea ongelmajätettä joka koettiin vaikeaksi hävittää laillisin keinoin. Posliini & fajanssitehtaan jäljilta mestoilla oli myös kaikensorttista lasitettua keramiikkaa.

Rannassa oli kuitenkin jo silloin ulkoilureitti, joka vei Vantaanjoen suistolta jätteenkäsittelylaitokselle. Se on pysynyt ennallaan, joskin sitä on korotettu ja se on maisemoitu eivätkä pultsarit enää kalasta sen varrella.

Nykyisen kauppakeskus Arabian ja rannan välissä oli kuitenkin jotain rakennuksia, muistanpa siellä olleen myös oikein asfalttitietä! Tarkemmat muistikuvat ovat jo ehtineet hävitä, mutta muistamani mukaan siellä oli ainakin jonkinlainen leipomon tehtaanmyymälä, rengasliike sekä alkoholistien yömaja vielä 90-luvun alussa.

Paikka rupesi siistiytymään 90-luvun puolivälissä. Vuonna 1994 päivää ennen juhannusperjantaita syttyi ratapölkkyvarastolla, tai vastaavalla, isohko tulipalo. Olin paikanpäällä ihmettelemässä. Pöllejä oltiin varastoitu Kokkosaarenkadun ja Arabiankadun väliseen kortteliin (muistamani mukaan).

Kun 90-luvun lama oltiin selätetty, oli hämyisä Arabianrantakin siistiytynyt urakalla. Alkoholistien yömajaakaan ei enää ollut, vaan eipä ollut myös pultsareitakaan. En tiedä minne nämä rantojen miehet hävisivät 90-luvun puolivälissä, mutta yhtäkkiä rehellisisä pultsareita ei enää ollut. Tilalle olivat tulleet sekakäyttäjät ja narkomaanit, joita olen aina pitänyt hivenen arveluttavina. Vinettopullo takataskussa, lokkikengät jalassa joraava "deeku" oli sentään jotain mihin samaistua, mutta nämä laihat, vikkeläsilmäiset tatuoidut narkkarit aiheuttavat minussa inhon väristyksiä. Yömajaaa ei enää ole, mutta nykytrendin mukainen neulojenvaihto yms. piste löytyy edelleen ns. "Arabian yritystalosta", vuonna 1988 rakentuneesta susirumasta rakennuksesta. Sieltä täriset huppari-ihmiset hakevat helpotusta diapamista, ne jotka ovat vähän paremmassa kunnossa myyvät pamit kavereilleen ja hyppäävät kutosen sporaan, suuntana ikuisen vapun aukio Helsinginkadulla.

Joskus näihin aikoihin myös legendaarinen Vallilan puutavara muutti Kyläsaarenkadulle, sehän oli ennen nykyisen Praktikumin paikalla. Vallilan puutavara on toistakseksi kestänyt kilpailun "leikkirautakauppojen", kuten Starkki ja Bauhaus, keskellä mutta aika näyttää miten käy. Volyymimyynti jyrää eikä kenelläkään ole intoa maksaa ammattitaidosta saati palvelusta.

Praktikumin ympäristö on muuttunut erittäin rajusti, Kyläsaarenkadun päässä, ennen Arabianrannan joutomaa-aluetta oli jonkinlainen kaupungin varikko. Verkkoaidalla erotettu tontti jonne kerättiin leikkipuistoista ylimääräiset kinkulat talven tieltä, taisi siellä olla liikennemerkkejäkin ja betoniporsaita. Samoin en viikko sitten myöskään löytänyt vanhoja vedenpuhdistukseen tarkoitettuja saostusaltaita, mutta ehkä ne olivat jäätyneet umpeen!

Näkymä Kyläsaarenkadulta pohjoiseen, taustalla Praktikum. Huutavaa asuntopulaa paikataan rakentamalla nopeasti ja halvalla. Tässä tapauksessa "halpa" tarkoittaa urakoitsijan käyttämää aliurakoitsijaa, asunnot ovat kalliimpia kuin koskaan vaikka ovat tehty halvemmin ja nopeammin kuin koskaan. Kuvassa oleva rakennuksen eteläpääty on ollut paljaana yli vuoden päivät, tarina ei kerro kuinka vuoden säiden armoilla olleet eristyslevyt kuivuvat kun ulkoverhoilu saadaan paikoilleen. Paskaa rakentamista, lyhyesti ja ytimekkäästi sanottuna.

Praktikum tarkasteluna entisen stadin varikon suunnalta, katselusuunta pohjoiseen. Vallilan puutavaran puurakennus oli kutakuinkin kuvan keskellä, nykyisen mysteerilipan hollilla.

Uutta, tai ainakin uudehkoa, Arabianrantaa Roomankadun pää. Alkoholistien yömaja olisi jossain tai'imman rakennuksen hollilla jos muistan oikein. Kuvan oikean reunan ulkopuolelle jää alue jossa oli ennen stadin varikko. Vanhoja saostusaltaita en löydä tästäkään kuvasta, olisiko ne täytetty?

"Stadin kalleimmat tontit" naureskeltiin vielä 90-luvulla, nyt jonkun unelma on täyttä totta! Merinäköala on kieltämättä upea ja ulkoilumahdollisuudet vailla vertaansa!

Tätä outoa 2000-luvun rakentamista. Tasakatto Suomessa? Kuulostaa typerältä, mutta ilmeisesti toimii. Talo jokatapauksessa mielestäni ruma. Näkymä kauppakeskus Arabian takaa.

Kauppakeskus Arabia vasemmalla, uutta taloa oikealla. Talot ovat kyllä rumia, mutta seudun historian tuntien ne jotenkin sopivat. Kauneus on katsojan silmässä, toiminnallisuutta voidaan arvioida vasta vuosien kuluttua.

Näkymä merenjäältä Arabianrantaan. Hanasaaren B-voimalaitos tuppaa vesihöyryä pihalle.

torstai 21. maaliskuuta 2013

Blinibileet

Menikö blinikausi jo ohi? Meillä oli blinibileet kolme viikkoa sitten, mutta työkiireistä johtuen jäi kirjoittaminenkin.. Eipä sillä, kaverini muistelee että lapsuuden blininsyönnit ajoittuivat heidän perheessään pääsiäisaikaan ja pääsiäinenhän on vasta edessä! Kyllähän blinejä voi syödä koska vain, keskikesän hellejaksoja lukuunottamatta - ellei tosiaan tahdo hikoilun lomassa ahtaa käkättimeen voissa paistettuja tattarilettuja kera sillin ja smetanan!

Blineillä on pitkä historia "suomalaisessa ruokakulttuurissa" joka on syntynyt aikana jolloin Suomessa ei ole ollut ruokaa ja kulttuurikin on ollut joko ruotsalaisilta tai venäläisiltä apinoitua keekoilua. Tattarijauhoista tehdyt, ties-minkä-päällä paistetut suolaiset pannukakut, joiden päälle on lastattu valinnaisia täytteitä on todellakin siperialainen versio pizzasta. Ja aivan kuten maailman ympäri levinnyt, eilisillä jämillä kuorrutettu Napolilainen leipä, myös blinit ovat alunperin olleet kaikista köyhimmän kansanosan ruokaa! Tätä on tietenkin hel-ve-tin vaikea uskoa jos menee esimerkiksi Helsingin keskustan fine dining-sektorin ravintoloihin helmikuussa, kolmen blinin hinnalla nelihenkinen perhe syö koko viikonlopun LIDLin eväillä ja iskä vetää vielä kevyet hönötkin tarjouskeppanalla. Uskokaa huviksenne. Vihreän Kortin ravintoloissa blinejä tuskin saa - ellei Metrotukku ole lanseerannut niitä pakasteena! (Ilkeää naurua).

En oikein ymmärrä tätä blinihypeä. Ovathan ne toki hyviä ja kerran vuoteen nautittuina jopa eksoottisia! Mutta silti, jengi hei, nehän on vain lettuja! Ravintolalle käy aivan mainiosti tarjota pikkulettunen ruokahalun herättäjäksi, mutta auta armias jos tähän talonlahjaan on sotkettu mukaan smetananokare sekä savulohta, kyse on silloin blinistä ja siitä pitää veloittaa 6-10€! Ravintolat voisivat mennä itseensä ja tarjota blinejä euron kappalehintaan ja repiä voitot alkoholimyynnistä, sillä mikäpä paremmin kruunaisi blini-illallisen kuin jääkylmä koskenkorva sekä rapsakkaasti humaloitu kylmä olut? Myös valkoviini kelpaa. Uskallan väittää, että moni mesta olisi tupaten täynnä bliniviikkojen aikaan jos em. lettuseen lyöty "herrojen herkku"-leima saataisiin pois.

Aluksi tehdään taikina, jokaisella joka blinejä joskus on tehnyt, on omat niksinsä siihen. Itse käytän 1-olutta korvaamaan osan nesteestä, mutta kukin voi tehdä tyylillään. Muut raaka-aineet mitataan silmällä ja kouralla, tarkoituksena on saada semmoinen kuohkean paksu pannukakkutaikina joka jätetään vetäytymään yön yli.

Blinipannuksi käy oikeastaan mikä tahansa kiulu, tosimustalaiset paistavat blininsä esimerkiksi vanhan kenkärasvapurkin kannessa! Kansanosa jolle käsite "kengät" avautuu korealaislasten ompelemina koripallotossuina tai hirvittävinä muovisämpylöinä (Crocsit), ei sattuneesta syystä hahmota kenkälankkipurkkia ruoanvalmistusastiana ja joutuu tyytymään jälleenmyyjien valikoimiin. Käsittääkseni ihan blinipannuja voi saada jopa Sokokselta tms. Mutta korkeareunainen n. kämmenen kokoinen lettupannu kelpaa. Olen myös nähnyt sellaisen 6 letun lettupannun jossa lettukolojen upotus on suunnilleen sentti, tämä on suorastan ideaali niin blineille kuin muillekin!

Lapsuuteni blinit paistettiin n.10cm halkaisijaltaan olevissa kahvattomissa pikkupannuissa. Nämä valurautaiset kipot olivat jonkinlaisia ammattikeittiön blinipannuja, joita voitiin helposti pinota kymmenittäin toistensa päälle. Iloisella 80-luvulla ei tiedetty sellaisista pikkumaisista ja turhista asioista kuten kolesteroli, rasvamaksa ja viinanhajuinen hengitys - se oli blinien kulta-aikaa. Nyt on toisin ja kahvaton, papukaijapihdeillä operoitava, paistinpannukin taitaa olla varsinainen surmanloukku 2000-luvun uusavuttomalle.

Blinit paistetaan aina voissa, kyllä VOISSA, ja vielä kirkastetussa sellaisessa. Miksikö? Koska hera palaa herkästi, kirkastettu voi omaa korkeamman savuamispisteen ja blinejä paistettaessa hellan tulee ollakin kuuma! Nynnyt ja nysvärit yrittävät toki tässä vaiheessa puolustella juoksevia "talousrasvojaan", kattirasvaa eli margariinia ja jotain pullossa olevaa skeidaa jolla tosimies ei voitelisi edes öljypropun kierteitä! Ei liene yliammuttua verrata blinien paistamista juoksevassa oivariinissa, "räiskymisen estämiseksi", suoranaiseksi homosteluksi. Siksi voita.

Blinien täytteistä voidaan olla montaa mieltä, aivan kuten blinien koosta. Jotkut mieltävät bliniksi vain ja ainoastaan 10cm halkaisijaltaan olevan 2cm paksun kiekon jonka päälle laitetan kaikkia mahdollisia täytteitä, toiset taas ehdottomasti haluavat useamman pikkublinin jolloin makumaailma voidaan rakentaa tarkemmin. Itse olen noudattunut orjallisesti seuraavaa ohjenuorakokoelmaa blinejä nauttiessa:

- Jos joku tarjoaa sinulle blinejä, pidä turpasi kiinni ja nauti.
- Kaikki blinit ovat hyviä jos ne ovat kuumia.
- Myös haaleat blinit ovat hyviä.
- Jos se maistuu sinusta hyvältä, se on passeli täyte blinillesi*

Viimeisen kohdan merkkasin asteriskillä, sillä vaikka kaikilla onkin oikeus omaan mielipiteeseensä, kaikki mielipiteet eivät ole yhtä arvokkaita. Eli jos joku vieraasi pyytää blinien kanssa ketsuppia tai ananaskuutioita, ei ole kohtuutonta kyynelkaasuttaa tätä kerettiläistä ja mahdollisesti roimia häntä kartulla pitkin selkää!

Mikäli olet epävarma blini-illastasi varaa nyt ainakin seuraavia täytteitä:

- Smetanaa (jos meinaat olla ovela ja ostaa ranskankermaa niin älä ole, minulla on silmät kaikkialla ja karttu käden ulottuvilla)
- Lohta, savustettua tai graavattua. Tai vaikka molempia!
- Hienonnettua sipulia
- Sienisalaattia
- Suolakurkku, kuutioituna

Muiksi täytteiksi käyvät mm. erilaiset mädit, Cavi-art (tuotenimi), silli eri muodoissaan, suolaliha, savuporo, katkaravut, melkein mikä vaan.

Blinipöytään pitää lisäksi varata jääkylmää snapsia sekä olutta

perjantai 8. helmikuuta 2013

Tulinen possurulla

Jostain syystä tätä reseptiä ei ole blogissa näkynyt, vaikka juttu on vuodelta 2011! w00t!?

Aloitetaan tomaattikastikkeella!

6 tomaattia
1 zibula
6 valkosipunlinkynttä
puolikas habanero
5 rkl tomaattipyrettä
mustapippuri, suola
1 rkl hunajaa
1 rkl siirappia
1 rkl punaviinietikkaa
0,5 dl oliiviöljyä

Hienonna zibulat ja heitä kasariin öljyn kera, lämpö neloselle. Pese tomaatit, halkaise ja leikkaa kannat irti. Heitä kannat roskiin ja kuutioi laudalla olevat tomaatit karkeasti senttiäxsentti kokoisiksi. Ei mitään hienostelua vaan halkaistut tomaatit viilletään keskeltä poikki ja kuudeksi siivuksi. Nyt on hyvä nostaa hellan lämpöä vitoselle. pilko haba tomaattien joukkoon. Kun zibulat alkavat näyttämään kuullottuneilta, heitä tomaatit sekaan. Kääntele laiskasti ja anna kiehua. Struuttaa tomaattipyree joukkoon ja loput mausteet. Tiputa lämpö kolmoselle ja välillä hämmentäen anna kiehahtaa kokoon. Ohjeella ryydittää 3-4 isohkoa pizzaa.

Soosia kannattaa tehdä samointein vähän isompikin annos ja vaikka pakastaa osa.

Osta sopiva pätkä possun ulkofilettä, itse ostin n.700g painoisen kaverin. Lisäksi kaupasta mukaan (ei tartte jos löytyy kaapista);

Limetti
Nagaa, habaa
Jalapeñosoosia
Valkosipulia
Mozzarellaa
Aurinkokuivattua tomaattia (Eli "AK-tomee")
Hunajaa
suolaa, mustapippuria

Tee valkosipuliperunat edellämainitun ohjeen mukaan (kts. sivua ylöspäin)

Leikkaa filee auki levyksi, renssaa tosin siitä ensin kalvot pois. Hiero molemminpuolin suolaa, mustapippuria ja puolikkaan limetin mehu lihaan. Limetti tekee lihasta ihanan valkoista (rasistinen ohje).

Sitten tee täyte:
Pilko pienehköksi 6 valkosipulinkynttä, AK-tome ja mozzarella. Kippaa sopivaan astiaan. Lorauta sekaan hieman oliiviöljyä, toisen limetinpuolikkaan mehu, 1 rkl hunajaa, vähän jallukastiketta, chilit, vähän mustapippuria. Pyörittele lusikalla kunnes mozzarella ja öljy tekevät seoksesta tahnamaista. Levitä käsitellylle possunfileelle 3/4 matkasta. Rullaa nätisti rullaksi, penslaa päältä jallusoosilla, kelmuta lautasella ja laita kylmään pariksi tunniksi.



Kun perunat ovat olleet uunissa ~20 min, vedä possurullasta pinnat kiinni pannulla. Laita uunivuokaan ja perunoiden kanssa uuniin. Tällä välin voit kipata tomaattisoosin (passelin määrän) äskeiselle pannulle kuumenemaan. Kun rulla on ollut uunissa ~20 min, kaada tomaattisoosi päälle ja anna olla vielä n.20min. Tämän jälkeen perunat ovat suurinpiirtein valmiit, joten voit nostaa ne ja laittaa folion päälle. Possun päälle taas ripottelet mozzarellaraastetta/pizzajuustoraastetta ja annat olla kunnes kypsä (10-20min).

Anna rullan vetäytyä n.10min ennen viipalointia.


maanantai 4. helmikuuta 2013

Pulled pork tai BBQ possu

Halvat ruhonosat ovat nyt nousukiidossa. Filee ei kiinnosta enää edes Stockmannin minkkiturkkirouvia!

No ei vaiskaan, lievä kärjistys. Eikä siannisk...siis kassler. Eikun puhutaan vain sianniskasta ole edes varsinaisesti mikään halpa ruhonosa. Eikös iloisella 90-luvulla jokin lihafirma oikein TVssä mainostanut, että "siellä grillataan taas kassleria" - ja ärsyttävä jingle päälle? Huh huh ja hyh hyh! Onneksi moisesta on päästy eroon. Jokatapauksessa possunniskaa saa parhaimmillaan karvan alle seitsemän euron kilohintaan, kun rupisimmastakin ulkopaistin rämmäleestä veloitetaan helposti 15€ - tai ylikin - per kilo!

Sianniskan hankinta alkaa etsimällä talon isoin kattila sekä uunivuoka. Mikäli uunivuokasi on mallia valurautakiulu, sekin kelpaa. Myös bulgarialainen sotilaskypärä käy hätätilanteessa. Mallaile vähän, minkä kokoinen tämä em. kypsennyastia on. Yritä hahmottaa sen ulottuvuudet.

Seuraavaksi marssi halpaa kassleria tyrkyttävään jälleenmyyntiliikkeeseen - ruokakauppaan! Näytä lihamiehelle käsiäsi apuna käyttäen kuinka ison biitin tarvitset, tarkoitus on ensialkuun keittää possua joten on turha ostaa isompaa kimpaletta kuin mitä kattilaan mahtuu. Mikäli olet kykenemätön pitämään kämmeniä pystyasennossa ~20cm etäisyydellä toisistaan samaan aikaan lausuen "laita joku tämmötti kokone pala" voin helpottaa sinua kertomalla, että noin neljän litran vetoiseen kattilaan ts. kypärän kokoiseen mahtuu kutakuinkin 1-1,2kg painava kassleribiitti.

Kiitä lihamiestä ja maksa tuote kassalla. Kirmaa kotiin.

Renssaa lihasta ylimääräiset pois, rasvat voi ja kannattaa jättää mahdollisimman hyvin.

Nosta sikavainaa kattilaan ja kaada sekaan kylmää vettä niin, että liha peittyy. Käännä levy täysille ja odota kunnes vesi kiehuu, kun vesi kiehuu alenna lämpöä tuntuvasti, niin että vesi jää poreilevaksi. Ryhdy kuorimaan veden pinnalle nousevaa vaahtoa pois.

Varttitunnin, suunnilleen, kuluttua vaahtoa ei enää nouse pintaan joten voit huoletta maustaa veden. Kouranpohjallinen karkeaa merisuolaa ja 1 tl sokeria, musta- ja maustepippureita kutakin ~8kpl.

Anna lihan kiehua hiljaa poreillen, välillä vettä lisäten kaksi tuntia. Tällä välin tee soosi.

Soosi:

6 dl kehitysmaiden lasten verta, eli coca-colaa.
6 valkosipulinkynttä
4 shalottisipulia
½ dl chilikastiketta
2 rkl tomaattipyreetä
3 rkl ketsuppia
3 rkl HP BBQ-soosia, tai tavis HPtä
1 rkl sweetchilisoosia, tai "kukko tököttiä" a.k.a. Shirazaa
1 limetin mehu
2 rkl siirappia
1 tl savuaromia
Mustapippuria, ripaus curryä, juustokuminaa ja jauhettua korianteria.

Lohko sipulit ja keitä koko roska kasaan sellaiseksi sopivaksi kastikkeeksi.

Kun possu on kiehunut tarpeeksi, noste se lävikköön valumaan. Heivaa uuninkestävä vuoka uuniin lämpenemään ~250 astetta. Nosta kuuma vuoka varovasti liedelle ja nakkaa sinne n.75g voita. Pyörittele possua voissa ja nosta aina toviksi uuniin paahtumaan. Lopuksi valele vajaa puolet soosista possun ylle. Alenna uunin lämpö 120 asteeseen, nosta vuokaan kansi päälle (ei pakollinen) ja anna olla uunissa tunnin ajan, aina välillä lusikalla kastiketta possun päälle valellen. Tunnin kuluttua ota kansi pois ja anna possun olla vielä tunti, tällä kertaa kymmenen minuutin välein possua soosilla valellen ja penslaten.

Tässä vaiheessa nälkä pakotti nappaamaan possusta biitin, mutta jätin sen vielä tunniksi uuniin tekeytymään.

Soosia kannattaa jättää vähän lihan päälle ripsittäväksi tarjoiltaessa.

Itse silpaisin possusta veitsellä isomman palan syrjään ja hajoitin sen lusikan syrjällä, söin paprikamajoneesin, leivän ja coleslawn kanssa hampparityylisesti. Mutta meno on vapaata, mikään ei estä syömästä sormin suoraan uunivuoasta....

ps. Ennenkuin possun ottaa pois uunista voi sille antaa vähän "höpöä" kääntämällä grillivastukset täysille.

Karamellisoitua possua...



lauantai 2. helmikuuta 2013

Roskaposti

Blogissa otettu toistaiseksi käyttöön sanavarmennus, mitä tulee kommentointiin. Jostain syystä roskapostirobotit ovat kirjoitelleet kommenttikenttiin kaikensorttisia kardaanikammion kattovalon korjausoppaita.

Pidetään helmikuun ajan päällä nuo, pahoittelut kaikille, itse inhoan syvästi kun pitää niitä suttuisia kirjaimia ja numeroita tihrustaa.

sunnuntai 27. tammikuuta 2013

Viskigraavattu lohi

Taas lohta!? Se on terveellistä ja halpaa.

Tämä resepti syntyi kun neuvottelin ystäväni Kaljakeijun kanssa tulevan Burn's Nightin ohjelmistosta ja safkoista. Haggis with tatties 'n' neeps oli tietenkin listalla, mutta lisäksi piti olla jotain myös kasvissyöjille.

Skotlantihan on, kuten me kaikki ylioppilaat tiedämme, Yhdistyneiden Kuningaskuntien Norja. Siellä syödään lohta ja muita kaloja. Kuten hylkeitä. Luulisin..

No mutta siis, eli lohta päätettiin saada pöytään. Tovin mietittyämme tämän lohen muotoa, kypsää, graavattua, savustettua, keksimme yhdistää Skotlannin ja Norjan parhaat puolet. Kalan ja viskin!

Ensin halutun mallinen ja kokoinen lohifile siistitään ja suolataan. Suolaa kannattaa käyttää hivenen enemmän kuin normaalisti, valitettavasti en osaa tarkemmin sanoa kuinka paljon enemmän, mutta jos yhtään on PeTu:maa aiheeseen, osaa kyllä. Muista heittää myös ripaus sokeria (mutta ei liikaa, sillä emme halua hillottua lohta).

Laita lohi kylmään suolaantumaan 24 tunnin ajaksi. Tarkista suolaantumisen onnistuminen, jos maku on hyvä niin siirry vaiheeseen kaksi!

Vaihe2

Mausteliemi
3 cl viskiä
8 pisaraa hikkorisavuaromia

Tee mausteliemi, pyyhi kalasta suola pois. Valuta astiasta ylimääräiset nesteet pois ja huuhtaise se. Kaada liemi astiaan ja aseta kala nahkapuoli ylöspäin sekaan. Anna maustua vielä toinen vuorokausi.